Edellisviikonloppuna tuli käytyä peräti kahteen otteeseen Turun Ruissalon uloimmassa kärjessä Kolkannokassa.
Ruissalon puistotietä ajellessa huomasin, että vihreys lisääntyi suorastaan silmissä päivän välein. Sunnuntaina alkoi olla jo niin kesäistä että. Puhumattakaan tämänhetkisestä tilanteesta.
Ensimmäisissä kuvissa ilta-aurinko valaisee puiden lehtiä ja Kolkkaan pinottuja kivitaideteoksia. Tiedä sitten kuka nekin aina käy kaatamassa, mutta uusia ilmestyy tilalle tuota pikaa.
Viime vuoden huhtikuussa kymmenittäin rantakäärmeitä kiemurteli kiimoissaan samoilla seuduilla. Olen koittanut etsiä niitä tänäkin keväänä, mutta ainuttakaan en ole nähnyt. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/rantakaarmeet-paritteluhommissa.html
Sunnuntaina bongasin haahaemoja uunituoreine poikasineen aivan rannan läheisyydessä. Vastakuoriutuneet haahkanpojat ihmettelivät kovasti maailman menoa rantakiven päällä.
Ylimmäisen poikaskuvan lähetin toiveikkaana Turun Sanomiin, jos se siellä julkaistaisiin. Olisi ollut ainakin ajankohtainen.
Kiviläjien kaatelu on hyvä esimerkki ihmisten eri näkökannoista. Toisten mielestä kivien kuuluu olla, kuten ne luonnostaan ovat ja toiset taas haluavat jättää oman merkkinsä joka kulmaan ja niemennotkoon ...
VastaaPoistaKomeita ne kivipinot tuolla ovat, eikä luulisi olevan kellekään haittaa.
Poista