Kuten pari blogikirjoitusta takaperin totesin, oli viikolla 45 parina päivänä hieno ilma. Se on ollut harvinaista tänä syksynä. Poutapäiviä ei ole kovin montaa ollut. Talviaikaan siirtyminen toi tullessaan myös sen, että pimeää tulee jo neljän-viiden aikoihin iltapäivällä. Kun siihen vielä lisätään harmaa tihkusade, ei ulkoilu liioin mieltä ylennä.
"Ruissalon Kansanpuisto on TurunRuissalossa sijaitseva puisto. Turussa siitä käytetään myös pelkästään nimeä Kansanpuisto, mutta kansanpuistoja on Suomessa myös muualla. Puiston pinta-ala on 4,7 hehtaaria." (Wikipedia)
Ruissalon Kansapuistossa ja sen läheisyydessä oli tällaisia näkymiä keskiviikkona 9. marraskuuta. Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla niitä.
80-luvun puolivälissä Spede Show oli allekirjoittaneelle parasta televisioviihdettä. Nauhoitin ohjelmia vhs-kaseteille ja osasin suurin piirtein kaikki sketsit ulkoa. Ohjelma pyöri ruudussa vuosina 1984-1987. Sittemmin olen ostanut tuon aikakauden Spede Showt dvd:nä. Spede Showta tehtiin myös 1960- ja 70-luvuilla, mutta niihin en ole juurikaan perehtynyt.
Vaikka Spede Pasasta (1930-2001) pidetäänkin nykyään, kuten jo silloinkin, jonkunlaisena tv-viihteen liukuhihnamiehenä ja helppoheikkinä, ovat monet hänen sketseistään suorastaan nerokkaita. Monille tutuilleni Speden huumori oli muka liian junttimaista. Oli hienompaa tykätä Veli puolikuusta, Tabusta ja Lapinlahden lintujen sarjoista. Minulle Spede oli ja on yhä alansa ykkönen.
Youtubessa surffaillessa osui silmiin Spede Shown sketsi vuodelta 1985. Tuolloin maassamme elettiin suomettumisen aikaa ja poliitikkojen ryssänpelko oli jumalaton. Valitettavasti tuo pitää osin paikkansa vielä tänäkin päivänä.
Spede Showstä jäi elämään monta hahmoa. Tunnetuimpia lienee Nasse-setä, jota en itse voinut koskaan sietää. En ole jaksanut perehtyä hänen toilailuihinsa vieläkään. Sama pätee Auvoon ja Kultsiin, jotka saivat jopa oman elokuvan.
Naisen logiikka -sketsit ovat varmasti yksi Spede Shown mieleenpainuvimmista klipeistä. Tarinan mukaan Spede olisi kirjoittanut ne suoraan elävästä elämästä, salarakkaastaan Riitta Väisäsestä, jonka suusta pulpahteli sitä sun tätä.
Spede Showssa ei yleensä ollut kuin muutama näyttelijä. Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Spede itse ja naisrooleja varten Hannele Lauri.
Spede Show oli tulvillaan hauskoja sketsejä. Ehkä kaikkien aikojen suosikkini on "Jääkaapinmyyjät".
Spede Show perinnettä jatkoi 80-luvun lopulla Vesku Show. Osin samoilla näyttelijöillä pyörinyt ohjelma ei aivan yltänyt samaan kuin edeltäjänsä, mutta erittäin suositeltavaa viihdettä se silti on. Myös ulkaistu dvd:nä.
"Littoistenjärvi on järvi Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla. Järvi on pinta-alaltaan 147,5 hehtaaria. Littoistenjärven keskisyvyys on noin kaksi metriä ja se on enimmillään kolme metriä syvä. Rantaviivaa järvellä on noin kuusi kilometriä. Vettä altaassa on noin 3 250 000 kuutiometriä. Järvessä on kaksi pientä saarta ja luoto.
Littoistenjärven rannat ovat Kaarinan puolella asemakaavoitettua pientaloaluetta, kun Liedon puolella on metsäistä. Moottoriliikenne järvellä on kielletty kaikkina vuodenaikoina." (Wikipedia)
Viikolla 45 on tähän mennessä ollut pari aurinkoista päivää. Lähdin käymään Littoistenjärvellä, jos vaikka kameran muistikortille taltioituisi syksyisiä luontokuvia. Keli oli todella upea ja järvi rasvatyyni. Taisin ottaa parhaimmat luontokuvani koko syksynä.
Littoinen ei ole allekirjoittaneelle kovinkaan tuttua seutua. Vasta hiljattain kuulin, ettei se se olekaan pelkästään Kaarinaan kuuluva alue, vaan jakaantuu myös Turkuun ja Lietoon.
Ensikosketukseni Littoistenjärveen tapahtui kolme vuotta sitten syyskuussa, jolloin Littoisten lavalla oli Kirsi ja Nikki Jääsalmen häät. Vanha tanssilava sijaitsee melkein järven rannalla, ison hiekkarannan vieressä. Se on aikoinaan ollut aktiivisessa käytössä, mutta nykyään taitaa tansseja olla vain muutaman kerran kesässä.
Ennen vanhaan Littoisten lavalla on esiintynyt kaikki merkittävät bändit ja artistit Hanoi Rockista Olavi Virtaan. Turkulainen mediavaikuttaja Jari Nikkola oli joskus muinoin sitä mieltä, että 80-luvun alussa Littoisissa soittanut Hanoi Rocks oli paras hänen koskaan näkemistään keikoista.
Rockbändien osalta tanssilavakulttuuri on melkein täysin nuivettunut sitten 80-luvun. Vehmassalmen lavalla Vehmaalla perinne on elvyytetty uuteen kukoistukseensa viime vuosina. Tosin sielläkään ei bändi-iltoja ole kuin kolme kesässä, mutta onpa kumminkin. Lähellä oli, etten viime heinäkuussa mennyt Vehmassalmelle Klamydiaa katsomaan. Yö ja Popeda ovat käyneet Vehmassalmella jo muutamana kesänä peräkkäin.
Luulisi, että Littoisten lavan toiminnasta vastaava Lavatanssikerho Sekahaku ry haistaisi markkinaraon ja buukkaisi vaikka Klamydian lavalleen. Paikka kun on tehty siihen tarkoitukseen ja varmasti nuorisoa tulisi sankoin joukoin.
Lauantaina 5. marraskuuta vietettiin Turun Rientävän urheilutalolla Mika "Pena" Penttisen 40-vuotisjuhlia. Varsinainen syntymäpäivä on vasta kuun puolivälissä, mutta tähän rakoon pippalot oli sopiva sovittaa.
Rientävän urheilutalo oli ainakin minulle entuudestaan tuikituntematon. Samoin koko kaupunginosa, joka on kai Pohjolaa tai Juhannuskukkulaa. Ennen minulla ei olekaan ollut mitään asiaa Köydenpunojankadun ja Vakka-Suomentien väliselle alueelle. Jossain siellä on kuulemma Semafori -niminen pubikin. Äkkiseltään tuntuu, ettei se varmaan ole kovin vilkas kapakka. Mutta mene ja tiedä.
Kävin pari päivää ennen katsomassa missä Rientävä ja Juhannuskatu 7 sijaitsee. Se löytyi ihme kyllä heti. Rientäväntalon vastapäätä oli kerrostalon kivijalkaliiketilaan tehty suolahuone ja toinen pulju taisi olla arkkitehtitoimisto. Sen täytyi olla sama paikka, jossa aikoinaan oli elintarvikeliike. Kaupassa myytiin olutta alaikäisille. Sama liike se olikin, kun asiaa myöhemmin eräältä tuttavalta tiedustelin. "Lihatkin olivat sinertäviä", hän muisti mainita kaupan einespuolesta.
Penttisen juhlissa oli vieraita kolmisenkymmentä. Suurin osa oli minullekin jonkin sortin tuttuja. Jani "Putkonen" Harron kanssa emme olleet ottaneet kuppia moneen vuoteen. Nyt sekin puoli tuli hoidettua, kun tarjoilupuolikin pelasi varsin hienosti.
Illan live-esiintyjänä piti olla esimerkiksi salolaisesta punkyhtye God's Lonely Menistä tuttu Vesa Vahtera. Hän kuitenkin peruutti osallistumisensa sairauden takia, joten melko viime tipassa tilalle kutsuttiin Rane Salo. Mies on tuttu Turun musiikkipiireistä. Hän vaikuttaa ainakin Crackwhore -orkesterissa.
