Yksinäinen asemapäällikkö (The Station Agent)

USA, 2003. Ohjaus ja käsikirjoitus: Thomas McCarthy. Kuvaus: Oliver Bokelberg. Leikkaus: Tom McArdle. Tuotanto: Mary Jane Skalski, Robert May, Kathryn Tucker. Pääosissa: Peter Dinklage, Patricia Clarkson, Bobby Cannavale. Kesto: 91 min.

Kävin aikoinaan Turun Kinopalatsissa katsomassa Yksinäisen asemapäällikön. Tuolloin olin etuoikeutettu käymään lehdistönäytöksissä. Siellä ei ollut koskaan ruuhkaa. Paikan sai valita itse, eikä tarvinnut pelätä popcornin rapinaa tai muuta häiriötä. Yleensä ennen esitysten alkua veteraanielokuvakriitikko Tapani Maskula höpötti salissa omia juttujaan kovalla äänellä. Olikin normaalia mielenkiintoisempaa lukea hänen leffa-arvostelujaan Turun Sanomista.

Monesti en ottanut etukäteen selville juuri mitään pressinäytösten elokuvista. Niinpä Yksinäinen asemapäällikkökin tuli aivan puun takaa ja kolahti heti. Hyvää vastapainoa kiivastahtisille toimitapätkille ja muulle räiskinnälle.

MTV3 Leffa -kanava esitti elokuvan viime viikolla. Kanava ei normaalisti näy minun taloudessani. Turun kaapeliteleviolla (tai Soneralla) oli kampanjapäivät, jolloin koko Turun kaupungin kaapelitelevisiotalouksien digiboksit piti virittää uudelleen. Asiasta ei informoitu juuri lainkaan ja niinpä sekasorto oli valtaisa. Sotkua selvitellään yhä, koska monien digiboksit eivät uusia kanavia löydä. Turun Sanomat on kirjoittanut asiasta usein viime päivinä.

Yksinäinen asemapäällikkö oli juuri niin hyvä kuin muistinkin. Pienen budjetin ja vain muutaman näyttelijän tähdittämä leffa, joka kertoo mielestäni erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Pääosanesittäjä Peter Dinklage on lyhytkasvuinen mies, jonka intohimona ovat junat ja rautatiet. Ei välttämättä mikään unelmavävy.

"Peter Dinklage (s. 11. kesäkuuta 1969) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän on esittänyt muun muassa pääroolin (Finbar McBride) elokuvassa The Station Agent eli Yksinäinen asemapäällikkö (2003). Peter näyttelee myös Narnian tarinat: Prinssi Kaspian (2008)Trumpkin-kääpiötä.

Dinklage syntyi New Jerseyn Morristownissa. Hänellä on akondroplasia, joka aiheutti hänen jäämisensä poikkeuksellisen lyhytkasvuiseksi (aikuisiällä 1,35 m). Hän valmistui Delbarton Schoolista (1987) ja Bennington Collegesta (1991).

Dinklage on eläinrakkautensa takia kasvissyöjä. Hänellä on vanhempi veli John. Vuonna 2005 Dinklage meni naimisiin teatteriohjaaja Erica Schmidtin kanssa. Dinklage teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1995 Tom DiCillon elokuvassa Hei, kamera käy." (Wikipedia)

"Finbar McBride (Peter Dinklage) on ihmisten silmätikkuna lyhytkasvuisuutensa takia, joka on osaltaan saattanut vaikuttaa siihen, että hän on sulkeutunut, hiljainen ja omien sanojensa mukaan vieläpä tylsä ihminen. Ehkä hän juuri siksi rakastaa junia, jotka kulkevat yksin omaa tietään paikasta toiseen jäämättä paikoilleen liian pitkäksi aikaa.

Sähköjunia ja pienoismalleja myyvässä kaupassa työskentelevän Finbarin pomo ja ainoa ystävä (Paul Benjamin) kupsahtaa eräänä päivänä lounastauon alkaessa. Hautajaisten jälkeen Finbar saa tietää ystävänsä jättäneen hänelle perinnöksi eräästä pikkukaupungista pienen maapalasen, jossa sijaitsee pieni ja ränsistynyt vanha rautatieasemarakennus. Finbar ei mieti kahdesti, vaan pakkaa tavaransa ja muuttaa uuteen kaupunkiin junien lähelle. Siellä hän tutustuu puheliaaseen hot dog -myyjään (Bobby Cannavale), poikansa kuolemaa surevaan Oliviaan (Patricia Clarkson) ja nuoreen kirjastonhoitajaan (Michelle Williams), jotka kaikki välittömästi kiintyvät Finbariin, joka puolestaan vain haluaisi olla omissa oloissaan.

