Turun suurin ja komein kirsikkapuu löytyy takuulla Kupittaankadulta. Olen muutamana vuotena käynyt sitä ihmettelemässä ja eilen oli edessä sama operaatio.
Puutaloyhtiön nurkalla kasvava, jalkakäytävälle kurottautuva valtava puu on täysin omaa luokkaansa. Pitkin kaupunkia näkee yllättävän paljon kirsikkapuita, mutta normaalisti maallikko ei noteeraa niitä kai mitenkään. Juuri nyt kun kukinta on meneillään, on väriloisto vallan mahtava.
Kupittaankadun kirsikkapuun ihailu vaihtui pian toisenlaisiin maisemiin Turun Hirvensalossa.
Pari vuotta sitten kuulin polusta, joka kiertää Pikisaaren vanhan kalastajakylän ohi rantaa myötäillen takaisin lähtöpisteeseen. Sama kai kumpaa kautta reitin kiertää, mutta jos on autolla liikkeellä kuten minä olin, en riskeeraisi parkkeerata bussin päätepysäkin liki. Nykyään parkkipateja on liikkeellä enemmän kuin koskaan ja nuo ahneet mulkvistit tuntuvat vaanivan joka nurkan takana.
Polun varrella on kummallinen, pari sataa metriä pitkä ja kymmenisen metriä leveä kaivanto. Eräs lenkkeilijärouva arveli, että kyseessä olisi jonkinlainen rantojen eroosiota ehkäisevä uoma, jolloin laivojen nostama vesi nousisi sinne. Mene ja tiedä, mutta joku merkitys sillä luulisi olevan.
Vain viitisentoista minuuttia myöhemmin ohi lipui valtava Tallinkin Baltic Princess, mutta siinä vaiheessa olin jo toisaalla.
Ennen rouvan puheenvuoroa ehdin ottaa kuvia isokoskelopariskunnasta. Sorsalintuihin kuuluvat isokoskelot eivät olleet lainkaan säikkyjä, vaan poseerasivat tyynesti puunrungon päällä keskellä kaivantoa. Monesti linnut lehahtavat pakoon meikäläisen kaivaessa kameraa esille, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti