Lenkki suuntautui vaihteeksi toiselle puolelle Saaronniemeä, karavaanarialueen taakse. En ole vielä Kolkanniemeenkään kyllästynyt, mutta vaihtelu virkistää.
Mukana oli luontokuvauksesta niin ikään kiinnostunut Miika Hyttinen, joka zoomailee nykyään aktiivisesti vähän kaikkea mitä ulkona liikkuu.
Hänen haukankatseensa huomasi pöpelikössä metsäkauriin, joka seisoi pienellä kallionyppylällä. Eläin oli kuin tarjottimella, eikä vastoin oletuksiani pinkonutkaan pakoon, vaan jäi tuijottamaan meitä. Eipä muuta kuin kamera laulamaan.
Vaikka päivän kohokohta olikin kauriin bongaaminen, löytyi Saaronniemen kallioilta muutakin ihmeteltävää. Huolimatta siitä, että elettiin syyskuun loppua, puski kivenraoista varsin tuoreen näköisiä kukkia. Jotenkin luulisi, että orvokitkin olisivat kuihtuneet ajat sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti