Vaikken yleisesti ottaen olekaan mikään varsinainen pakkas- tai talvifani, valokuvauksen kannalta aurinkoinen pakkaspäivä on mitä hienoin.
Homma pitää vaan tehdä ripeästi, koska näpit jäätyvät alta aikayksikön, kameran etsin on välittömästi huurussa ja akut loppuvat nopeasti.
Tiistaina 31. tammikuuta aurinko porotti siihen malliin, että oli aivan pakko lähteä töiden jälkeen vähän luontoa katsomaan.
Yksi vakiopaikoistani on Turun Papinsaaressa sijaitseva työpaikkani ammattiosaston kesäkoti Mäntyniemi. Kuvat ovat sieltä ja lähimaastosta.
Lämpötila oli -13 astetta.
Kamera: Canon EAS 1000D
Kuvauspaikka: Papinsaari, Turku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaisla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaisla. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Pakkaspäivän kauneutta
Tunnisteet:
aurinko,
Canon,
Canon EOS 1000D,
helmikuu,
kaisla,
kesäkoti,
lumi,
luonnonvalokuvaus,
luonto,
Mäntyniemi,
pakkanen,
pakkaspäivä,
Papinsaari,
talvi,
Turku,
valokuvaus
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Marraskuuta Ruissalon Kansanpuistossa
Kuten pari blogikirjoitusta takaperin totesin, oli viikolla 45 parina päivänä hieno ilma. Se on ollut harvinaista tänä syksynä. Poutapäiviä ei ole kovin montaa ollut. Talviaikaan siirtyminen toi tullessaan myös sen, että pimeää tulee jo neljän-viiden aikoihin iltapäivällä. Kun siihen vielä lisätään harmaa tihkusade, ei ulkoilu liioin mieltä ylennä.
"Ruissalon Kansanpuisto on Turun Ruissalossa sijaitseva puisto. Turussa siitä käytetään myös pelkästään nimeä Kansanpuisto, mutta kansanpuistoja on Suomessa myös muualla. Puiston pinta-ala on 4,7 hehtaaria." (Wikipedia)
Ruissalon Kansapuistossa ja sen läheisyydessä oli tällaisia näkymiä keskiviikkona 9. marraskuuta. Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla niitä.
"Ruissalon Kansanpuisto on Turun Ruissalossa sijaitseva puisto. Turussa siitä käytetään myös pelkästään nimeä Kansanpuisto, mutta kansanpuistoja on Suomessa myös muualla. Puiston pinta-ala on 4,7 hehtaaria." (Wikipedia)
Ruissalon Kansapuistossa ja sen läheisyydessä oli tällaisia näkymiä keskiviikkona 9. marraskuuta. Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla niitä.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Syyskuvia metsästämässä
Viikko 41. Lokakuu.
Ruskakuvat tuntuvat olevan tänä syksynä kiven alla. Epävakainen sää jatkuu. Koko viime viikko satoi. Olin tosin iltavuorossa, joten eipä ollut mahdollisuuttakaan lähteä valokuvaamaan. Silloin kun töissä saa olla aamuvuorossa, ehtii vuorokauden aikana tekemään jotain muutakin kuin valmistautumaan töihin lähtöön ja töiden jälkeen valmistautumaan nukkumaan menoon.
En muista näin vetistä syksyä olleen aikoihin. Sade voi näköjään alkaa hetkellä millä hyvänsä. Juuri kun on ottamassa valokuvia, ja aurinko edes hetkellisesti pilkottaa, alkaakin taas sataa. Tänään tarkoitukseni oli välittömästi työpäivän päätyttyä lähteä köröttelemään luonnon helmaan fotoja ottamaan. Homma tietenkin kusi, koska taas satoi vettä. Formula-selostaja Matti kyllösen sanoin: "Sade on totaalisen märkää!"
Parin tunnin kuluttua uusi yritys. Sadekin oli laantunut - ainakin toistaiseksi. Päätin käydä Turun Hirvensalossa. Hirvensalon naapurisaaressa Kakskerrassa liikuu karhu, mutta se ei syy miksen sinne mennyt. Olisihan se poikaa bongata karhu ja saada siitä valokuvia! Kohtaamishetkellä istuisin tosin mieluiten autossa.
Postiliiton Varsinais-Suomen osaston kesäpaikka Mäntyniemi sijaitsee Hirvensalon Papinsaaressa. Mäntyniemen venelaituri on siitä maaginen puurakennelma, että sieltä saa takuuvarmasti hyviä valokuvia. Jollei muuta, niin kaisloista. Niistä blogini nimikin tulee. Aloitellessani toukokuussa blogikirjoittelua, mietin sopivaa nimeä blogille varmaan neljä tuntia. Sellainen nimi, joka viittaisi mereen, mutta olisi erikoinen. Jopa rakkolevä kävi mielessä, mutta se sopii paremmin vaikka punkbändin nimeksi.
Kaislakaan ei ole itse asiassa edes kaisla, vaan järviruoko.
"Järviruoko eli ryti (Phragmites australis) on rannoilla kasvava monivuotinen ruohovartinen kasvi, jota voidaan käyttää monella tavoin hyödyksi. Se on ainoa Suomessa kasvava ruokolaji. Järviruo’on varsi on pysty ja tavallisesti 1–3 metriä korkea, hyvin ravinteisissa paikoissa jopa nelimetrinen. Lämpimillä seuduilla se voi kasvaa 7 metriä korkeaksi. Lehdet ovat pitkiä ja 1–2 cm leveitä, vihreitä ja terävälaitaisia. Röyhy on tuuhea, miehen kämmenen kokoinen. Juurakko on haarova ja pitkä. Järviruoko lisääntyy sekä siemenistä että kasvullisesti juurakosta.
Tehokkaan lisääntymistapansa avulla laji on levittäytynyt lähes koko maapallolle. Suomessa sitä esiintyy koko maassa, pohjoisimmassa Lapissa harvakseltaan. Vesistöjen rehevöityminen on parantanut lajin elinmahdollisuuksia, ja se onkin paikoin täysin vallannut meren- ja järvenrannat. Laiduntamisen loppuminen on auttanut leviämistä, sillä karja syö mielellään sen lehtiä ja nuoria, meheviä varsia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta järviruo’on hallitseva asema on ongelmallinen.
Ruoikossa elää monipuolinen lintulajisto. Suomessa kaulushaikara, rastas- ja rytikerttunen ja viiksitimali ovat täysin riippuvaisia ruoikoista. Myös muun muassa luhtakana, niittysuohaukka, pajusirkku, ruokokerttunen ja ruskosuohaukka ovat suuresti riippuvaisia ruoikoista. Muuttoaikoina suurin osa selkärangattomia ravinnokseen käyttävistä linnuista ruokailee ruoikoissa, missä hyönteisten määrä on valtava. Muun muassa kirvat muodostavat erittäin suuren energiavaraston lintujen tankatessa syysmuuttoa varten.
Nisäkkäistä hirvi, minkki, piisami ja supikoira viihtyvät ruoikossa.
Järviruokoa kutsutaan usein kaislaksi, mutta järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) on aivan eri laji." (Wikipedia)
Mäntyniemen nurmella kasvoi runsaasti sieniä. En ole alan asiantuntija, joten en en tiedä mitä lajia ne mahtavat olla. Kärpässienen sentään tunnistan.
Sadetonta kautta kesti peräti puolisen tuntia. Sitten taas ropisi. Onneksi käydä Mäntyniemessä ilman sadetta.
Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla kuvia.
Ruskakuvat tuntuvat olevan tänä syksynä kiven alla. Epävakainen sää jatkuu. Koko viime viikko satoi. Olin tosin iltavuorossa, joten eipä ollut mahdollisuuttakaan lähteä valokuvaamaan. Silloin kun töissä saa olla aamuvuorossa, ehtii vuorokauden aikana tekemään jotain muutakin kuin valmistautumaan töihin lähtöön ja töiden jälkeen valmistautumaan nukkumaan menoon.
En muista näin vetistä syksyä olleen aikoihin. Sade voi näköjään alkaa hetkellä millä hyvänsä. Juuri kun on ottamassa valokuvia, ja aurinko edes hetkellisesti pilkottaa, alkaakin taas sataa. Tänään tarkoitukseni oli välittömästi työpäivän päätyttyä lähteä köröttelemään luonnon helmaan fotoja ottamaan. Homma tietenkin kusi, koska taas satoi vettä. Formula-selostaja Matti kyllösen sanoin: "Sade on totaalisen märkää!"
Parin tunnin kuluttua uusi yritys. Sadekin oli laantunut - ainakin toistaiseksi. Päätin käydä Turun Hirvensalossa. Hirvensalon naapurisaaressa Kakskerrassa liikuu karhu, mutta se ei syy miksen sinne mennyt. Olisihan se poikaa bongata karhu ja saada siitä valokuvia! Kohtaamishetkellä istuisin tosin mieluiten autossa.
Postiliiton Varsinais-Suomen osaston kesäpaikka Mäntyniemi sijaitsee Hirvensalon Papinsaaressa. Mäntyniemen venelaituri on siitä maaginen puurakennelma, että sieltä saa takuuvarmasti hyviä valokuvia. Jollei muuta, niin kaisloista. Niistä blogini nimikin tulee. Aloitellessani toukokuussa blogikirjoittelua, mietin sopivaa nimeä blogille varmaan neljä tuntia. Sellainen nimi, joka viittaisi mereen, mutta olisi erikoinen. Jopa rakkolevä kävi mielessä, mutta se sopii paremmin vaikka punkbändin nimeksi.
Kaislakaan ei ole itse asiassa edes kaisla, vaan järviruoko.
"Järviruoko eli ryti (Phragmites australis) on rannoilla kasvava monivuotinen ruohovartinen kasvi, jota voidaan käyttää monella tavoin hyödyksi. Se on ainoa Suomessa kasvava ruokolaji. Järviruo’on varsi on pysty ja tavallisesti 1–3 metriä korkea, hyvin ravinteisissa paikoissa jopa nelimetrinen. Lämpimillä seuduilla se voi kasvaa 7 metriä korkeaksi. Lehdet ovat pitkiä ja 1–2 cm leveitä, vihreitä ja terävälaitaisia. Röyhy on tuuhea, miehen kämmenen kokoinen. Juurakko on haarova ja pitkä. Järviruoko lisääntyy sekä siemenistä että kasvullisesti juurakosta.
Tehokkaan lisääntymistapansa avulla laji on levittäytynyt lähes koko maapallolle. Suomessa sitä esiintyy koko maassa, pohjoisimmassa Lapissa harvakseltaan. Vesistöjen rehevöityminen on parantanut lajin elinmahdollisuuksia, ja se onkin paikoin täysin vallannut meren- ja järvenrannat. Laiduntamisen loppuminen on auttanut leviämistä, sillä karja syö mielellään sen lehtiä ja nuoria, meheviä varsia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta järviruo’on hallitseva asema on ongelmallinen.
Ruoikossa elää monipuolinen lintulajisto. Suomessa kaulushaikara, rastas- ja rytikerttunen ja viiksitimali ovat täysin riippuvaisia ruoikoista. Myös muun muassa luhtakana, niittysuohaukka, pajusirkku, ruokokerttunen ja ruskosuohaukka ovat suuresti riippuvaisia ruoikoista. Muuttoaikoina suurin osa selkärangattomia ravinnokseen käyttävistä linnuista ruokailee ruoikoissa, missä hyönteisten määrä on valtava. Muun muassa kirvat muodostavat erittäin suuren energiavaraston lintujen tankatessa syysmuuttoa varten.
Nisäkkäistä hirvi, minkki, piisami ja supikoira viihtyvät ruoikossa.
Järviruokoa kutsutaan usein kaislaksi, mutta järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) on aivan eri laji." (Wikipedia)
Mäntyniemen nurmella kasvoi runsaasti sieniä. En ole alan asiantuntija, joten en en tiedä mitä lajia ne mahtavat olla. Kärpässienen sentään tunnistan.
Sadetonta kautta kesti peräti puolisen tuntia. Sitten taas ropisi. Onneksi käydä Mäntyniemessä ilman sadetta.
Tunnisteet:
Hirvensalo,
järviruoko,
kaisla,
Kakskerta,
karhu,
luonto,
meri,
Papinsaari,
Postiliitto,
ryti,
sade,
sieni,
syksy,
sää,
Turku,
valokuvaus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













