Timo Tolkki ja Erik Kraemer Majlandissa

Kesäkuun 18.- ja 19. päivä turkulaisessa ravintolalaiva Majlandissa esiintyi Timo Tolkki ja Erik Kraemer duo.

Tolkki on tuttu mies Stratovariuksesta, joka on Suomen tunnetuimpia metallibändejä. Orkesterista eroamisensa jälkeen hän on ollut mukana muun muassa Revolution Renaissance-yhtyeessä ja viime vuosina tehnyt levyjä Timo Tolkki's Avalon-projektin parissa.

Tolkki on ansioitunut vähän muistakin kuin musiikillisista syistä ja ollut kuluneen vuoden sisällä 7 päivää-juorulehden sivuillakin moneen kertaan. 

Erik Kreamrista kuulin ensimmäisen kerran viime kesänä. Hän on nuori turkulaislaulaja, joka vaikuttaa Simulacrum-metalliyhtyeessä ja on mukana Rauli Badding Somerjoki-musikaalissa. Lisäksi hän on Mauri Virtasen kuntosalikaveri.

En tiedä miten Tolkki on päätynyt soittamaan hänelle niinkin epätyypilliseen paikkaan kuin Majlandiin, mutta sama homma tapahtui viime vuoden heinäkuussa. Ilmeisesti hän tuntee ravintolan omistajia. Kitaristi oli tuolloin etsinyt keikkoja varten paikallista laulajaa ja pestiin oli ehdotettu Kreameria. 

Yleisössä oli yllättävän vähän turkulaisia rokkimiehiä, vaikka tällaisen olisi luullut kiinnostavan laajemmaltikin. Tuttuja oli kumminkin saapunut perjantaiselle keikalle, joukossa turkulaistunut musiikkitoimittaja Nalle Österman. Hän päätyi Tolkin pyynnöstä lavallekin tulkitsemaan Black Sabbathin kappaleen Paranoid.

Tolkki ja Kraemer tuskin olivat pahemmin harjoitelleet illan ohjelmistoa. Stratovarius-biisejä lukuunottamatta valinnat olivat pääosin sellaisia, ettei niitä varmaan juurikaan tarvitse harjoitella. Paranoidin ohella turhan ilmiselviä valintoja olivat esimerkiksi Born To Be Wild, Here I Go Again ja Holy Diver. 

Kansas-yhtyeen tunnetuimpiin hitteihin kuuluva Dust In The Wind kuultiin sekin. Sanoin vieruskaverilleni, että vielä vuonna 2002 Tolkki ei kappaletta tiennyt. Kysyin nimittäin häneltä sitä samalla kuin teimme puhelinhaastattelua Sue-lehteen Tolkin soololevyn Hymn To Lifen tiimoilta.

Miksi moista kysyin johtuu siitä, että ystäväni Kristian Kavanterä ja Mika Penttinen olivat noihin aikoihin saaneet päähänsä, että Stratovariuksen kappaleessa Forever lauletun kohdan "Like a dust in the wind" täytyy olla peräisin juuri tästä Kansasin kappaleesta ja koko Forever kuulosti heistä muutenkin epäilyttävän tutulta. 

Onneksi Tolkki ja Kreamer eivät esittäneet pelkkiä lainabiisejä. Odotin vanhoja Stratovarius-kappaleita kuin kuuta nousevaa. Foreverin lisäksi kuultiin muun muassa Mother Gaia, Black Diamond, Eagleheart sekä suurelle yleisölle tuntematon Seasons Of Faith's Perfection levyltä Elements Pt. 2 vuodelta 2003. 

Illan mittaan vaihdoin muutaman sanan Tolkin kanssa. Kyselin hänen Meksiko-kuvioistaan. Seiska päivää-lehden mukaan kitaristi olisi muuttanut Meksikoon ja hukannut siellä morsmaikkunsakin. "On mulla siellä keikkoja taas paikkoin. Mutta ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä lukee. Tehtiinhän Matti Nykäsestäkin paljon juttuja". 

Sofia Ruissalossa osa 2

Kuten otsikostakin voi päätellä, tämä blogikirjoitus on jatkoa edellisviikolla julkaisemalleni Sofia Ruissalossa osa 1:lle. Sofia osoittautui niin päteväksi malliksi, että hyviä kuvia kertyi valtavasti. 

Olimme kesäkuun toisella viikolla Turun Yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, joka myös Ruissalon kasvititeellisenä puutarhana tunnetaan. Alkupään fotoja täällä http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/06/sofia-ruissalossa-osa-1.html

Sofialla oli hyviä kuvausideoita. Yksi niistä oli tämä voikukkapellolle heittäytyminen. Vielä päivää paria aiemmin keltaisena hohkanneet kasvit olivat kokeneet metamorfoosin ja muuttuneet valkoiseksi haperoksi. Toimivat kumminkin tässä vallan mainiosti. 

Kasvititeellisen puutarhan alue on suosittua kuvausseutua. Monen hehtaarin alueelta löytyy vaikka millaista miljöötä. En kuitenkaan halunnut kuviin samaa punaista puusiltaa, lummelampia tai patsaita kuten usein näkee. 

Kuvista ei olisi varmaan tullut lähellekään yhtä onnistuneita, ellei Sofia olisi ollut näin aktiivinen. En ehtinyt kissaakaan sanoa, kun hän oli jo erään patsaan päällä istumassa uusi kuvausvaate yllään! 

Marjaniemen luontopolulla 14. kesäkuuta

Eilen illalla ohjelmistossa oli ajelu Turun Ruissaloon, jossa kohteena oli Marjaniemen luontopolku. 

Alkuperäinen idea oli lähteä kiertämään Luolalanjärven luontopolku Naantalissa, mutta ajatuksesta luovuttiin harmaan keli takia. Ilmassa oli sateenuhka ja muutama tippa lopulta tulikin. 

Marjaniemen lenkki ei kovin pitkä ole, tuskin paljon kilometriä enempää, mutta sitäkin monipuolisempi luonnon antimiltaan. Eilen ei tosin ympäristöä ruvettu Niemisen Tomin kanssa sen kummemmin syynäämään, koska metsikössä oli aivan järjetön määrä hyttysiä. Hyvä kun eteensä näki! 

Mediassa on lähiaikoina uutisoitukin, että hyttyskesästä tulee tavallista kovempi. Viime aikojen sateet ovat olleet mannaa verenimijöiden sikiämiselle. 

Valmistauduin uhkaan viime viikolla, jolloin lähikaupasta mukaan tarttui hyttyssuihketta. Tuoteseloste lupaa, että aine "karkoittaa hyttyset heti jopa kahdeksi tunniksi ja punkit jopa kolmeksi tunniksi per käyttökerta".  

Perusteellinen myrkkyruiskutus koipiin ja käsivarsiin tuottikin tulosta. Jollei lasketa suuhun änkenneitä itikoita, selvisin Marjaniemen luontopolusta melko hyvin. 

Tammimetsän siimeksessä mutkitteleva polku on varsinainen lintuihmisten paratiisi. Itse en tosin nähnyt kuin pikkutikan. Muista luojan luomista mainittakoon laitumella maanneet mustat lampaat sekä Tomin bongaama pitkä ja ohut rantakäärme, joka luikerteli kasvillisuuden joukkoon niin vikkelästi, etten ehtinyt saada siitä kuvia. 

Vepsän luontoa 13. kesäkuuta

Sunnuntaina 13. kesäkuuta vierailin Turun kaupungin omistamalla Vepsän ulkoilusaarella. Kyseessä oli neljäs reissuni saareen kuluvana kesänä. Kauden avajaisia vietettiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna. 

Viime vuodesta hinnaltaan reilusti kohonnut kausikortti vesibussi M/S Lilyyn ja aluksen sijainti Aurajoessa lähellä asuinpaikkaani tekevät matkustelusta helppoa. 

Puolipäiväreissu, jonka kesto matkoineen on viisi tuntia, hurahti sunnuntaina yllättävän nopeasti. Tarkoituksenani oli ottaa luontovalokuvia ja näin myös tapahtui. 

Olen seurannut Vepsän luontoa melko aktiivisesti viitisen vuotta. Kaikenlaista havaintoa on osunut silmiin. Esimerkiksi valkoposkihanhien poikasten kehitys on suorastaan hämmästyttävän nopeaa. Kesäkuun alun harmaa pölypallero näyttää jo elokuun lopulla aikuiselta. 

Tällä kertaa bongasin kyhmyjoutsenen poikasia uimarannan edustalta. Vanhemmat uiskentelivat kauempana, välillä yllättävänkin kaukana viiteen poikaseensa nähden. Iso lokki olisi varmaan helposti saanut siitä saalista jos olisi älynnyt tulla paikalle. 

