Turkulaisen tehtailijan Hans von Rettigin tuella Ruotsista hankitut Boforsin 75-milliset tykit on jo aikoja sitten viety pois, mutta betoniset bunkkerit ovat yhä paikoillaan ympäri kallioista ja metsäistä aluetta.
Pirunmäki on yksi kolmesta Turun kukkulasta, joiden tarkoitus oli puolustaa kaupunkia ilmahyökkäyksiltä. Muut paikat ovat Uittamo ja Mikonmäki.
Käväisin eilen Pirunmäellä, jonne tein ensivisiittini joulukuussa 2012. Tuolloin oli turputellut lunta oikein urakalla, joten nyt vehreä maisema näytti aivan toiselta.
Polku mäellä löytyi helposti Tammispaltantien suunnasta. Auton sai parkkiin eräälle levennykselle, jonka vieressä asuva vanhempi isäntä tuli heti juttelemaan. "Jaaha, sitä ollaan vissiin kaupungin miehiä?". Tiedä sitten miksi hän niin luuli, mutta jo seuraavaksi mies ryhtyi esittelemään maassa lojuvaa hiirenraatoa, jollaisia kissansa kuulemma raahaa kotiin riesaksi asti. "Heitän loput harakoille mitä kissa ei jaksa syödä".
Graffititaiteilijat ovat saaneet vuosikausia ahkeroida rauhassa Pirunmäellä. Vaikka luomukset toisaalta komeita ovatkin, saattaisi toisenlaisissa olosuhteissa maalarien paikka olla lukkojen takana, ainoana viihdykkeenään venäjänkielinen aikakausilehti ja selli pullollaan kohtalontovereita. Onneksi niin ei ole käynyt.
Pirunmäen bunkerien maalikerrosten määrää voi vain arvailla. En osaa sanoa millainen hierarkia graffititaitelijoilla on vai onko ollenkaan, mutta mahtaa ketuttaa mikäli joku maalaa teoksensa uunituoreen taiteen päälle.
Tunnistin ainakin yhden suihkepullon heiluttajan tyylin. Sama kaveri on vuosikaudet maalannut Uittamon bunkkereita. Hänelle luulisi riittävän oikeitakin töitä vaikkapa automaalarina, mikä tietysti saattaa sekin olla mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti