Lomalla Alanyassa osa 1 - Hotellissa ja kaupungilla

Maaliskuussa viikolla 12 toteutui muutamaa kuukautta aiemmin varattu lomamatka Turkin Alanyaan. Se valikoitui kohteeksi puhtaasti edullisen hintansa takia. Viikon reissu sisälsi all inclusiven eli ruuat ja alkoholijuomat hotellissa, kokonaishinnan ollessa vaivaiset 290 euroa. 

Alanya alkoi kiinnostaa minua kymmenisen vuotta sitten. Katselin tuolloin Neloselta Matkaoppaat -tositelevisiosarjaa, jossa kuvattiin Detur-matkatoimiston oppaiden elämää. Kaupunki vaikutti mukavalta ja suomalaisturistien seikkailuja oli hauska seurata. 

Tätä kirjoittaessani Detur on ollut otsikoissa noin viikon verran, eikä lainkaan hyvässä valossa. On uutisoitu, että Alanyassa lomailevilta Deturin suomalaisasiakkailta on hotelleissa vaadittu maksuja jo maksetuista laskuista ja uhattu karkottaa ulos mikäli lompakko ei aukea. 

Tuollainen ei tietenkään näytä kovin hyvältä yhtiön kannalta. Se sai minutkin pohtimaan uudelleen mahdollista seuraavaa matkaa tuohon suuntaan. Ehdin nimittäin jo katsella Deturin mainoksia sillä silmällä, että jos ensi keväänä lähtisi uudelleen Alanyaan. Viikon matka kun maksaisi vain 99 euroa ja all inclusiven kanssa 199 euroa. 

Suomen Nato-hakemusta vastustava Turkin presidentti on varmasti ollut moraalinen este monen härmäläisen Turkkiin matkustamiselle. Mutta jos hinta on noin edullinen kuin Detur mainostaa, lienee suurimalle osalle aivan yksi lysti mitä joku äijä siellä rähisee. Uutisoinnin mukaan suomalaisten matkustusinto Turkkiin on päinvastoin vaan kasvanut. 

Hotellimme Arsi Blue Beach sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä Alanyan keskustasta. Merelle oli vain kivenheitto, välissä tosin vilkas valtatie. Hotellilla on kolmen ja puolen tähden luokitus, eikä ainakaan minulla ollut mitään valittamista palvelusta tai huoneistosta. Päinvastoin. 

Olin kuullut kauhukertomuksia parin tunnin bussimatkasta Antalyan lentokentältä Alanyaan, mutta ei se minusta pitkältä tuntunut. Matkalla pysähdyttiin kuselle ja kauppaan. Mikäpä siinä oli öisiä maisemia katsellessa. 

Paikallisten ihmisten mukaan Alanyassa oli kylmin maaliskuu kahteenkymmeneen vuoteen. Mittari ei tainnut kohota kertaakaan yli +15 asteen, joten itsekin olin lomaviikon samat vaatteet päällä kuin Suomessakin tuohon aikaan. En muistaakseni tahkonut kertaakaan aurinkorasvaa edes otsalle, koska terassilla istuskellessa nahka ei paljon palanut. Sikäli aivan sama, koska en aurinkoa varta vasten ota muutenkaan. En silti kuvitellut lomailevani talvitakki päällä Turkissa. 

Mereltä puhalsi jatkuvalla syötöllä kylmä tuuli, eikä ulkona paljon viitsinyt istuskella. Drinkkejä imuroitiinkin sisällä hotellin baarissa. Ystävällinen henkilökunta ensin hieman tunnusteli uuden suomalaisryhmän juomatapoja, kunnes ymmärsi, että näillehän saa ja pitää kaataa viinaa oikein vaan reilusti. Mikään muu kansallisuus ei viikon aikana viihtynytkään baarissa yhtä hyvin. 

Hotellin suomalaisturistit olivat pääosin mukavaa ja asiallista porukkaa. Moni osallistui samalle kanjoniretkellekin viikon loppupäässä. Siitä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa. 

Päivittäin tuli liikuttua aina jossain päin, mutta paljon aikaa kului hotellissakin. Ilman kattavaa suomalaisedustusta asia olisi varmasti ollut toisin. Koska löytyi samanhenkistä seuraa ja juomakin oli ns. ilmaista, mikäpä siellä ollessa. 

Alanyan keskustassakaan ei ruuhkia ollut maaliskuussa. Turisteista oli huutava pula vielä tuolloin. Palvelu pelasi moitteetta jokaisessa kuppilassa, jossa poikkesimme janoa sammuttamassa. En huomannut minkäänlaista tyrkyttämistä kauppiaiden taholta, vaikka olin kuullut moisesta käyttäytymisestä paljon kauhujuttuja. Ihan rauhassa sai kävellä. 

Islamin uskonto ei pahemmin näkynyt Alanyassa. Ihmiset olivat hyvin länsimaisia niin hotelleissa, baareissa kuin kaupoissakin. Minareettitorneista silloin tällöin kuulunut joiku ei juurikaan häirinnyt. Ainoastaan kerran toivoin, ettei sitä olisi kuulunut. Aamuviideltä se ei vaan ollut paras soundtrack armottomaan päänsärkyyn.

Legendaarinen Heikin Baari oli ohjelmistossa melkein heti lomaviikon alussa. Halusin nimittäin nähdä millainen tämä suomalaiskuppila oikein on, josta esimerkiksi 7 päivää-lehti kirjoittaa usein. 

Heikki osoittautui vastoin oletuksiani paikalliseksi herraksi, eikä ollutkaan mikään Sonkajärveltä tai Lokalahdelta Turkkiin muuttanut suomalaismies. Ikävä kyllä suositussa iskelmäbaarissa ei viikon aikana esiintynyt esimerkiksi Frederik, Tauski tai Meiju Suvas, vaikka baarin vakiovierailijoita ovatkin.   

Yksi reissun mielenkiintoisimmista ja mukavimmista kokemuksista oli kaupungin keskustassa sijaitseva kylpylä. Käsitykseni hamam-laitoksista oli ennen matkaa aika hataralla pohjalla. Muistan Neil Hardwickin Pakanamaan kartta-ohjelmasta kohtauksen, jossa Hardwick joutuu turkkilaisen hierojan käsittelyyn. Äijä huusi tuskasta ison kaljupäisen körilään väännellessä hänen jäseniään kivisellä petillä.

Ihan tällaiseen emme sentään joutuneet. Taksi haki meidät hotellista ja hieman rohkaisua nauttineena olin valmis tulevaan koettelemukseen. Se alkoi haastattelulla, jossa kyseltiin millaisen käsittelyn haluamme ja sovimme hinnasta. Jollen nyt väärin muista, sovittiin hinnaksi 40 euroa. Tarjolla olisi ollut yli sadan euron hoitojakin. 

Parin tunnin aikana kylpylässä istuttiin saunassa, jossa ei ollut löylynheittomahdollisuutta, hikoiltiin höyrykopissa, maattiin kivipaadella saippuoitavana ja lopuksi hento aasialaisnainen hieroi koko kropan päästä varpaisiin. Varsin onnistunut kylpyläkeikka. 

Viikon loppuvaiheilla tuli tehtyä sellainen virhe, että uusin kylpyläkäynnin. Se tosin sijaitsi hotellimme Arsi Blue Beach Hotelin alakerrassa ja aulassa päivystävät kauppiaat saivat 20 euron tarjouksellaan puhuttua minut ympäri. Ajattelin, että tuohon hintaan pääsen taas mukavaan käsittelyyn. 

Mutta mitä vielä. Verrattuna siihen ensimmäiseen hamamiin, oli tämä kuin toiselta planeetalta. Hemaisevan aasialaisnaisen sijasta pesijähieroja olikin turkkilainen mies. Oloni oli jokseenkin vaivautunut, eikä kylpyläkään ollut tasoltaan lähelläkään ensimmäistä. 

Hieroessaan reisiäni ukko survoi niin saatanasti, että parahdin tuskasta. Rajun käsittelyn takia vasempaan koipeeni tuli jonkinlainen lihasrepeämä, joka vaivasi viikkokausia reissun jälkeenkin. Tuntui kuin jalan sisällä olisi ollut tulikuuma patteri! Kävin työterveyslääkärilläkin, koska halusin selvittää, ettei kyseessä vaan ole veritulppa. 

Jälkiviisaana sanoisin, että ennen turkkilaiseen kylpylään menoa kannattaa perehtyä aiheeseen. Esimerkiksi tässä linkissä hyviä ohjeita https://www.rantapallo.fi/luksus-ja-kylpylat/miten-toimitaan-turkkilaisessa-hamamissa-ensikertalaisen-selviytymisopas/

Korona ehti kaksi vuotta kurittaa matkailualaa Alanyassakin. Kuulopuheiden mukaan kymmeniä tuhansia ravintola- ja hotellityöntekijöitä joutui palaamaan kotikonnuilleen sisämaahan kun hommia ei ollut kaupungissa tarjolla. 

Maaliskuussa oli vielä koronarajoitukset päällä varsinkin Suomessa. Töissäkin jouduttiin käyttämään maskeja tai visiirejä. Turkin matkalla suojaus ei näkynyt kuin lentokentällä ja koneessa mennen tullen, muuten näin vain erään taksikuskin pitävän kasvomaskia. 

Itse taisin pari kertaa kaupassa käydessäni kaivaa maskin taskusta, mutta viikon kuluessa sekin jäi kun kukaan muukaan ei ollut asiasta kiinnostunut. Hotellin baarissa arvelutti välillä istuskella isommassa porukassa, mutta en kuullut kenenkään asiasta edes mainitsevan kun baarimikko kantoi lisää juomaa pöytään. 

Viikko reissun jälkeen alkoi kurkussa tuntua orastavaa kipua. Kaksi kotitestiä antoi positiivisen tuloksen ja päivää myöhemmin koronatartunta varmistettiin työterveyden laboratoriokokeissa. Tauti en onneksi yltynyt pahaksi. Flunssa oli suunnilleen tavallista luokkaa, eikä kuumetta tullut lainkaan. Väsytti kyllä ihan simona, parin tunnin nokoset piti ottaa useasti päivän aikana. 

Tiedä sitten tuliko tartunta Turkin reissulta vai saman viikon tiistaina erään turkulaislähiön pizzeriasta. Heitin meinaan työkaverin kotiin ja kävin sen jälkeen vetämässä aterian huiviin. Siinä tapauksessa itämisaika olisi ollut kolme päivää. Mutta saattoi se tulla jostain muualtakin.