Kaikin puolin erittäin yksinkertaisesti ja pelkistetysti toteutettu The Station Agent on lähes täydellinen hyvän mielen elokuva, jonka hiljaisuus ja rauhallisuus saattavat vieroksuttaa niitä, jotka pelkäävät omia ajatuksiaan, sillä niille tämä elokuva jättää runsaasti tilaa. Seesteisestä tunnelmasta ja henkilöhahmojen ongelmista huolimatta kyseessä ei kuitenkaan ole millään tavalla masentava elokuva, vaan hyvinkin hauska ja kaunis kuvaus ystävyydestä." (elokuvauutiset.fi)

Suosittelen.

Syksyinen sunnuntaiajelu

Syksy on ollut sen verran vetinen, etten ole pahemmin saanut ruskakuvia otettua. Sunnuntaina 9. lokakuuta aurinko vihdoin paistoi pitkän sadejakson jälkeen. Muutaman mielestäni kohtalaisen hyvän kuvan sainkin.

Kotipihalta Kustavista.

Lähdin puolitapäivin Kustavista Turkua kohti. Turussa poimin kyytiin vanhan kaverini Arto "Artsi" Takaraution. Suuntana oli Ruissalo Saaronniemi.

Saaronniemi, Kolkannokka.

Ruissalon Kansanpuiston kuppilan terassilla törmäsimme vanhaan tuttuumme Öppeen. Mies istuskeli oluella ja poltteli tupakkaa. Mikäs siinä oli istuessa, aurinko lämmitti mukavasti!

Öppe.

Ruissalo on Öppelle läheinen paikka. Mies asuu kortteeraa kesät siellä ja on varsinainen Ruisrockin veteraani, takana jo 42 rokkijuhlaa eli kaikki Ruisrockit vuodesta 1970 alkaen. Mielestäni Öppe jos kuka olisi ansainnut osuuden Ruisrock 40-vuotta -dokumentissa, joka esitettiin kesällä YLE Teemalla.

Päivän päätteeksi vielä käynti Vääntelänkoskella Liedossa. Kuulin paikasta ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten, jolloin olin työkaveri, nyt tosin jo entinen sellaisen, Timo "Arkeologi" Sepänmaan kanssa  sunnuntaiajelulla.

Vääntelänkoski ei ole niin tunnettu kuin Nautelankoski toisaalla Liedossa, mutta käymisen arvoinen paikka kumminkin.

Vääntelänkoski, Lieto

Ja jottei pohjavesi vaan loppuisi Varsinais-Suomesta, on koko tämä maanantaipäivä satanut. Pilalle meni iltapäiväksi kaavailemani kuvaushomma. No, ehkä vielä ehtii ennen kuin ruska loppuu...

Päivän levy - Revolution Renaissance: New Era

"Revolution Renaissance oli monikansallinen metalliyhtye, jonka kitaristi Timo Tolkki perusti erottuaan Stratovariuksesta vuonna 2008."

"Tolkki kertoi Revolution Renaissancen perustamisesta 29. helmikuuta 2008 tehdyssä haastattelussa, joka julkaistiin 19. maaliskuuta 2008 ilmestyneessä Soundi-lehdessä. Stratovariuksen tulevaisuudesta Tolkki pysyi vaitonaisena kunnes 2. huhtikuuta hän tiedotti verkkosivustollaan yhtyeen hajoamisesta, vedoten ristiriitoihin useiden yhtyeen jäsenten välillä. Runsasta kuukautta myöhemmin julkaisemassaan vastineessa muut jäsenet ilmoittivat kuitenkin jatkavansa yhtyeen toimintaa ilman Tolkkia.

Revolution Renaissancen esikoisalbumi New Era julkaistiin italialaisen Frontiers Recordsin kautta 6. kesäkuuta 2008. Albumi sisältää Tolkin alun perin Stratovariuksen uudelle albumille säveltämiä kappaleita ja se on hänen mukaansa paluu Stratovariuksen menestysalbumien Episode (1996) ja Visions (1997) tyyliin. Ennen välirikkoa Stratovarius äänitti demoversion New Erasta ja esitti vuoden 2007 Wacken Open Airissa livenä kappaleen ”Last Night on Earth”.

Tolkin ohella New Eralla esiintyvät sessiomuusikkoina laulajat Michael Kiske, Tobias Sammet ja Pasi Rantanen, rumpali Mirka Rantanen, basisti Pasi Heikkilä ja kosketinsoittaja Joonas Puolakka. Albumin ilmestymisen jälkeen Tolkki kokosi uuden vakituisen kokoonpanon tulevia julkaisuja ja live-esiintymisiä varten.

Revolution Renaissance avasi lokakuussa 2008 verkkosivuston, jossa on materiaalia syyskuussa alkaneista demoäänityksistä. Uuden musiikin lisäksi yhtye äänitti muutamia New Era -albumin ja Stratovariuksen kappaleita.

Revolution Renaissancen toinen albumi, Age of Aquarius julkaistiin maaliskuussa 2009. Lokakuussa 2009 Timo Tolkki ilmoitti kosketinsoittaja Mike Khalilovin ja basisti Justin Biggsin eronneen yhtyeestä. Uudeksi basistiksi ilmoitettiin ruotsalainen Magnus Rosén, joka on tuttu power metal -yhtye HammerFallista. Bändin kolmas albumi Trinity julkaistiin 22. syyskuuta 2010. Bändi hajosi kolmannen albumin julkaisun jälkeen. Tolkki sävelsi kaikki kappaleet, mutta sanoitusten kirjoittamiseen osallistui muukin yhtye." (Wikipedia)

1. Heroes (Sammet)
2. I Did It My Way (Kiske)
3. We Are Magic (Rantanen)
4. Angel (Kiske)
5. Eden Is Burning (Rantanen)
6. Glorious and Divine (Sammet)
7. Born Upon the Cross (Rantanen)
8. Keep the Flame Alive (Kiske)
9. Last Night on Earth (Kiske)
10. Revolution Renaissance (Kiske)

Muistan kummastelleeni edellä mainitun Soundin (3/08) Tolkki -haastattelua, jossa mies kertoi Revolution Renaissance -bändistä. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä muusikko sekoili 2000-luvun alkuvuosina siihen malliin, että Soundin juttuunkin suhtauduin melkoisella varauksella. Olihan tapahtunut puukotuksia, kabbalah -uskontoon kääntymistä ja paljon muuta, jotka sittemmin osoittautuivat pötypuheiksi.

Keväällä 2004 työkaverini soitti ja kysyi, olenko kuullut, että Tolkkia on puukotettu. Kuulemma radiossa toitotettu sellaista. Luin siitä netistä tuoreeltaan. Häiriintynyt fani hyökkäsi Tolkin kimppuun mattoveitsen kanssa Espanjassa. Aiheesta oli niin ikään Soundissa juttua, veteraanitoimittaja Juho Juntusen raportoimana. Sittemmin juttu osoittautui lavastetuksi julkisuutempuksi ja Tolkki kertoi katuvansa koko juttua.

Revolution Renaissancen New Era -levyn kappaleita ehdittiin demonauhoittaa Stratovariuksen kanssa. Youtubesta löytyy pätkiä sessioista, joissa laulaa Timo Kotipelto.

"I think these Stratovarius RR demos are way better than album versions... :/ Tolkki's solo was awesome!", kuuluu eräs kommentti Youtubessa.

Jälkikäteen tuntuu, että koko Revolution Renaissance -bändi meni vähän hukkaan. Jos New Era olisi ollut Stratovariuksen vuonna 2008 ilmestynyt Revolution Renaissance -niminen levy, olisi se myynniltään ja maineeltaan ollut aivan toista luokkaa kuin marginaaliin jäänyt RR. Revolution Renaissancea oli vaikea edes pitää oikeana bändinä. Jäsenet olivat asuivat ympäri maailmaa ja koko touhu henkilöityi Timo Tolkkiin.

Suomessa RR sai jonkunlaista mainetta I Did It My Way -kappaleella, joka soi ainakin Radio Sadassa ahkerasti. Biisi on avausraita Heroesin ohella New Eran parhaimmistoa. Laulusta vastaa entinen Helloween -vokalisti Michael Kiske.

Heroes ja Glorius And Divine -kappaleissa laulaa saksalainen Tobias Sammet. Mies tunnetaan Edguy- ja Avantasia -bändeistä.

Levyllä esiintyy kolmaskin laulaja. Pasi Rantanen tunnetaan parhaiten Thunderstone -yhtyeen laulajana. Nyt tosin jo entisenä sellaisena.

Olisin mielelläni nähnyt New Eran kannen tällaisena. Nyt New Era jäi harvojen herkuksi. Stratovariuksen paluu 90-luvun lopun Visions -mestariteoksen tyyppisiin biiseihin oli tervetullutta Elements -levyjen progekauden jälkeen.

Stratovarius ei Tolkin lähdön jälkeen ole saanut aikaiseksi juuri mitään hyvää. Bändin uusimmat, ilman Tolkkia tehdyt levyt huutavat tyhjyyttään. Muutama hyvä irtobiisi siellä täällä, mutta kovin yksitoikkoista meininkiä muuten. Kunnon biisintekijä puuttuu bändistä. Tolkilta sen sijaan voi vielä odottaa vaikka minkälaisia mestariteoksia.

En koskaan nähnyt Revolution Renassaincea livenä. Ei kyllä kovin moni muukaan ainakaan Suomessa. Etelä-Amerikassa bändi heitti jonkun verran keikkoja. Tässä RR esittää Stratovariuksen Out Of The Shadows -kappaleen.

Steve ja minä

Steve Buscemi. Steve McQueen. Steve Jones. Steve Conte. Steve Lukather. Steve Conte. Steve Martin. Steve Earle. Steve Lee. Steve Harris. Steve Stevens.

Siinä liuta Stevejä. Muusikkoja ja näyttelijöitä. Osa heistä erittäin kuuluisia Stevejä.

Brittiäisen heavy metal -yhtye Iron Maidenin basisti ja johtaja on Steve Harris.

"Stephen Percy "Steve" Harris (s. 12. maaliskuuta 1956 Lontoo, Britannia) on brittiläinen muusikko. Hän on heavy metal -yhtye Iron Maidenin perustaja, basisti, säveltäjä ja sanoittaja.

Harrisin säveltämiä kappaleita ovat muiden muassa "Phantom of the Opera", "Fear of the Dark", "Aces High", "The Trooper", "Run to the Hills", "Hallowed Be Thy Name", "Wrathchild", "Sign of the Cross", "To Tame a Land", "Alexander the Great", "Seventh Son of a Seventh Son", "Different World" ja Iron Maidenin pitkäkestoisin kappale, kolmetoista minuuttia ja kolmekymmentä sekuntia pitkä "Rime of the Ancient Mariner"." (Wikipedia)

 Sex Pistolsin kitaristi Steve Jonesin soitto loi kokonaan uuden tyylilajin, punkrockin.

"Steve Phillip Jones (s. 3. syyskuuta 1955 Lontoo) on englantilainen rock-kitaristi ja laulaja, joka on tullut tunnetuksi ennen kaikkea Sex Pistolsin kitaristina.

Steve Jones tunnetaan ennen kaikkea Sex Pistolsin kitaristina. Hän myöntää matkineensa kitaransoittotyylinsä New York Dollsien Johnny Thundersilta. Sex Pistolsin lopetettua Jones perusti rumpali Paul Cookin kanssa hard rock -tyylisen The Professionalsin. Amerikan kiertueen aikana 1981 yhtye joutui vakavaan auto-onnettomuuteen, minkä jälkeen yhtyeen toiminta päätettiin lopettaa.

Jones on esiintynyt myös Thin Lizzyn, Joan Jettin, Iggy Popin, Andy Taylorin ja Neurotic Outsidersin kanssa. 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa hän toimi soolouralla. Jonesin kappale "Mercy" muistetaan Miami Vicen jaksosta "Stone's War" ja se esiintyy myös Miami Vice 2:n soundtrack-albumilla. Jones osallistui Sex Pistolsin reunion-maailmankiertueeseen ja asuu nykyisin Los Angelesissa, Kaliforniassa." (Wikipedia)

Aikuisrockin ykkösnimen Toton kitaristi Steve Lukather on arvóstettu muusikko.

"Steven Lee Lukather (nyk. Steve Lukather, lempinimeltään Luke, s. 21. lokakuuta 1957 Los Angeles, San Fernando Valley) on yhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten Toto-yhtyeestä. Lukather on kitaristi ja laulaja, minkä lisäksi hän säveltää, tuottaa ja sovittaa kappaleita. Hänen soittoaan voi kuulla yli tuhannella eri artistien levyllä." (Wikipedia)
 

Suomalaislaulaja Michael Monroen tähdittämien bändien kitaristeina ovat olleet Steve Stevens ja Steve Conte. Jälkimmäinen tälläkin hetkellä.

"Steve Stevens (oik. Steven Schneider, s. 5. toukokuuta 1959 Brooklyn, New York) on yhdysvaltalainen kitaristi ja lauluntekijä. Hän on tunnettu lähinnä yhteistyöstään Billy Idolin kanssa 1980-luvulla, mutta hän on luonut myös oman soolouran ja toiminut sessiokitaristina useiden eri artistien, muun muassa Michael Jacksonin ja Vince Neilin albumeilla. Stevens kuului 1990-luvulla myös yhtyeeseen nimeltä Jerusalem Slim, jossa Michael Monroe toimi laulajana." (Wikipedia)
 

Sveitsiläisen hard rock -yhtye Gotthardin laulaja Steve Lee (s.1963) kuoli viime vuonna tapaturmaisesti liikenneonnettomuudessa. Lähes päivälleen vuosi sitten, 5. lokakuuta 2010.

Suosikkiaikuisviihdetähteni Janet Masonin aviomies on Steve-niminen.

Mutta tänään on puhuttu pelkästään yhdestä Stevestä. Steve Jobsista. Minulle aivan tuntemattomasta miehestä. Kuulin hänestä ensimmäisen kerran tänä aamuna.

"Steven Paul ”Steve” Jobs (24. helmikuuta 1955 San Francisco – 5. lokakuuta 2011) oli yksi tietotekniikkayhtiö Applen perustajista ja yhtiön entinen toimitusjohtaja. 2000-luvulla hän toimi The Walt Disney Companyn johtokunnassa, johon hän päätyi työskenneltyään animaatiostudio Pixarin johtoportaassa sen perustamisesta 1986 lähtien ja Disneyn ostettua sen 2006. Jobs oli seitsemällä prosentillaan Disneyn suurin yksittäinen omistaja.
Vuonna 2004 Steve Jobsilta leikattiin syöpäkasvain haimasta ja vuonna 2009 tehtiin maksansiirto. Elokuussa 2011 Jobs ilmoitti jättävänsä yrityksen toimitusjohtajan tehtävät terveyssyistä. 6. lokakuuta 2011 Apple tiedotti Steve Jobsin menehtyneen." (Wikipedia)

En myöskään tiennyt ennen elokuun puoliväliä kuka on Ferenc Puskas. Vaikka hän ei Steve -niminen olekaan.

 "Ferenc Puskás Biró, syntyjään Ferenc Purczeld, (2. huhtikuuta 1927 Kispest – 17. marraskuuta 2006 Budapest) oli unkarilainen jalkapalloilija ja valmentaja. Hänellä oli myös Espanjan kansalaisuus. Puskásia pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista. (Wikipedia)

Viime elokuussa matkalla Sziget Festivalilta Budapestin keskustaan, otti taksikuski puheeksi Ferenc Puskasin. Jalkapalloilijasuuruus oli kuulemma istunut joskus kyseisen taksin etupenkillä. Takapenkillä, juuri minun paikallani, oli perskannikoitaan lepuuttanut muuan Rubens Barrichello. Hänet sentään tiedän. Onhan Formula 1 lähestulkoon ainoa urheilulaji, josta olen edes hitusen kiinnostunut!

"Rubens Gonçalves Barrichello (s. 23. toukokuuta 1972 São Paulo, Brasilia) on brasilialainen Formula 1 -kuljettaja. Hän on saavuttanut urallaan 11 voittoa ja hänen paras sijoituksensa MM-sarjan lopputuloksissa on toinen (2002, 2004). Hänellä on enemmän ajettuja GP-kilpailuja kuin kellään muulla F1-kuljettajalla lajin historiassa ja eniten pisteitä kuljettajista, jotka eivät ole voittaneet maailmanmestaruutta.

Barrichello on hyvin harras ja uskonnollinen katolilainen. (Wikipedia)

Turkulaisen urheilutietäjä Kaj Ahrothin mukaan Puskas lukeutuu jalkapalloijoiden kaikkien aikojen TOP5:een. Ahlroth varmasti tiesi myös Steve Jobsin ennen tätä päivää, ja ainakin Rubens Barrichellon. Mutta mahtaako hän tunteaa kaikki nuo muut Stevet?

Steve Leen ja bändinsä Gotthardin näin livenä Sweden Rockissa. Vuosi taisi olla 2007. Taisinpa nähdä sen kaksikin kertaa eri vuosina siellä. Steve Jobsia en nähnyt kertaakaan.

Kyllä pizzoissa on eroja!

"Pizza tai pitsa on yksinkertaisimmassa muodossaan uunissa paistettu, litteä, usein pyöreä leipä, joka on päällystetty yleensä tomaateilla tai tomaattikastikkeella, juustolla sekä valinnaisilla täytteillä. Yleensä kyse on avopiiraasta, mutta myös täytettyjä pizzoja (kuten calzone) tunnetaan.