Ranen settiin kuului parisenkymmentä biisiä. Trubaduurien vakiolaulut kuten Hotel California, Have You Seen The Rain tai Teuvo, maanteiden kuningas eivät olleet näiden joukossa. Rane oli hyvällä maulla valinnut muun muassa David Bowieta, Eddie Cochrania, Guns 'N Rosesia ja Nine Inch Nailsia soitettavakseen.
Rolling Stonesin Wild Horsesista Rane tuumi, "ettei ehkä osaa käsitellä kappaletta sen vaatimalla tavalla." Kyllä hän osasi. Paljon paremmin kuin Andy McCoy ja Dave Lindholm syyskuussa Turun Klubilla.
Judas Priestin Turbo Loverista kuultiin erikoinen, mutta hyvä, sovitus. Kappaleen aikana nähtiin parketilla myös illan ensimmäinen ilmakitaristi.
Ranen osuus oli ainakin minulle aikamoinen yllätys. En odottanut oikein mitään, koska en tiennyt miehen kykyjen olevan tätä tasoa. Ainoa haittapuoli oli turhan kova volumenkäyttö. Hänelle soisi trubaduurikeikkoja enemmänkin.
Rane
Juhlakalu vasemmalla.
Myös Jussilla (vas.) ja Ranella (kesk.) oli 40-vuotispäivät. Ranella jopa juuri 5. marraskuuta.
Olen tuntenut Mika Penttisen vuodesta 1980. Todennäköisesti olin siltä osin hänen vanhin tuttunsa tuona iltana. Välillä yhteydenpito on ollut todella tiivistä, välillä hiukan vähemmän. Toivottavasti tuttavuuttamme on edessä vielä ainakin toiset 31 vuotta.
"Jatulintarha on suomalaiseen kansanperinteeseen pohjaava nimitys eri puolilla Eurooppaa esiintyvälle kivistä kootulle labyrinttikuviolle eli kiertokäytävälle. Muista labyrinttikuvioista poiketen jatulintarhassa ei yleensä ole umpikujia. Jatulintarhan kehien välissä kulkevaa mutkittelevaa polkua pitkin voi kävellä kuvion reunalta keskustaan." (Wikipedia)
Turun Luolavuoreen, Peltolan vanhan kaatopaikkamäen laelle rakennettiin syyskuussa jatulintarha. Suomessa niitä on lähinnä saaristossa kuten Ahvenanmaalla. Jatulintarhojen merkitystä tai ikää ei tarkkaan tiedetä. Spiraalimaiset kivimuodostelmat lienevät liittyneet uskontoon joskus esihistoriallisella ajalla.
En ole aiemmin käynyt Peltolan vanhalla kaatopaikalla. Pari kaveria tapasivat vielä muutama vuosi sitten ottaa siellä olutta ja katsella maisemia. Näkymät levittäytyvät pitkälle ympäri Turun.
Jatulintarhan lisäksi mäellä on kivimuuri, joka symboloi aurinkoa. Tiedä sitten miten tai mistä vinkkelistä, mutta Viron Hiidenmaalta tulleet rakennusmiehet varmaan tiesivät mitä tekivät.
Luolavuoren jatulintarha ei tehnyt järisyttävää vaikutusta ainakaan minuun. Varmaan se osaltaan lisää liikennettä kaatopaikkamäellä. Polkupyöräratoja näytti olevan siellä täällä ja muutama koirankusettaja tepasteli vastaan. Ehkä lisäkseni joku muukin kulttuurinnälkäinen käy katsomassa jatulintarhaa.
Georgia Satellitesin ensimmäinen levy ilmestyi lokakuussa 1986. Se on kestänyt aikaa hyvin. Kiekkoon tulee tartuttua silloin tällöin. Ajatonta rock'n'rollia jaksaa kuunnella vuodesta toiseen.
Ostin levyn kesällä 1987, melkein heti sen ilmestyttyä Suomessa. Legendaarinen turkulainen levykauppa Kane Records sijaitsi tuolloin osoiteessa Kauppiaskatu 16. Kane tilasi levynsä Kanadasta, joten painokset poikkesivat jonkun verran muista Suomessa saatavilla olevista levyistä. Kanen tavaramerkiksi muodostuivat lp-levyt, joiden kannen alareunassa saattoi olla sahattu viilto. Usein sisäpussit olivat läpinäkyvää muovia, eikä kuvallisista sisäpusseista tai sanoituksista ei ollut tietoakaan.
Georgia Satellites luokiteltriin jossain "toisen polven southern rockiksi". Hard rock -kategoriaan se sopii myös. Kun bändin ensimmäinen levy ilmestyi Suomessa, kuvaili Helsingin Sanomat yhtyettä "Amerikan Smackiksi", viitaten helsinkiläiseen katurockorkesteriin.
Georgia Satellitesin ensimmäisellä levyllä on kaksi suurta hittiä. Avausraita Keep To Hands To Yourself ja Battleship Chains. Levyn päättävä Rod Stewart -laina Every Picture Tells A Story vuodelta 1971 on sekin kiekon kohokohtia.
Keep Your Hands To Yourself
Railroad Steel
Battleship Chains
Red Light
The Myth of Love
Can't Stand the Pain
Golden Light
Over and Over
Nights of Mystery
Every Picture Tells a Story
90-luvun alussa hajonnut Georgia Satellites ehti käydä Suomessa pari kertaa. Näin bändin Ruisrockissa 1989 ja Nummirockissa 1991. Molemmat kaikat ovat yhä muistissa. Laulajakitaristi Dan Baird toimii nykyään omillaan ja on keikkaillut toisinaan Suomessakin. Georgia Satellites on sittemmin koottu ainakin tilapäisesti yhteen, mutta en tiedä sen nykytoimista.
"Ruissalon Kuuvannokka on mukava, Saaronniemeä pienempi alue, jossa heittokelpoista rantaviivaa on noin 500 m. Kuuvannokka on komea kalliorantainen niemi, josta avautuu hienot näkymät Airistolle. Kalliorannan kalasto on pääasiassa haukea, ahventa - joskus kuhaa ja taimentakin. Kuuvassa saattaa usein tavata muitakin onkijoita ja heittokalastajia." (www05.turku.fi)
Vaikka yllä hehkutetaankin Ahdin antimia, en ole koskaan käynyt Kuuvannokassa kalastamassa. Enkä varmaan menekään. Muutaman kerran vuodessa siellä tulee muuten vaan piipahdettua. Kalliorannat muistuttavat paljon kotikuntani Kustavin maisemia. Aaltojen läiskettä on rauhoittavaa kuunnella kalliolla istuen.
Lokakuun loppupuolella Kuuvannokassa oli kovin hiljaista. Bongasin vain neljä ihmistä koko reissun aikana. Yhdellä heistä oli jykevä kamera kaulassaan. Hän oli varmaan etsimässä lintukuvia.
Kesällä Kuuvannokassa on jonkun verran auringonpalvojia ja pussikaljaihmisiä. Jälkimmäinen vaihtoehto on joskus houkutellut minuakin, mutten ole ainakaan vielä saanut toimeksi lähteä sinne humaltumaan. Se tosin olisi maisemamatkailua parhaimmillaan, eikä maksaisi paljoa. Muutaman kerran päivässä Kuuvaan ajaa Turun kaupungin bussikin, vaikka paikka tuntuukin muuten olevan aivan korvessa.
Kävin ensimmäisen kerran Kuuvannokassa keväällä 1993. Petri "Weno" Suutarin idean pohjalta kuvasimme siellä Dream State -nimisen lyhytelokuvan. Seuraavana kesänä lähetin pätkän Minun elokuvani -filmifestivaaleille Poriin. Siellä se sai yllättävää huomiota, kun Helsingin Sanomien toimittaja kiinnostui siitä. Niinpä sitten kuva pärstästäni ja pari kommenttiani julkaistiin Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla elokuussa -93. "Kimmo Jaramo Kustavista teki elokuvan, jossa mies tappaa naisen", luki kuvatekstinä.
Kuuvannokan erikoisin puu.
Tuolloin Kuuvannokalla oli komea, joskin jo asuinkelvottomaksi rapistunut, iso omakotitalo aivan paraatipaikalla. Joskus kyselinkin mikä talon historia mahtoi olla, mutta kukaan ei tuntunut tietävän. Se purettiin 90-luvun puolivälissä. Talosta muistuttaa enää kivijalka, jota sitäkään satunnainen kulkija tuskin huomaa. Villiitynyt puutarhakin on sulautunut ympäristöön.
Kesällä 2009 kävin Maria "Markka" Rintalan kanssa kuvaamassa Kuuvannokalla. Sessiosta tulikin monta hyvää valokuvaa.
