Matkasimme Berliinistä Oranienbugiin junalla. Pieneltä rautatieasemalta oli keskitysleirille matkaa pari kilometriä.
Oranienburgin kyläraittia ja rauhallista elämänmenoa katsellessa mikään ei viitannut siihen, että aikoinaan siellä on pistetty juutalaisia uuniin ja myöhemmin rähkitty ties missä askareissa vankilassa.
Keskitysleirin sisäänpääsyä piti tovi etsiä. Viitoituspuoli oli aivan hukassa. Koska alue on hyvin laaja, lompsimme ensin väärään suuntaan. Lopulta oikea portti löytyi.
Entiselle tehdasalueelle vuonna 1933 perustetulle alkuperäiselle Oranienburgin keskitysleirille vietiin aluksi lähinnä berliiniläisiä natseja vastustavia henkilöitä kuten poliitikkoja, toimittajia ja kommunisteja. Tuolloin paikka ei ollut vielä tuhoamisleiri.
Keskitysleiri ei ollut missään korvessa piilossa uteliaiden katseilta, vaan Berliiniin vievän tien vieressä. Vankeja onnistui pakenemaan, mutta ulkomailla heidän tarinoitaan leirin oloista ei otettu todesta.
Oranienburgin keskitysleiri tyhjennettiin 1934 ja Sachenhausenin kaupunginosaan rakennettiin uusi SS:n hallinnoima keskitysleiri. Paikka oli merkittävä siksi, että siellä toimi kaikkien Natsi-Saksan keskitysleirien keskitysleirien keskushallinto. Leirin toiminta-aikana siellä oli yli 200 000 vankia.
Sachenhausenin keskitysleirillä oli kenkien testausyksikkö. Vankien tehtävänä oli kävellä ja juosta erityisistä materiaaleista koostuvilla radalla. Tarkoituksena oli testata sotilaskäyttöön tulevia jalkineita. Alunperin matka oli 26 kilometriä päivässä täydessä kenttävarustuksessa, mutta se nostettiin myöhemmin 40 kilometriin.
Vaikka Sachenhausen luokitellaan työleiriksi, tapettiin siellä kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Leiri oli pitkään tyhjillään tai tilapäisessä sotilaskäytössä. Alueen rakennuksia purettiin ja räjäytettiin. Vanhoista taloista muistuttavat nyt rautapalkeilla rajatut alueet maassa. Museona Sachenhausen on toiminut vuodesta 1993.
Oli tuttu paikka. Kuvan korkean muistomerkin juureen olin vuonna 1985 yhtenä kolmesta suomalaisesta SAK:n edustajana laskemassa seppelettä. Leiriä muuten esiteltiin meille propagandavälineenä teemalla tällaista voisi olla, jollei olisi onnellista kommunistista demokraattista Itä-Saksaa. Meille jopa näytettiin autenttisia mustavalkofilmejä, jotka sisälsivät mm. teloituksia!!!
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström