Kolkannokka 9. toukokuuta

Viime lauantain luontoelämykset eivät rajoittuneet pelkästään Järvelän kosteikkoon Littoisissa. Seurueemme käväisi myös Turun Ruissalossa.

Ajatuksenani oli, että kevään mittaan pariin otteeseen huomaamani rantakäärmeet saattaisivat olla taas vakiopaikallaan ja että Matti Vikström sekä Fredi Forsen luikertelijat näkisivät. Mutta eipä kärmeksistä löytynyt havaintoja kun niitä etsimme.

Reissu Ruissaloon ei kuitenkaan ollut turha. Kolkannokassa, tai vähän henkilöstä riippuen Kolkanniemessä, oli lähes kesäinen tunnelma.

Epäviralliselta nakurannalta löytyi seudun tuulettomin paikka. Sen myös huomasi väenpaljoudesta.

Mahdollisia ekshibionisteja en bongannut kuin yhden, hänkin osin kaislavallin takana piilossa. En ymmärrä lainkaan miten jotkut voivat hyppiä ulkosalla Aatamin asussa. Mutta kai heillekin täytyy joku kokoontumispaikka olla.

Mikäli Kolkannokassa olisi naisia muodikkaasti posliinipimperoineen tai edes retromaisesti kunnon tuheron kera, saattaisi alueelle tulla aikamoinen yleisöryntäys uteliaiden heteromiesten taholta. Mutta letkut pitkänä rannoilla oleilevat ikämiehet karkoittavat takuuvarmasti vähäisetkin uteliaat.

Soittelin tuossa pari tuntia sitten eräälle kaverille, suurelle Ruissalon ystävälle. Hän oli kuulemma niin ikään ollut lauantaina Kolkannokassa ja istunut siellä tuntikaupalla nauttien vähän virvokkeitakin. Tänä aikana oli näkynyt useita rantakäärmeitä kurkkimassa kivien väleistä.

Sain pari hyvää kuvaa meriharakoista ja uroshaahkoista. Eikä kai tuo ylin kuvakaan tuulessa heiluvista kaisloista pöllömpi ole.

Järvelän kosteikolla 9. toukokuuta

Viikonlopun luontoelämyksiin kuului käynti Järvelän kosteikolla Turun liepeillä Kaarinan Littoisissa. 

Littoistenjärven luoteisrannalla sijaitseville Järvelän pelloille alkoi muodostua kosteikko keväällä 2009 kun vesien pumppaaminen järveen lopetettiin rehevöitymisen vähentämiseksi. Kosteikosta muodostui nopeasti monipuolinen elinympäristö monille lintulajeille.

Littoistenjärvi tuli maankuuluksi kolme vuotta sitten, jolloin sen vesi kirkastettiin kemiallisesti. Kävin tuolloin toteamassa moisen ihmeen sittemmin edesmenneen työkaverini Simo Laaksosen kanssa. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/05/kirkastunut-littoistenjarvi.html

Tällä kertaa itse järvi jäi tarkastamatta, mutta paljon siellä näytti olevan ihmisiä, komea päivä kun oli. Tosin hieman tuulinen, tai ainakin tuuli sopi Järvelän kosteikon lintutornin seudulle vähän turhankin hyvin.

Olen aika huono ornitologihommissa, mutta tunnistin sentään muutamia näkemiäni lintulajeja. Kosteikolla lenteli ja sen reunamilla tallusteli ainakin pääskyjä, harmaahaikara, kurki, mustakurkku-uikku ja nokikanoja.

En ollut nähnyt laulujoutsenta herra ties koska viimeksi, mutta nyt sellainenkin uiskenteli kameran kantaman päässä.

Tuoreimmassa TSTV:n Luonto Plus-jaksossa asiantuntija Ari Karhilahti ja toimittaja Ann-Mari Rannikko vierailevat Järvelän kosteikolla ja tapaavat siellä vesimyyrän. Samaa otusta seurueemme, johon lisäkseni kuuluivat Fredi Forsen ja Matti Vikström, yritti bongata, mutta tuloksetta.