Pizza on kansainvälisesti hyvin tunnettu ja suosittu ruokalaji, Suomessa se on suosittu viikonloppuruoka ^[1]. Juusto on useimmiten mozzarellaa tai joskus usean juuston sekoitusta. Suomalaisissa pizzerioissa juustona käytetään usein edamjuustoa tai sinihomejuustoa.

Pizzapohja on yleensä mausteeton, mutta siihen voidaan myös lisätä voita, valkosipulia, yrttejä tai seesaminsiemeniä tai täyttää esimerkiksi juustolla. Pizza nautitaan yleensä kuumana.

Pizzaa syödään ravintoloissa, joita kutsutaan usein pizzerioiksi tai pitserioiksi. Joissakin pizzerioissa pizza valmistetaan paikalla asiakkaiden nähden ja syödään heti lämpimänä. Sitä voidaan ostaa myös päivittäistavarakaupoista pakaste- ja einestuotteena. Monilla alueilla pizzan voi tilata puhelimitse tai internetissä ja myös tekstiviestillä kotiin kuumana.

Sana "pizza" tulee italian sanasta pizza (IPA: /pit:t͡sa/), jota käytettiin alun perin tarkoittamaan suurta määrää taikinapohjaisia ruokalajeja. Sanan arvellaan olevan peräisin latinan pincere -verbistä, joka tarkoittaa "soseuttaa". Ilmausta Che pizza! käytetään yhä tarkoittamaan "Mikä sotku!". Sanan monikko italiassa on pizze (IPA: /pit:tse/)." (Wikipedia)

Silloin tällöin sitä erehtyy aivan väärään ravintolaan työntämään apetta suuhunsa. Näin kävi sunnuntaina 2. lokakuuta.

Porukkamme koostui kolmesta nälkäisestä karjusta. Oma ehdotukseni oli minkä tahansa ABC-aseman seisova pöytä, jossa saisi noin kymmenellä eurolla mättää oikein kunnolla. Toinen kaveri torpedoi ajatukseni välittömästi. Hän oli sitä mieltä, että "sen pitää olla kunnon roskaruokaa". Kolmannella puolestaan ei ollut mitään väliä missä ruokailumme tapahtuu. Niinpä päädyimme Turussa Vanhalla Tampereentiellä jo yli 20 vuotta toimineen pizzerian pöytään "roskaruuan kannattajan" ehdotuksesta.

En ollut käynyt kyseisessä ravintolassa varmaan kymmeneen vuoteen, joten en osannut pistää hanttiinkaan. Nooh... nytkään ei tarvitse käydä siellä ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Tilasin nimittäin pizza numero kolmen. Ruokalistan mukaan Oriental sisältää tomaattikastiketta, jauhelihaa, juustoa ja oregoanoa.

Vesi kielellä odottelin pizzaa. Krapulakin oli melkoinen. Ryystin janooni Coca Cola -pullon loppuun ennen kuin ruoka saapui. Kun annokseni vihdoin tuli, kiinnitti pizzan ulkonäkö oitis huomioni. Sehän oli kuin toiselta planeetalta verrattuna vaikka Pizzalinen Orientaleen, jota tapaan toisinaan mutustella.

Tämän pizzerian Orientalissa ei ollut juustoa kai lainkaan. En ainakaan sitä silmämääräisesti huomannut, enkä myöskään maistanut. Jauheliha oli kovaksi liiskaantunutta ja maistui aivan joltain muulta kuin jauhelihalta. Oregoanoa ei ollut murustakaan. Pöydällä tosin oli erillinen kuppi tuota vihreää maustetta.

Tämä sunnuntaipizza oli todellinen floppi. Ja puolen tunnin kuluttua oli jälleen nälkä.

Kyseistä pizzeriaa ehdottanut kaveri on välillä onnistunut valitsemaan kunnon ruokapaikkojakin. Esimerkkinä FC Kebab Turun Nummenpakalla. Onneksi Turussa on kebabpizzerioita vähän joka nurkassa.

Kuvituksena käytetyt pizzat eivät liity tapaukseen.

Postipurjehdus 2011

Varsinais-Suomen Postiliiton osaston perinteinen syyspurhedus pidettiin syys-lokakuun vaihteessa. Juhlapaikkana toimi Viking Isabella. Perjantai-iltalähtö Turusta Tukholmaan. Paluu lauantai-iltana.

"M/S Isabella on Viking Linen omistama matkustaja-autolautta. Se liikennöi Turku–Maarianhamina/Långnäs–Tukholma -reitillä M/S Amorellan parina lähtien Turusta iltaisin ja Tukholmasta aamuisin. M/S Isabella on M/S Amorellan, M/S Gabriellan ja M/S Crown of Scandinavian sisaralus. Alus on liikennöinyt myös Helsinki – Tukholma sekä Helsinki - Muuga/Tallinna reiteillä. Aluksen päällikköinä toimivat vuonna 2007 Magnus Thörnroos, Nils Jansson ja Stefan Karell. Aluksen korvaa vuonna 2013 valmistuva Viking linen suurempi alus Viking XXXX.Viking Isabellassa on katalysaattori.
Maaliskuussa 2008 aluksella syttyi pieni tulipalo." (Wikipedia)

Kuuden viikon nenänvalkaisuperiodin jälkeen meikäpoikakin korkkasi reteästi lonkeron terminaalin edessä jo ennen laivaan menoa. Meininki olikin sitten sen mukaista. Alkuviikolla työpaikalla on ollut hikiset tunnelmat, vaikka kesähelteet ovat enää muisto vain. Rankkoja tällaiset retket!

Yksityistilaisuus Isabellan discossa.

Postipurjehduksen järjestäjä oli vaihtunut, joten estrdailla ei nähty Tommi Läntistä, Mikko Alataloa, Jussi Hakulista tai ketään muutakaan pelkästään postilaisten iloksi tarkoittetua artistia. Luulen, ettei moni edes huomannut moista, mutta itse olisin mielelläni seurannut vaikka Vaakku Varjuksen tai PJ Rautiaisen keikan. He olisivat varmasti paljon huokeammalla keikkapalkkiollakin tulleet kansaa viihdyttämään kuin vaikka Läntinen tai Alatalo.

Salon seudun pääluottamusmies Aulis Koskinen keskustelee.

Laivalla oli omasta takaa rokkibändi Deep Insight, josta en osaa nyt se kummemmin sanoa millainen se mahtoi olla. Iskelmäpuolta hallitsi Rami Rafael, jonka hölmö taiteilijanimi ei pahemmin kuuntelemaan houkuttele. Rampe on kai jonkunlainen Vikingin houseartisti, sillä nimensä putkahtaa usein esille laivayhtiön mainoksissa.

Turun postikeskuksen iloista väkeä.

Trubaduurina toimi joku britti, jolla ei taaskaan ollut tiedossa kuin ne samat vanhat standardit eaglesista ccr:ään. Ei niin minkäänlaista mielikuvitusta. Kun samalla tuolilla istuu suomalaistrubaduuri, on hänellä yleensä hallussa rokkiklassikot sekä englanniksi että suomeksi. Ei pelkästään samoja iänikuisia ralleja.

Kyllä Johnny Cash oli kova jätkä!

Rock'n'roll! Tupakkahuonessa muun muassa Toni Kajala (oik.) ja Michael Saine (2. vasemmalta), muinaisen Anal Death -yhtyeen laulaja.

Tukhomassa.

Maarianhaminassa.

Hyvät, pahat ja munat

Toimittaja Simo Rantalaisen vuonna 2009 ilmestynyt kirja Hyvät, pahat ja munat (Johnny Kniga) on kertomus hänen vuosistaan mediatyöläisenä. Kiistelty persoona tarinoi lähinnä televisiovuosistaan, jotka alkoivat MTV:n urheilutoimituksen kesätoimittajana 1987 ja päättyivät 1996 potkuihin annettuaan "isällisen avokämmenen" Ilta-Sanomien toimittajalle Pasi Kostiaiselle. Tuon jälkeen Rantalaista ei ole televisiossa nähty juontajana.

Rantalaisen kirjoitti pitkään muistelmiaan. Jo vuosia sitten muistan lukeneeni jostain aikakausilehdestä tällaisen kirjan olevan tekeillä. Kun mitään ei kuulunut, päättelin homman menneen puihin mahdollisten oikeusjuttujen pelossa. Aika kesyä tarinaa Rantalainen lopulta heittää, varmaan juuri raastuvan varjon takia. Takataskussa olisi varmasti ollut mehevämpiäkin juttuja. Mutta kuten mies sanoo, tämä ei ole kostoteos. Vaikka melkein kaikkia vastaan hänellä tuntuu olevan jotain hampaankolossa.

Rantalaisen siteeraa sivukaupalla Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmaa, jonka toinen vetäjä hän oli Jari Sarasvuon kanssa, myöhemmin Pauli Aalto-Setälän parina. Ohjelma oli vuosikausia yksi suosikeistani. Paljon mielenkiintoisia vieraita. Rohkeampia kysymyksiä kuin siihen aikaan muissa keskusteluohjelmissa oli tapana. Nykyään joku Maria! pistää kovemmaksi tällä saralla, mutta on muuten paljon kehnompi ohjelma.

