Liejukanan poikaset ja rantakäärme

Viime maanataina 27. heinäkuuta oli Heidin nimipäivä ja ilmassa jälleen sateen uhka. Koko heinäkuu olikin kelien puolesta vähän niin ja näin. Ellei satanut, ainakin tuuli kovasti. 

Viikko 29 sattui olemaan poikkeuksellinen, koska silloin oli hellettä. Tuon viikon vietin Ruotsin kiertomatkalla. Siitä tulossa blogijuttuja myöhemmin. 

Maanantai-iltana kohteenani oli Turun yliopiston kasvititeellinen puutarha Ruissalossa. Puutarhan ulkoalueella on lummelampia, joissa asustelee kaikenlaista menijää. 

En ollut tänä kesänä nähnyt siellä ainuttakaan rantakäärmettä, mutta nyt onnisti. Luikeroinen lepäili lumpeenlehden päällä, eikä ollut moksiskaan, vaikka seurailin sitä parin metrin päästä. 

Vihreitä ruokasammakoita on kuluvana kesänä ollut vähemmän kuin ennen. Oli kiven takana löytää edes yksi. 

Pääkuvauskohteena oli kuitenkin liejukanan poikaset. Pienokaisia hyppelehti lammella kymmenkunta. Kyseessä on luultavasti kahden lintuparin jäljeläiset. Emolinnutkin uivat kasvuston seassa.

Poikaset lienevät kuoriutuneet aivan lähipäivinä. Kokoonsa nähden niiden hillittömän kokoiset koivet ovat jopa huvittavat. 

Lähetin Turun Sanomiin tämän blogijutun ylimmän kuvan, jossa se julkaistiin Lukijan kuva-palstalla perjantaina 31. heinäkuuta. 

Kasvitieteellisessä 21. heinäkuuta

Eilisellä Ruissalon kuvausmatkalla yhtenä etappina oli Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Väkeä liikkui alueella paljon, kuten kiihkeimpään loma-aikaan sopii odottaakin. Korviin kantautui jos jonkinlaista murretta. 

Vuoden ensimmäinen bongaamani sisilisko tallentui muistikortille. Eläin olikin ihmeen uskaliasta sorttia. Liskoa varovasti lähestynyt pikkupoika pääsi aivan liki, ennen kuin se livahti kasvillisuuden sekaan. 

Sälli oli onnesta soikeana myös lummelammen sammakoista. Vaikeasti havaittavat pallosilmät kyyhöttävät yleensä paikallaan kasvillisuuden seassa. Onnistuin löytämään kolme yksilöä, joista yksi sukelsi välittömästi minut huomattuaan. 

Lammella uiskenteli sekä aikuinen- että poikasliejukana. Ilmeisesti kaksi poikuetta kesän mittaan tekevät liejukanat ovat arkoja ja pysyttelevät pääosin ruovikon suoijissa, mutta näillä kavereilla ei ollut suurta kiirettä piiloon. 

En ole tänä vuonna nähnyt ainuttakaan rantakäärmettä kasvitieteellisen mailla. Tuttavien kuvissa niitä on kyllä esiintynyt vähän väliä. Eräs raisiolaisherra sai jopa tallennettua käärmeen ruokailuhetken, jossa matelija suu ammollaan nieli vihersammakkoa. 

Kasvitieteellisessä 1. heinäkuuta

Tiistaina oli jälleen aika käydä kasvitieteellisessä puutarhassa Turun Ruissalossa. Päivä oli vaihteeksi melko tuuleton. Se on ollut harvinaista herkkua tänä kesänä. Luonnon helmassa kävellessä tuntui jopa hiostavalta.

Ruissalon Puistotietä oli aidattu kilometritolkulla nyt käynnissä olevan Ruisrockin takia. Facebookin Ruissalon Ystävät-ryhmässä asiaa tietenkin kritisoitiin, koska "kolmen päivän takia suljetaan kulkureittejä". 

Minusta asia on päivänselvä - mikäli Kansanpuiston festivaalialueella haahuilisi ulkoilijaa ja turistia, ei lavojen ja tekniikan rakentamisesta tulisi yhtään mitään. 

Kasvitieteellisessä puutarhassa Ruisrock ei tuntunut vielä mitenkään. Puolitutut eläkeläisrouvat olivat perimmäisen lummelammikon penkillä luontoa seuraamassa. Liejukanan poikaset kipittivät ruovikossa ja pari vihersammakkoakin löysin kun aikani lampea tiirailin. 

Rantakäärmeitä näkyi peräti neljä. Tämä kuvattu yksilö ei ollut moksiskaan, vaikka puutarhassa tapaamani tuttava lähestyi sitä kännykkä kourassa. Veikkaukseni oli, että käärme lähtee leposijoiltaan kuin kuppa Töölöstä, mutta matelija ei näköjään häiriintynyt alustan tärinästä lainkaan. 

Ruissalon sisiliskojengi

Tiistaina 10. kesäkuuta oli jälleen aika käydä Turun Ruissalossa luontokuvauspuuhissa. Tällä kertaa tulikin erilainen kuvasaldo, koska muistikortille taltioitui valtava määrä kivikossa lämmitteleviä sisiliskoja. 

Suomessa rauhoitettu sisilisko on maailman pohjoisin matelijalaji. Niitä näkyy aina silloin tällöin kivirykelmissä ja pitkospuilla, mutta tähän saakka olen tavannut vain yksittäisiä liskoja. Tällainen määrä, yli kymmenen alle metrin säteellä, tuntui jopa vähän absurdilta. 

En ole asiantuntija, mutta uskoisin kuvissa esiintyvän myös hietasisiliskoja. Wikipedian mukaan ne ovat ruumiin rakenteeltaan tavallista sisiliskoa huomattavasti tanakampia. Koiraat ovat pohjaväriltään vihreitä ja naaraat ruskeita. Hietasisilisko on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. 

Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhan ulkolammikoissa on alkukesän aikana ollut tavallista vähemmän vihersammakkoja. Niin ikään haitalliseksi vieraslajiksi määritellyt sammakot pitävät melkoista mölyä innostuessaan kurnuttamaan. Tällä kertaa en nähnyt kuin yhden pallosilmän, mutta kuulin monta. 

Piiloistaan tulivat esille myös rantakäärme ja liejukana poikasineen. Pienokaiset lienevät kuoriutuneet aivan hiljattain ja hieman eri aikaan, sillä lieviä kokoeroja oli havaittavissa. 

Kasvitieteellisessä 5. elokuuta

Maanantaina 5. elokuuta vietettiin Salmen ja Sanelman nimipäiviä. Olo oli kuin "osuuskaupan hoitajalla", kuten eräs jo aikoja sitten edesmennyt työkaverini tapasi heikkoina hetkinään lausua kalusteovitehdas Kustavin Puu Oy:ssä. 

Jotta päivä ei olisi kokonaan mennyt harakoille, sain sentään toimeksi lähteä käymään Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Kävely luonnon helmassa piristi kummasti.

Kasvitieteellisen ulkopuutarhan lummelammikot ovat kesän edetessä kasvaneet lähes umpeen. Vihreitä ruokasammakoitakaan ei enää näy välttämättä ainuttakaan. Tällä reissulla bongasin vain kaksi. Tätä haitallista vieraslajia syöviä rantakäärmeitä ei nyt osunut silmään yhtään. 

Edellisellä kerralla en huomannut lammissa pesiviä liejukanojakaan, mutta nyt yksinäinen pieni poikanen uiskenteli eksyneen oloisesti sinne tänne. Se lienee kesän toisen poikueen jälkeläinen. Alan harrastajien mukaan liejukanat olisivat tehneet jo toisetkin poikaset.