Suunnilleen samoihin aikoihin kun pääsin armeijasta, keväällä 1991, alkoi sarja pyöriä myös Suomessa. Mediakohu oli aikaansa nähden valtaisa. Varmasti kaikki tuttuni seurasivat ohjelmaa tai ainakin tiesivät mikä se on.
Katselin uskollisesti sekä kevään jaksot että saman vuoden syksyllä esitetyt loput. Sittemmin nämä Twin Peaksin kaksi tuotantokautta on uusittu pariin otteeseen, mutta kohdallani ne ovat jääneet satunnaisiksi seurannoiksi. Tuskin olen jaksanut vahdata yhtään jaksoa kokonaan. Pätkiä sieltä sun täältä.
Jonkinmoinen yllätys oli, että Twin Peaks teki paluun yli 25 vuotta myöhemmin. Sarjan kolmas tuotantokausi (Twin Peaks: The Return) kattaa 18 osaa. Suomessa se alkoi pyörimään loppusyksystä 2017 Sub -kanavalla erittäin myöhäiseen esitysaikaan ja kerrallaan kahden jakson voimin. Olenkin tallentanut jaksot digiboksille ja katsonut myöhemmin.
Mukana on monia alkuperäisnäyttelijöitä. Osa heistä on vanhentunut oikein vaan urakalla, toiset eivät juuri lainkaan. Sarjan naissuosikkini, tarjoilijaa esittävä Mädchen Amick on onneksi yhä roolissaan. Uusista kasvoista mukana on muun muassa iki-ihana Naomi Watts.
Alkuperäisessä Twin Peaksissa eräs keskeisimmistä, ellei peräti keskeisin, hahmo oli Kyle MacLachlanin esittämä agentti Dale Cooper. Hän saapui pikkukaupunkiin tutkimaan lukiolaistyttö Laura Palmerin murhaa.
Kolmannella tuotantokaudella Cooper elää jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa. Toinen hän on onneton surkimus ja toinen helvetinmoinen kovanaama. Käsittääkseni hahmojen minä jotenkin vaihtui kun Cooper sujahti merkillisen masiinan läpi niin että kengät vaan jäivät lattialle savuamaan.
Alkuvaikutelmani uusista jaksoista oli, että onpas nyt tehty täyttä sontaa. Jostain syystä olen kumminkin jaksanut seurata sarjaa, vaikka välillä on tiukkaa tehnytkin. Vaikeaa löytää loogisuutta tapahtumien välillä, mutta ehkä tuotantokauden loppupuolella selviää mistä mahtaa olla kyse.
Suoranainen pohjanoreeraus nähtiin pari viikkoa sitten, jolloin tiistai-illan jälkimmäinen jakso oli kuin pahinkin katsojan aliarviointi. Merkillistä taidefantasiaa neljäkymmentä minuuttia vai mikä jakson pituus mahtaa tarkalleen ollakaan. Ehkä tuollakin on faninsa, onhan David Lynch arvostettu elokuvaohjaaja, joka monien mielestä saa tehdä minkälaista surrealistista soopaa tahansa.
Mieleen tulee taannoin kuultu työkaverini toteamus Twin Peaksista. "Ihme paskaa. Nainen puhuu jollekin pölkylle".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti