Maanantaina kapusin pitkästä aikaa Kakolanmäelle. Tarkoitus oli tutkia kameran asetuksia työkaverini Timon kanssa. Hänellä on ollut jo vuosikausia samanlainen tallennusvehje ja kyselin vähän missä kohtaa hanikat hänen laitteessaan ovat.
Kakolanmäki on Turun keskustan alueella sijaitseva mäki, joka on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Siellä toimivat vuoteen 2007 asti Turun vankilan keskusvankila ja lääninvankila. Ensin mainittua kutsutaan kansankielellä Kakolaksi.
Vankilan muutettua Turun Saramäkeen Kakolanmäki oli pitkään tyhjillään. Muurien sisällä järjestettiin kävelykierroksia, jollaiselle minäkin osallistuin syksyllä 2008. Vuosien varrella mäelle kaavailtiin muun muassa huvipuistoa.
Kakolanmäki on nyttemmin rakennettu täyteen matalahkoja kerrostaloja, joita pääsee katsojasta riippuen joko ihailemaan tai taivastelemaan Linnankadulta lähtevällä rinnehissi funikulaarilla. Kakolaan on tehty asuntoja ja lääninvankila on toimii hotellina.
Funilaarista tuli nopeasti maanlaajuinen vitsi. Ensin se ylitti budjettinsa miljoonilla, eikä ole tainnut kuukauttakaan kulkea ilman vikoja. Tämänhetkinen remontti on sekin pitkä.
Suivaantunut mummeli heilutti sateenvarjoaan hissin ylätasanteella siihen malliin, että kohta varmaan osuu johonkin. Hän ei lainkaan tykännyt kun ei päässytkään kyydissä alas. Ymmärrän hyvin.
Kävelykierroksen pirteintä antia oli Michailowinkadun varrelta bongaamani sähkökaappi, johon oli maalattu kissoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti