Maaliskuun loppua Katariinanlaaksossa

Maaliskuun toiseksi viimeisenä päivänä Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella Turussa oli todella talviset maisemat. Alkuviikolla satanut monen kymmenen sentin lumikerros teki kertaheitolla takatalven. 

Lunta oli satanut niin paljon, että kun polulla piti väistellä vastaantulijoita, joutui jompikumpi polviaan myöten hankeen. Viikonlopun jälkeen tilanne lieneekin taas eri. Aurinko lämmitti pari päivää siihen malliin, että luulisi suurimman osan kinoksista sulaneen. 

Alueella yleensä esiintyviä oravia en nähnyt kuin yhden. Sekin paineli menemään pitkin puita siihen malliin, ettei kamera pysynyt perässä. Jokusen julkaisukelpoisen foton sentään sain.

Katariinanlaaksossa 27. helmikuuta

Käväisin maanantaina 27. helmikuuta Katariinanlaakson luontopolulla jaloittelemassa. Suosittu ulkoilukohde sijaitsee Turun ja Kaarinan rajalla.

Katariinanlaaksossa on yleensä paljon oravia. Olen kovasti yrittänyt niitä kuvata ja välillä melko hyvin onnistunutkin. Nyt tosin tuli vesiperä, sillä ainuttakaan kurrea ei näkynyt lähimaillakaan. Saattoivat olla päivänokosilla popsittuaan pähkinöitä alkupäivän. 

Polun varren ruokintapaikalla kuulin kun eräs vanhempi herra informoi Katariinanlaakso-debyyttiään tekevää pariskuntaa. "Täällä on välillä viikonloppuisin niin paljon ihmisiä, ettei polulle mahdu. Siksi en silloin viitsi käydäkään". Sama homma lienee nykyään monissa muissakin kohteissa, koska ihmiset kiinnostuvat korona-aikana suomalaisesta luonnosta.  

Ilma helmikuun lopulla oli kuin morsian. Paikalla olisi viihtynyt kauemminkin, ellei raskaan työpäivän jälkeinen nälkä olisi ajanut höyryävien lihapatojen äärelle. Joku kaunis päivä sitten taas uudestaan. 

Katariinanlaaksossa 15. maaliskuuta

Työpäivän jälkeen poikkesin Katariinanlaakson luontopolulla Turun ja Kaarinan rajalla. Kun kerrankin pääsee ajoissa töistä ja on jopa valoisaa, täytyy moinen hyödyntää. 

Katariinanlaakson polut ja parkkipaikka olivat yhä umpijäässä, vaikka viime päivinä Turussa on mitattu kymmenenkin asteen verran plussaa. Kaukaa viisaana sonnustauduin muutama viikko sitten investoimiini nastakenkiin, jotka ovatkin olleet hintansa väärti. 

Toisin kuin parkipaikalla autojen määrästä luulin, ei metsän siimeksessä tullut montaa ihmistä vastaan. Eräs naisparivaljakko uhmasi kevään tuloa ja paineli jäälle kävelemään. Itselle ei tullut mieleenkään lähteä sinne kikkailemaan.

Katariinanlaakson ruokintapaikoilla yleensä viihtyvät oravat olivat kai jo syöneet päivän sapuskansa kun ainuttakaan ei näkynyt. Lintujakin oli vähänlaisesti. 

Katselin kivikkoja sillä silmällä jos näkyisi käärmeitä lämmittelemässä kevätauringossa, mutta eipä niitäkään osunut näköpiiriin. 

Annika ja Mercia Katariinanlaaksossa

Syyskuun lopulla olin Turun ja Kaarinan rajalla sijaitsevassa Katariinanlaaksossa kahden pitkän linjan turkulaistanssijan, Annikan ja Mercian, kanssa. Aurinkoisena ehtoona oli tarkoituksena ottaa pari valokuvaa.

Olen tuntenut Annikan useamman vuoden ja brasiliasta kotoisin olevan Merciankin tiennyt ulkonäöltä pitkään. Satumme asumaan samoilla kulmilla. Lähikaupassakin voi joskus törmätä maitoa ostaessa.

Sen kummempia kuvaussuunnitelmia ei ollut, ei muuta kuin että miljöönä sai toimia komea Katariinanlaakso. Operoimme tosin melkein pelkästään kohdassa, jossa pengersilta ohittaa kivikkoisen merenrannan. Se lieneekin Katariinanlaakson luontopolun tunnetuin ja kuvatuin paikka.

Latasin myöhemmin muutaman kuvan Facebookin Mallit +35-ryhmään. Sieltä tuli kommentti, jonka mukaan yllä olevat "kuvat ovat vaatteineen ja väreineen kuin suoraan 70-luvun käsityö- ja mallilehdestä". Kieltämättä samaa tunnelmaa onkin.

Annikalla ja Mercialla on pitkä kokemus esiintymisestä ja se varmasti näkyy kuvissakin. Molemmat ovat oikein luontevia malleja, eikä minkäänlaista patsastelua ilmennyt edes vahingossa.

Mercialla oli iso kassillinen vaatteita mukana. En yhtään tiennyt mitä tuleman pitää, mutta hyvin kelpasi kaikki mitä hän esille kaivoi. Tässä on itse asiassa vaan osa kuvista, koska muualla kuin rannassa otetut fotot ovat valonsa puolesta liian erilaisia.

Nelli Pitkäsalmen pakkasissa

Kuluvan kuun aikana on Lounais-Suomessakin ollut kunnon vanhan ajan talvi. Toiset tykkää ja toiset ei. Lämmityskustannukset nousevat pilviin, autot toimivat miten sattuu ja on helvetin kylmä. Lasketteluyrittäjät hurraavat, sähköyhtiöiden pomot sytyttävät paksun sikarin ja luontovalokuvaajat saattavat innostua räpläämään kameroitaan tavanomaista enemmän.

Ilmastonmuutoksesta on toitotettu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana siihen malliin, että ihmiset on saatu uskomaan siihen Donald Trumpia lukuunottamatta. Kun parin sentin loskakerroksen sijaan lunta tupruttaakin kasoittain ja pakkanen panee oikein urakalla, ollaankin ihmeissään.

Turussa teiden kunnosta vastaava Kuntec meni ja myi tiekarhunsa pois luullen, ettei kaupunkiin tule enää koskaan talvea. Kadut ovat tällä hetkellä surkeassa kunnossa.

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Turun seudulla oli 15-20 asteen pakkanen. Luonto oli todella komea lumisine puineen ja kasveineen. Sekä lauantai että sunnuntai piti tietenkin hyödyntää valokuvausharrastuksen parissa. Lauantaiset joutsenkuvat julkaisinkin jo. Löytyvät linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/01/kolkannokan-joutsenet-26-tammikuuta.html

Sunnuntaina suuntasin pakkasta uhmaten turkulaisen harrastajamalli Nellin kanssa kuvaamaan Turun ja Kaarinan rajamaille Katariinanlaaksoon ja viereiselle Pitkäsalmelle.

Loppujen lopuksi ei tehnyt tiukkaakaan olla noin tunnin verran ulkoilmassa. Etenkään kun tuulta ei ollut nimeksikään. Edes kameran akkua ei tarvinnut vaihtaa, vaikka pakkasella se voi hyytyä nopeastikin.

Nelli oli jälleen aivan loistava malli. Ajoituksemme olisi vaan saanut olla puolisen tuntia aikaisempi. Alkoi meinaan hämärtää kesken kaiken. Rauvolanlahdelle hylätyn Susanna-laivan oli lopuksi tarkoitus toimia kuvausmiljöönä, mutta valoa ei enää riittänyt. Ehkä tässä talven mittaan vielä menemme sinne uudelleen.