Liikkuvaisia joutsenenpoikia kuvatessa menin kai liian liki niitä, jolloin emolinnut uivat vauhdilla rantaan ja lähtivät marssimaan kohti. Tuossa vaiheessa ei ollut muuta tehtävissä kuin muistella miten Lasse Viren toimi 1976 Montrealin olympialaisissa ja pistellä jalkaa toisen eteen. 

Joutsenet luovuttivat onneksi lyhyen spurtin jälkeen. Mieleen tuli Kurjenrahkan kansallispuistossa syyskuussa 2014 tapahtunut episodi, jolloin jouduin ukkometson ahdistelemaksi. Aiheesta tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2014/09/patikoimassa-pukkipalon-reitilla.html

Reilusti ennen Lilyn paluulähtöä poikkesin saaren ravintolassa täyttämässä vatsalaukkuani. Valitsin ruokalistalta makkarakorin. 

Kaksi viikkoa sitten kuolasin vierustoverini herkullisia makkispekkiksiä manaten omaa valintaani, joka oli kanakori. Eipä siinäkään mitään ruikuttamista olisi ollut, mutta annosten tullessa nokkamme eteen, näytti naapurin makkaraperunat paljon paremmalta kuin kanakorini ja oli vielä kolme euroa edullisempikin. 

Paluulaivalla oli ehkä 25 ihmistä, joista kymmenkunta Vepsän kesäteatterin väkeä. Satuin kävelemään ohi, kun he pistivät teatterin paikkoja kuntoon ja harjoittelivat tulevaa näytelmää, joka tänä kesänä on Viiru ja Pesonen. Lisätietoja linkissä https://www.vepsa.fi/kesateatteri.php

Sofia Ruissalossa osa 1

Viime torstaina oli komea helteinen kesäpäivä, jonka päätteeksi suuntasin Turun Ruissaloon kuvaamaan naapuritalossa asuvan Sofian kanssa. 

Tutustuin Sofiaan viime vuoden keväällä. Ulkomaalaistaustainen kaunotar poseerasi kameralle kuin ammattilainen ensitapaamisellamme Turun Ilkanrinteessä. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/05/mallifotoilua-ilkanrinteessa.html

Huomasin taannoin, että Keski-Euroopassa kuluneen vuoden viettänyt Sofia oli palannut Turkuun. Pistin viestiä jos kiinnostaisi tulla kameran eteen. 

Ruissalossa otetuista kuvista tuli mielestäni ällistyttävän hyviä. Sadoista ruuduista karsin reilusti pois, mutta runsaudenpula jäi lopuistakin. Pakko jakaa blogijuttu kahteen osaan.

Harvemmin mallilta itseltään tulee näin hyviä ideoita kuin Sofialta nyt. Ruissalon kasvititeellisen puutarhan alueella sijaitseva koivikko olisi mennyt muuten ohi, mutta laskevan auringon valo, ns. kultainen hetki, kiinnitti hänen huomionsa. Miljöö oli loistava, mallista puhumattakaan. 

Raision Alppiruusupuistossa

Kirkkoväärtinkujan päässä Raisiossa sijaitsee 4,5 hehtaarin kokoinen Alppiruusupuisto. Se on perustettu vuonna 1999. Alueella on sekä suomalaisia että ulkolaisia alppiruusuja noin 1600 kappaletta ja lajikkeita 153.

Puistoa suurennettiin 2016, jolloin siitä rupesi tulemaan maakunnallisestikin tunnettu. Mäntyvaltaiseen kangasmetsään vaelsi ihmisiä yhä enemmän ja nykyään parkkipaikan kupeessa on jopa kesäkahvila vieraita varten. 

Alppiruusujen kukinta ajoituu toukokuun lopulta juhannuksen tienoille. Puistossa saa vierailla vapaasti. Minä kannoin korteni kekoon tiistaina, jolloin sadetta uhmaten askelin pitkin ruusujen reunustamia kujia ukkosen jyristessä aivan lähistöllä.

Kun sade yltyi sellaisiin mittoihin, että pelkäsin kameran kastuvan, oli aina mennä autoon suojaan. Jonkun verran julkaisukelpoisia kuvia ehdin kumminkin ottaa.