Vesimyyrä-jakso nähtävissä linkissä https://www.ts.fi/teemat/4946267/Luonto+Plus+kohtasi+vesimyyran+Jarvelan+kosteikolla

Paimion luontopolulla 26. huhtikuuta

Paimion Iso-Heikoisissa on neljän kilometrin pituinen luontopolku. Alkumatkasta se on soista, entistä turpeen nostoaluetta ja loppupäästä pääosin mäkistä kalliometsää.

Polulle on ilman tarkkoja ohjeita hankala löytää, mutta jos omistaa navigaattorin, voi siihen näpytellä osoitteen Luontopoluntie 54 Paimio.

Sunnuntaina 26. huhtikuuta olin liikkeellä työkaverini Timon kanssa. Talsimme luontopolulle siinä puoli yhdentoista paikkeilla. Parkkipaikalla oli tuolloin vain kourallinen autoja, mutta palatessamme parin tunnin kuluttua oli alue täpötäynnä. Itse reitillä ei kumminkaan montaa ihmistä näkynyt.

Polun lähtöpaikalla on merkillinen pömpeli, joka tarkemmalla syynillä osoittautuu museoksi. Siinä kerrotaan entisaikojen turvehommista alueella.

Reitin alkutaipaleen kävelee varmasti melko melkein kuka vaan aika vaivatta, mutta puolivälissä olevien näkötornin ja grillipaikan jälkeen alkava osuus on sen verran haastava, etten suosittele sitä huonokuntoisille- tai varsinkaan jalkaisille.

Matkalla tavataan suolampien ja talousmetsän lisäksi muun muassa pirunpelto ja 1998 valmistunut toisen maailmansodan aikaisen korsun replika. Maisema on vaihtelevaa ja monipuolista.

Rupesin oikein pohtimaan koska viimeksi olen Paimion luontopolulla ollut. Ilmeisesti siitä tulee elokuussa jo neljä vuotta aikaa, koska en uudempaakaan blogijuttua löytänyt. Tällaisin tarinoin ja kuvin olin silloin liikkeellä http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/08/paimion-luontopolulla.html

Ruissalon rantakäärmeorgiat

Sunnuntainen käyntini Turun Ruissalossa käynti poiki jälleen kuvia rantakäärmeistä. Täytyy oikein ihmetellä miten niitä tänä keväänä näkyykin näin paljon.

Jo pari viikkoa sitten törmäsin samaisessa paikassa parittelun tiimellyksessä kiemurteleviin käärmepötkylöihin. Tuolloin ajattelin, että nyt kävikin järjetön mäihä ja sain ainutkertaisia kuvia, mutta eilinen oli melkein toisinto siitä. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/rantakaarmeet-paritteluhommissa.html

Kuvauspaikka on vilkkaan ulkoilureitin varrella, joten lukuisia uteliaita ihmisiä kerääntyi seuraamaan käärmeiden touhuja. Tappituntumalle, koronaetäisyyksistä täysin piittaamattomasti, tunkivat niin vaarit kuin mammatkin kännykkäkameroineen pikku lasten ihmettellessä vieressä.

Ihmisten kyky erottaa ranta- ja kyykäärmeet on todella onneton. Huomasin sen jälleen lukuisista kuulemistani kommenteista. "Reino, älä nyt mene sinne lähelle, etteivät ne kyyt pure sinua", "Apua Anneli, minä kuolen kohta tähän" tai "Pikku-Alma, nyt pois siitä ja heti tai kyyt hyökkäävät kimppuusi".

Tunnistin kaksi Facebookin Turku- ja luontoryhmistä tuttua ahkerasti kuviaan julkaisevaa hahmoa, joista toinen näyttävästi heilui pitkän putkensa kanssa lähellä käärmeitä. Ohi kulkivat myös lapsuudestani tutut siskokset, joista nuorempi julkaisi tänään Facebookissa yhden kärmeskuvan.

Käärmepaikka rupeaa hiljalleen olemaan tunnettu. Haittapuolena on, että ennen pitkää joku saattaa ottaa nirrin pois näiltäkin harmittomilta luontokappaleilta.