Kasvitieteellisessä 21. heinäkuuta

Eilisellä Ruissalon kuvausmatkalla yhtenä etappina oli Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Väkeä liikkui alueella paljon, kuten kiihkeimpään loma-aikaan sopii odottaakin. Korviin kantautui jos jonkinlaista murretta. 

Vuoden ensimmäinen bongaamani sisilisko tallentui muistikortille. Eläin olikin ihmeen uskaliasta sorttia. Liskoa varovasti lähestynyt pikkupoika pääsi aivan liki, ennen kuin se livahti kasvillisuuden sekaan. 

Sälli oli onnesta soikeana myös lummelammen sammakoista. Vaikeasti havaittavat pallosilmät kyyhöttävät yleensä paikallaan kasvillisuuden seassa. Onnistuin löytämään kolme yksilöä, joista yksi sukelsi välittömästi minut huomattuaan. 

Lammella uiskenteli sekä aikuinen- että poikasliejukana. Ilmeisesti kaksi poikuetta kesän mittaan tekevät liejukanat ovat arkoja ja pysyttelevät pääosin ruovikon suoijissa, mutta näillä kavereilla ei ollut suurta kiirettä piiloon. 

En ole tänä vuonna nähnyt ainuttakaan rantakäärmettä kasvitieteellisen mailla. Tuttavien kuvissa niitä on kyllä esiintynyt vähän väliä. Eräs raisiolaisherra sai jopa tallennettua käärmeen ruokailuhetken, jossa matelija suu ammollaan nieli vihersammakkoa. 

Vepsän luontoa 20. heinäkuuta

Heinäkuun 20. päivä oli erittäin helteinen ja jäänee mieleen yhtenä kesän 2025 kuumimmista päivistä. Viikkoja jatkunut paahtoputki oli meneillään ja ilma Vepsän ulkoilusaaressa Turun Airistolla sen mukainen. 

Edellisenä ehtoona saaren ravintolassa esiintyi Pekka Tiilikainen & Beatmakers. Päivällä kansaa viihdytti trubaduuri. Valitettavasti hänen nimensä jäi pimentoon, vaikka mies kävi jopa vuokramökillämme katselemassa paikkoja ja lurautti kappaleen pari siinä samalla. 

Olimme jo valmiiksi miettineet, ettei Vepsästä poistuta sunnuntaina vielä puolenpäivän aikaan, vaan odottelemme kello 15 lähtevää vesibussia. 

Tarkoituksena nimittäin oli kierrellä 17 hehtaarin saarta, koska se jäi pitkälti samoamatta mökkeilyn ja viihteen takia. Kamerallakaan en tainnut ottaa yhtään kuvaa, vaan bändin tallennus hoitui kännykällä. 

Idea oli muuten vallan mainio, mutta kankkusessa ja kolmenkymmenen asteen helteessä tarpominen ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Vettä kuluikin litratolkulla. 

Vepsän hanavesi on samaa vettä, jota juodaan Turussa. Jostain syystä muutamalla tutullani on silti yhä epäilyksiä asian suhteen. "Siinä on eri bakteerikanta, en kyllä joisi mistään hinnasta", kuului kerran erään kaverin suusta. Vesi on täysin samaa mitä hän kotonaan valuttaa hanasta!

Hikisen iltapäivän pääteeksi istuskelimme erään uudemman mökin terassilla. Tarkistin ensin, ettei siellä ollut asukkaita, jonka jälkeen rojahdimme tuoleille lepäilemään. 

Terassille ilmestyi seuraksemme pieni vieras, Vepsässä harvemmin näkemäni sisilisko. Se hääräsi aikansa siinä ja napsin matelijasta kuvia. 

Vaikka normaalisti kolme tuntia hurahtaa Vepsässä tuosta vaan, oli se nyt kiduttavan pitkä aika. Krapulahiki valui solkenaan. Ehdin jo manailla, että pahus kun emme lähteneet päivän ensimmäisellä vesibussilla! Mutta tässä loppukesällä ajateltuna homma oli kuitenkin pelkkää bonusta. Nämä kuvatkin olisivat muuten jääneet ottamatta. 

Matildanjärven kierros 30.5.

Helatorstain jälkeisenä perjantaina oli vapaapäivä, joka tuli käytettyä Teijon kansallispuistossa entisen Perniön kunnan ja nykyisen Salon alueella. 

Kansallispuisto perustettiin 1. tammikuuta 2015 ja sen pinta-ala on noin 34 neliökilometriä. 

Alueella on useita rengasreittejä, joista allekirjoittanut on talsinut useamman kerran 5,5 kilometrin pituisen Matildanjärven kierroksen. 

Matildanjärven luontokeskuksen parkkipaikan vierestä lähtevä lenkki on käsittääkseni kansallispuiston suosituin. Maisemat ovat silmiä hiveleviä varsinkin osuuksilla, jossa Matildanjärvi on näkyvissä. Onneksi melkein koko ajan. 

Takavuosina polun alkupuolella olevat pitkospuut olivat auttamattomasti liian kapeita. Vaati melkoista taiteilua, ettei ollut rähmällään suossa. 

Edellisellä käynnilläni pari vuotta sitten huomasin, että joku muukin on havahtunut moiseen epäkohtaan. Lankut oli vaihdettu leveämmäksi ja kävely niiden päällä sujuu jo ilman akrobatiaa.

Reitin varrella on viisi taukopaikkaa; Kavanderinlahti, Roosinniemi, Välioja, Vilsbäck ja Kariholma. Osan matkaa kuljetaan Matildedalin kyläraittia pitkin. Talot ja pihat ovat pääosin hyvin hoidettuja ja kauniita katsella, joten asfaltilla kävely ei pahemmin harmita. 

Käyntipäivänä 30. toukokuuta ilma oli kuin morsian. Kyseessä oli kylmän kevään ensimmäinen kesäinen päivä. Ei edes tuullut tai satanut. Aivan täydellinen retkeilysää. 

Matkalla näin tämän vuoden ensimmäisen sisiliskoni. Erikoisuus puolestaan oli valtava määrä nuijapäitä, joita liikehti rantavedessä. Varmasti tuhansia pieniä vipeltäjiä. 

Ruissalon sisiliskojengi

Tiistaina 10. kesäkuuta oli jälleen aika käydä Turun Ruissalossa luontokuvauspuuhissa. Tällä kertaa tulikin erilainen kuvasaldo, koska muistikortille taltioitui valtava määrä kivikossa lämmitteleviä sisiliskoja. 

Suomessa rauhoitettu sisilisko on maailman pohjoisin matelijalaji. Niitä näkyy aina silloin tällöin kivirykelmissä ja pitkospuilla, mutta tähän saakka olen tavannut vain yksittäisiä liskoja. Tällainen määrä, yli kymmenen alle metrin säteellä, tuntui jopa vähän absurdilta. 

En ole asiantuntija, mutta uskoisin kuvissa esiintyvän myös hietasisiliskoja. Wikipedian mukaan ne ovat ruumiin rakenteeltaan tavallista sisiliskoa huomattavasti tanakampia. Koiraat ovat pohjaväriltään vihreitä ja naaraat ruskeita. Hietasisilisko on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. 

Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhan ulkolammikoissa on alkukesän aikana ollut tavallista vähemmän vihersammakkoja. Niin ikään haitalliseksi vieraslajiksi määritellyt sammakot pitävät melkoista mölyä innostuessaan kurnuttamaan. Tällä kertaa en nähnyt kuin yhden pallosilmän, mutta kuulin monta. 

Piiloistaan tulivat esille myös rantakäärme ja liejukana poikasineen. Pienokaiset lienevät kuoriutuneet aivan hiljattain ja hieman eri aikaan, sillä lieviä kokoeroja oli havaittavissa. 

Savojärven kierroksella 26. elokuuta

Viime maanantaina sain aikaiseksi lähteä vuoden ensimmäiselle Savojärven kierrokselle. Kyseessä on noin 40 kilometrin päässä Turun keskustasta sijaitsevan Kurjenrahkan kansallispuiston suosituin reitti, jossa on tullut tavaksi käydä muutaman kerran vuodessa.

Jostain syystä intohimonani on takavuosina ollut päästä Savojärven maastoon heti lumien sulettua maalis-huhtikuussa. Kahtena viime keväänä moinen hinku on onneksi poistunut, koska tarkemmin ajatellen ei ole mitään järkeä taiteilla vetisillä ja liukkailla pitkospuilla. 

Viime kevään takatalvi kolmenkymmenen sentin lumikinoksineen ei myöskään houkutellut minkäänlaisiin ulkoaktiviteetteihin. 

Reilun kuuden kilometrin Savojärven kierros avattiin kesällä 2012. Korona-aikana se saavutti valtavan suosion, kun tavalliset pulliaisetkin huomasivat, että Suomessa on luontoa ja reittejä, joissa sitä voi nähdä. Ennen heitä ei kiinnostanut edes oma lähimetsä. 

Itselleni kävi päinvastoin. Koronan jyllätessä Kurjenrahkan kansallispuistossa kuljettiin pitkissä jonoissa, koska sakkia oli niin paljon. Ei todellakaan huvittanut tunkea mukaan. Kun vielä jotkut ajattelemattomat talsivat reittiä vastapäivään, oli ahtailla pitkospuilla ruuhka valmis. 

Maanantaina 26. elokuuta Savojärvellä ei ollut ruuhkaa. Minun ja retkikaverini Timon lisäksi vain kourallinen muita osui näköpiiriin. Autoja kyllä oli parkkipaikoilla kymmeniä, missä lie ihmiset. 

Savojärven kierros ei ollut viime käynnistä muuttunut juurikaan. Rantapihan lähellä oleva pato tosin oli purettu ja rakennusmiehet ahersivat yhä sen liepeillä. 

Turun Sanomien 23. heinäkuuta uutisoiman artikkelin mukaan muutostyöt ovat hyväksi niin luonnolle kuin turvallisuudellekin, eikä rakennustyömaa estä retkeilyä. 

Patohommeli jo vaikuttanut sen verran, että veden pinta oli laskenut. Ainakin järven pohjoisrannalla, jossa on veteen kurkottavia mäntyjä ja tavallaan koko reitin komein osuus, näytti järven pohja paikoin pilkottavan. 

Pienen pieniä sisiliskoja lämmitteli pitkospuilla. Vaikka kuvissani ne näyttävät lähes Godzillan kokoisilta, todellisuudessa tuollainen olisi mahtunut tulitikkuaskiin. 

Kontrastina sisiliskoille; viime syksynä pitkospuilla loikoili kyy, jonka kokoista en ole ennen tavannut. Harmi kun en ehtinyt ottaa kuvia siitä. Valtava matelija luikerteli suopursupusikkoon, jossa näin sen paksusta varresta vilauksen sahalaitakuvioinnista.