Matti Kassilan elokuva Kaikki pelissä

Yle Teema esitti torstaina 30. tammikuuta Matti Kassilan ohjaaman jännityselokuvan Kaikki pelissä.

Veteraaniohjaaja Kassilan (s. 1924) tuotanto oli vuosikymmenten ajan todella laadukasta. Mies on epäilemättä eräs maamme merkittävimmistä elokuvantekijöistä. Hänen ohjaamiaan elokuvia ovat muun muassa Radio tekee murron, Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin sekä Komisario Palmu -sarja.

Kaikki pelissä on kesällä 1993 Haapamäellä kuvattu jännityselokuva, joka perustuu Kassilan omaan tekstiin. Leffa käsittelee filmausporukkaa, joka tekee elokuvaa paikkakunnalla aikoinaan oikeastikin tapahtuneesta asiasta. Tapahtuu murhia. Tollojen maalaispoliisien avuksi paikalle hälytetään kaupunkilaiskomisario (Esko Salminen), joka ratkaisee ongelmat.

Mukana on monia kärkipään suomalaisnäyttelijöitä. Salmisen lisäksi muun muassa Aake Kalliala, Hannele Lauri, Satu Silvo, Allu Tuppurainen, Antti Litja, Kari Heiskanen, Pertti  Sveholm, Jukka Puotila ja Pentti Siimes. Harmi vaan, ettei näin kovatasoisesta porukasta saatu enempää irti. Kaikki pelissä on nimittäin varsin surkea elokuva.

Se on niin kehno, etti jaksoin katsoa sen vain vaivoin läpi. Yksi syy jättää elokuva pikakelaamatta oli Satu Silvon esittämä horoperse, joka jakoi torttua pitkin leffaa. Kohtaukset olivat tosin aivan liian lyhyitä. Silvolla ja seksillä olisi voitu mässäillä huomattavasti enemmänkin, samoin kuin elokuvatuottajaa esittäneellä Hannele Laurilla. Salmisen kuulustellessa häntä Laurin aamutakin alta pilkistivät stay up-sukat. Odotin, että komisario tekisi samalla ruumiintarkastuksen tai kiksauttaisi häntä työpäivän päätteeksi. Mutta ei.

Loppumetreillä Kaikki pelissä yltyy oikein toimintaelokuvaksi. Jukka Puotilan esittämä hahmo kidnappaa Laurin ja pakenee museojunalla kiskojen vinkuessa. Salminen lähtee takaa-ajoon. Häntä esittävä stunt-mies (ainakin oletan näin olleen) killuu hurjasti etenevän junan ulkopuolella ja Puotila ampuu pistoolillaan niin penteleesti.

Yhdeksän miljoonaa markkaa maksanut Kaikki pelissä oli taloudellisissa vaikeuksissa kunnes Elokuvasäätiö rahoitti sen loppuun. Kävi ilmi, että elokuvan tuottaja oli pistellyt rahoja muuallekin kuin itse tarkoitukseen ja myöhemmin hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen.

Harmi, että tällainen teos jäi yhä elossa olevan Matti Kassilan komean uran viimeiseksi. Hieno mies olisi ansainnut paljon paremman elokuvatestamentin.

Hard Target

MTV3 esitti 7. kesäkuuta John Woon ohjaaman toimintaelokuvan Hard Target. 1993 valmistunut leffa oli aikoinaan jonkinmoinen hitti Suomessa, koska muistan sitä hehkutetun ainakin joidenkin tuttujen toimesta.

Olen nähnyt Hard Targetin pari kertaa aikaisemminkin. Kylläpä oli aika kullannut muistot! Elokuva nimittäin on aivan järjettömän kehno. Se on kalliisti tehty b-luokan leffa, jossa rymistellään niin maan penteleesti. Poltettujen dollarien hajun voi haistaa vieläkin.

Hard Target oli hongkongilaisohjaaja John Woon debyyttielokuva Hollywoodissa. Woo oli jonkinlainen kulttinimi Suomessa 90-luvun alussa, jolloin laittomat vhs-kopiot levisivät alan harrastajien keskuudessa. Hänen ohjaamansa The Killer (-89) lukeutui silloin niihin splatter-, gore-, kauhu- ja ties mihin leffoihin, joita ei videovuokraamoista saanut.

Ohjaaja John Woo.

Woon ura urkeni Hard Targetista  huolimatta sujuvasti Hollywoodissa. Miehen tunnetuin elokuva lienee maailman suosituimman yhden ilmeen näyttelijän Nicholas Cagen ja John Travoltan tähdittämä Face/Off. Hyvä leffa.

Sitä Hard Target ei puolestaan ole. Belgialaisen Jean-Claude Van Dammen varaan rakennettu toimintapläjäys voisi tosin pienin muutoksin olla huomattavasti parempi.

Van Dammen esittämä supermies tappaa niin talossa kuin puutarhassakin. Vastassa on palkkasoturijoukko, joka huvittelee metsästämällä kodittomia pummeja. Leikki loppuu, kun saaliina on Van Dammen roolihenkilö Chance Bordeaux. Kaveri pistelee kapuloita pahiksien rattaisiin siihen malliin, että joka puolella räjähtelee ja paukkuu.

Jean-Claude Van Damme maistaa käärmettä.

Ohjaaja Woolla on muissakin elokuvissaan merkillinen tyyli käyttää hidastettua kuvaa täysin tarpeettomissa kohdissa ja aivan liikaa sielläkin, mihin se ehkä sopisi. Esimerkiksi vaikka hyppy sillalta veteen saattaa kestää ikuisuuden, kun useiden eri kameroiden kuvaa näytettään eri kulmista uudestaan ja uudestaan. Ennen kuin roolihahmo tippuu veteen, ehtii katsoja suurinpiirtein käydä paskalla. Pitemmän päälle sellainen on todella rasittavaa katseltavaa.

Hard Target on hölmöä toimintaviihdettä, mutta sieltä heikoimmasta päästä. Edes vanha kivikasvo Lance Henriksen ei pahiksena pelasta tilannetta.

Kiimaiset poliisit

Turun Sanomissa oli eilen erään suomalaistiskijukan kolumni, jossa hän mietti Jouko Turkan ohjaamaa televisiosarjaa Kiimaiset poliisit.

Keväällä 1993 esitettyä viisiosaista ohjelmaa tuli itsekin katseltua muutaman jakson verran. Sarja oli todella heikkotasoinen kaikin puolin, alusta loppuun ala-arvoista roskaa. Se oli ehkä vielä huonompi kuin Turkan ohjaustyöt keskimäärin, mikä on saavutus sinänsä.

Taisto Reimaluoto kiimaisena poliisina


Muistan jakson, jossa näyttelijä Merja Larivaara uiskenteli nakuna rantavedessä sen mitä kuolaamiselta, konttaamiselta ja korinaltaan ehti. Eräs silloinen tuttava Nakkilasta oli käärmeissään kun ei ollut lähetysaikana television ääressä. Olisi kuulemma ehdottomasti pitänyt nähdä moinen kaunotar ilman rihman kiertämää.

Jouko Turkka ja Andy McCoy


Nyttemmin Larivaara on kieltänyt Kiimaisten poliisien esittämisen uudelleen, eikä sitä ole saatavilla dvd:nä tai missään muussakaan muodossa. Aika suuri valta näyttelijällä tuntuu olevan tällaisessa asiassa. Tai en ainakaan tiedä toista vastaavaa tapausta.

Tuskin Kiimaiset poliisit on muillekaan siinä näytelleille mikään suuri ylpeyden aihe.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kiimaiset_poliisit_50898.html#media=50913

Ruissalon Kuuvannokassa

"Ruissalon Kuuvannokka on mukava, Saaronniemeä pienempi alue, jossa heittokelpoista rantaviivaa on noin 500 m. Kuuvannokka on komea kalliorantainen niemi, josta avautuu hienot näkymät Airistolle. Kalliorannan kalasto on pääasiassa haukea, ahventa - joskus kuhaa ja taimentakin. Kuuvassa saattaa usein tavata muitakin onkijoita ja heittokalastajia." (www05.turku.fi)

Vaikka yllä hehkutetaankin Ahdin antimia, en ole koskaan käynyt Kuuvannokassa kalastamassa. Enkä varmaan menekään. Muutaman kerran vuodessa siellä tulee muuten vaan piipahdettua. Kalliorannat muistuttavat paljon kotikuntani Kustavin maisemia. Aaltojen läiskettä on rauhoittavaa kuunnella kalliolla istuen.

Lokakuun loppupuolella Kuuvannokassa oli kovin hiljaista. Bongasin vain neljä ihmistä koko reissun aikana. Yhdellä heistä oli jykevä kamera kaulassaan. Hän oli varmaan etsimässä lintukuvia.

Kesällä Kuuvannokassa on jonkun verran auringonpalvojia ja pussikaljaihmisiä. Jälkimmäinen vaihtoehto on joskus houkutellut minuakin, mutten ole ainakaan vielä saanut toimeksi lähteä sinne humaltumaan. Se tosin olisi maisemamatkailua parhaimmillaan, eikä maksaisi paljoa. Muutaman kerran päivässä Kuuvaan ajaa Turun kaupungin bussikin, vaikka paikka tuntuukin muuten olevan aivan korvessa.

Kävin ensimmäisen kerran Kuuvannokassa keväällä 1993. Petri "Weno" Suutarin idean pohjalta kuvasimme siellä Dream State -nimisen lyhytelokuvan. Seuraavana kesänä lähetin pätkän Minun elokuvani -filmifestivaaleille Poriin. Siellä se sai yllättävää huomiota, kun Helsingin Sanomien toimittaja kiinnostui siitä. Niinpä sitten kuva pärstästäni ja pari kommenttiani julkaistiin Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla elokuussa -93. "Kimmo Jaramo Kustavista teki elokuvan, jossa mies tappaa naisen", luki kuvatekstinä.

Kuuvannokan erikoisin puu.

Tuolloin Kuuvannokalla oli komea, joskin jo asuinkelvottomaksi rapistunut, iso omakotitalo aivan paraatipaikalla. Joskus kyselinkin mikä talon historia mahtoi olla, mutta kukaan ei tuntunut tietävän. Se purettiin 90-luvun puolivälissä. Talosta muistuttaa enää kivijalka, jota sitäkään satunnainen kulkija tuskin huomaa. Villiitynyt puutarhakin on sulautunut ympäristöön.

Kesällä 2009 kävin Maria "Markka" Rintalan kanssa kuvaamassa Kuuvannokalla. Sessiosta tulikin monta hyvää valokuvaa.