Tapaninpäivä meni ulkona raivoavaa myrskyä kuunnellessa ja sohvalla maatessa. Televisiosta sattui tulemaan Klamydian keikka viime juhannuksen Himos Festivalilta. Onneksi maltoin seurata sitä enemmän kuin tavanomaiset pari biisiä. Keikka nimittäin osoittautui vallan hyväksi.
Klamydia oli Himoksen lavalla tiukassa vedossa. Biisivalinnat olivat kunnossa sisältäen yllättävän paljon vanhaa tuttua materiaalia. Tunnin mittainen veto oli tiivis. Sitä ei katkaissut kuin kossunjuontitauko, jonka aikana rumpali Riku Purtola tuli patteriston takaa lavan eteen ja tarjosi pulloa muillekin bändin jätkille.
Olin Klamydia -diggari 90-luvun alussa. Bändin ensimmäinen pitkäsoitti Älpee oli ahkerassa kuuntelussa. Muutama kuukausi sitten pyöräytin levyn a-puolen menemään. Kas kummaa, vuosien tauon jälkeen se toimi yhä.
Ennen Älpeetä oli ilmestynyt kolme ep-levyä vuonna 1989. Tuolloin näin yhtyeen myös ensimmäistä kertaa lavalla. Down By The Panimo -tapahtuma Turussa Aurajoen varrella, Auran panimon pihalla, keräsi noihin aikoihin satoja punkkareita tai muuten asiasta kiinnostuneita ympäri maata heilumaan sinne.
Nuo varhaiset Klamydia -ep:t (Heja grabbar, ....ja tauti leviää, Heppi keippi) sain ostettua edullisesti armeijakaveriltani Toni Lönnroosilta. Hän oli kotoisin Vaasasta ja tunsi bändin heput. Lönne myös toi kuunneltavaksi vielä tuolloin ennenjulkaisemattoman Klamydia-biisin Mä lähen himaan. Sitä luukutettiin tauotta sotilaskodissa viimeisenä iltana ennen armeijasta kotiutumista. Kappale julkaistiin myöhemmin Säynäväynäviä -ep:llä vuonna 1991. Saman vuonna ilmestyi myös Hihhulit tuloo -ep.
Kakkoslevy Los Celibatos (-91) oli sekin vielä varsin hyvä, mutta vuonna 1992 ilmestynyt Pää kiinni painajainen jäi osaltani Lahja -ep:n ohella viimeiseksi Klamydia -levyksi, jonka olen ostanut. Bändiä on kyllä muuten tullut seurattua kaikki nämä vuodet suhteellisen aktiivisesti.
1990-luvun alun Provinssirockeissa tutustuinkin jollain lailla näihin vaasalaisiin. He majailivat leirintäalueella kuten kaikki muutkin festarivieraat, vaikka olisivatkin soittaneet keikan siinä sivussa jollakin Provinssin monista lavoista. Alkuaikoina bändissä ollut basisti Arto Laaksoharju joi kerran mustaherukkaviinini, eikä Vesku Jokisellekaan koskaan tarvinnut tyrkyttää alkoholia. Hauskoja aikoja nuo.
2000-luvulla olen kirjoittanut Klamydiasta ehkä viisi lehtijuttua. Yleensä aina puhelimen toisessa päässä on ollut orkesterin laulaja ja ainoa alkuperäisjäsen Vesku Jokinen. 2005 ilmestyneen Tyhmyyden ylistys -levyn myötä sain luurin päähän rumpali Riku Purtolan, jonka kanssa olikin virkistävää jutella vaihteeksi.
En edes muista koska olen viimeksi nähnyt Klamydian livenä. Televisiotaltioinnin perusteella asia pitää korjata.
Klamydia on siitä hieno yhtye, että jo pelkän nimen kuullessa, tulee heti muistoja mieleen "nuoruusvuosilta" Kustavista. Päällimmäisenä se, kun oltiin jätkäporukalla, juuri tuolloin -90 luvun alkupuolella, Kustavin "Juhannuskalliolla" juhlistamassa lauantaita, pussikaljan merkeissä totta kai, ja mankkarista pauhasi Klamydian Älpee jatkuvalla toistolla. Kuinkas sattuikaan, että äkkiä kuuluikin huuto "KYTÄT!!!!" Sen enempää miettimättä, kaikki n. 10 pojan nulikkaa riisui housut ja näytti virkavallalle takalistoa! :D :D :D Itse olin varma siitä, että Klamydia tulee kuolemaan siinä samassa, kun me vanhenemme, mutta toisin on käynyt! Ja siitä todella iso hatunnosto Klamydialle. Itse näin Klamydian täällä Uudessakaupungissa ensimmäistä kertaa vasta pari vuotta sitten ja ikäväkseni täytyy sanoa, että ko. keikka oli itselleni valtaisa pettymys, vaikka silloinkin soittivat todella paljon vanhoja "kunnon biisejä". Ei vain sattunut jätkille paras ilta juuri silloin. Mutta se oli hienoa nähdä, että minä olin yksi vanhimmista kuuntelijoista, mitä paikalla oli. Hieno yhtye!
VastaaPoistaKlamydian parhaista biiseistä saa loistavan setin. Parhaimmillaan hyvää ja viihdyttävää musiikkia, järkeviä kannanottojakin löytyy. Toki bändillä on sitten vähintäänkin yhtä paljon biisejä, jotka on joko mauttomia tai jonnin joutavaa höpötystä, joita ei jaksa kuunnella edes hilpeällä tuulella. Livenä hyvä bändi, asenne kohdillaan. Jostain syystä vaan Klamydian keikalla tuppaa olemaan tappeluita enemmän kuin muiden bändien keikoilla.
VastaaPoistaKuunnelkaas Metanol Man-biisiin riffiä. Löytyykö mitään yhtymäkohtia Judas Priestin biisiin Breaking the Law?
Business-punkkia junteille. Kaukana siitä aidosta, alkuperäisestä punkista. Oikeastaan ei pitäisi sotkea punkkiin ollenkaan. Onneksi olen aina onnistunut hyvin ohittamaan ko. "pändin"
VastaaPoista