Jari Sarasvuo ja Simo Rantalainen.

"Hyvät, pahat ja rumat on Suomessa Broadcastersin tuottama vuosina 1992–1997 Kolmoskanavalla ja sittemmin MTV3-kanavalla suorana esitetty talk show -tyyppinen asiaviihdeohjelma. Ohjelma tunnettiin yleisesti myös lyhenteellä "HPR".

Alkuaikoina ohjelmaa lähetettiin lauantai-iltapäivisin, ja juontajia oli kolme: Simo Rantalainen ja Jari Sarasvuo sekä naisjuontajana ensin Asta Leppä ja myöhemmin Ina Nykopp. Suuren yleisön suosioon HPR nousi kuitenkin vasta kevätkaudella 1993, jolloin ohjelma siirtyi torstain myöhäisiltaan ja juontajaparivaljakoksi vakiintui Rantalainen ja Sarasvuo. Vuonna 1995 Sarasvuo korvautui Pauli Aalto-Setälällä, ja viimeisenä keväänä Rantalaisen tilalle tuli Neil Hardwick.

Ohjelma poikkesi useimmista muista keskusteluohjelmista kahden miesjuontajan yhdistelmällä. Sarasvuon edustaman älyllisen toimittajahahmon ja Rantalaisen rääväsuisen urheilijan välille syntyi jännitteitä, jotka huipentuivat juontajien väliseen nyrkkeilyotteluun suorassa lähetyksessä. Aalto-Setälä jatkoi sittemmin Sarasvuon roolia ohjelman älykkönä, mutta Rantalaisen kiistellyn persoonan poistuminen jätti aukon, jota ei lopulta pystytty täyttämään.

Simo Rantalainen nousi usein iltapäivälehtien lööppeihin väkivaltaisen käyttäytymisensä vuoksi ja sai lopulta potkut ohjelmasta. Rantalainen muistetaan myös napakoista mielipiteistään. Hän esimerkiksi sanoi ohjelmassa, että pedofiilit pitäisi tappaa. Ohjelman myötä tuli tunnetuksi myös myöhemmin muista yhteyksistä muistettu Jari Sarasvuo.

Ohjelman vieraat liittyivät usein päivän polttaviin ja kontroversaaleihin aiheisiin. Ohjelmassa haastateltiin esimerkiksi Joensuun skinejä, "luksushuoraa", entisiä saatananpalvojia ja Pekka Siitointa.

Ohjelmaan sai lähettää palautetta faksilla, ja lähetettyjä viestejä luettiin haastatteluiden välissä. Usein katsojat toivoivat ohjelmaan vieraita, jotka olivat jo olleet lähetyksessä aiemmin, jolloin juontajat aina sanoivat: "Katsokaa näitä ohjelmia!". Toinen ohjelmasta tutuksi tullut hokema oli Simo Rantalaisen "Onnea valitsemallanne tiellä!", joka kuultiin useiden haastatteluiden päätteeksi.

Simo Rantalaisen vuonna 2009 julkaistussa kirjassa Hyvät, pahat ja munat kerrotaan muun muassa ohjelman teosta." (Wikipedia)

Kirjaa lukiessa palautuu mieleen monet HPR-haastattelut, vaikka 90-luvun alusta ja puolivälisistä alkaakin olla jo aikaa. Esko Salminen, Adolf Ehrnrooth, Andy McCoy, Kauko Röyhkä, Timo T.A. Mikkonen ja monet muut. Brittiläisen pornotähden Sarah Youngin tissejäkin Rantalainen puristeli suorassa lähetyksessä.

Eräs kaverini vihasi Simo Rantalaista vuosikaudet. Ilmeisesti HPR-ohjelman perusteella. "Yksi aste pahempi kuin skinhead", hän määritteli Rantalaisen. Kun sitten Rantalainen osui samaan aikaan turkulaiskapakka Haarikkaan, meni kaveri haastamaan riitaa tämän kanssa. "Saatanan natsi", oli kuulemma avausrepliikki. Rantalainen oli ottanut asian rauhallisesti ja kertonut muun muassa, että hänellä on paljon ulkolaisia värillisiä ystäviä. Kaverin mielipiteet vaihtuivat vauhdissa. Ei se kuulemma ollutkaan niin paha ihminen.

En tiedä Rantalaisen uusimpia vaiheita, mutta mies on ollut jo vuosia muslimi ja hän käyttää nimeä Mujahed Bin Risto Faisal. Se ei liene mediatemppu.