Pitkäperjantaina Vepsässä

Pitkäperjantaina 18. huhtikuuta oli mahdollisuus päästä venekyydillä Turun Ruissalosta käsin kaupungin ulkoilusaarena tunnettuun Vepsään. 

Vaikka nyt eletään jonkinlaista takatalvea, oli vielä viikko sitten toivoa kevään nopeasta edistymisestä. Poudan Pekka ja kumppanit povasivat pääsiäiseksi jopa hellettä, mutta lukemat eivät kivunneet likimainkaan niin ylös. 

Olin lämpimistä lukemista innostuneena valmiina vaihtamaan kesäkuteet päälle, mutta aamulla parvekkeelta kurkatessani oli sumuista, eikä lämpömittarikaan kovin auvoisalta näyttänyt. Shortsit saivat jäädä kaappiin vielä toistaiseksi. 

Venematka Ruissalon Saaronniemestä Vepsään ei Paavolan Janin paatilla kestä kuin kymmenisen minuuttia. Sattui vielä olemaan tyyni keli, joten vene kiiti eteenpäin kuin tornado. 

Saavuttaessamme Vepsän, oli väylän varrella vastassa muutama venekunta. Kalamiehet seisoivat paateissaan vavat uhkeasti tanassa. Vepsän etelälaiturissa oli yksi vene, joka sekin näytti pikaisella vilkaisulla kalastajan omaisuudelta. 

Edellisen kerran olin Vepsässä lokakuun lopulla, jolloin reissu suoritettiin niin ikään Paavolan veneellä. Puolen vuoden tauon jälkeen jalkautuminen saareen tuntui taas suorastaan taivaalliselta. 

Syksyllä Vepsässä oli meneillään laajoja maanrakennustöitä. Käsittääkseni sähkökaapeleita jemmattiin kovasti maahan. Nyt aherrus oli saatu päätökseen ja paikat näyttivät oikein siisteiltä. 

Kaupungin äijät olivat myös kitkeneet puskia ja vesakoita kulkuväylien varsilta. Kasat oli tosin jätetty niille sijoilleen, mutta se nyt ei pahemmin yllätä. Hyviä piiloja matelijoille, joita itse en nähnyt ainuttakaan, mutta muu seurue bongasi pitkän ja pulskan rantakäärmeen. 

Kevään saapumisen myötä Vepsässä oli paljon lintuja. Seurasin haahkojen soidinmenoja useammassakin paikassa ja kesästä muistutti kalalokkien äänekäs kaijakaija-kirkuna. 

Valkoposkihanhia on perinteisesti kesäisin ollut riesaksi asti, mutta ainakaan vielä isompi joukko ei ollut löytänyt tietään saaren nurmikoille. Kanadanhanhia, kyhmyjoutsenia ja meriharakoita näkyi niitäkin. Läheisellä luodolla istuskeli valtava määrä merimetsoja. 

Koska kuskilla ei ollut kiire mihinkään, vierähti Vepsässä koko päivä. Hyvä niin, tämä nimittäin oli ehdottomasti kuluvan vuoden paras ulkoilupäivä! Kameralle riitti töitä ja fölipullokin tyhjeni kummasti siinä sivussa.

Vepsän palvelut aukeavat toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja tuolloin vesibussi alkaa liikennöidä Aurajoesta käsin saareen. 

Kolkannokka pitkäperjantaina

Pääsiäistä tuli vietettyä aurinkoisessa säässä ympäri Turun saaristoa. Neljään päivään mahtui niin Kustavia, Nauvoa kuin Turun Ruissaloakin. Pitkäperjantain jo kallistuessa ehtoopuolelle, käväisin Ruissalon kärjessä Saaronniemessä ja Kolkannokassa. 

Taannoinen kellojen siirto on tuonut kummasti valoa iltoihin. Hämärä alkaa laskeutua vasta puoli kahdeksan paikkeilla. Hyvässä muistissa ovat talviset aamuvuorot, jolloin jo töistä lähtiessä oli  pimeää. 

Kolkannokan edustalla pullisteli kaksi kanadanhanhea. Suurimmat yksilöt bongasin syksyllä 2018 Helsingin Seurasaaren ulkomuseossa, mutta eivät nämäkään olleet nälkää nähneet. 

Kanadanhanhien ja serkkujensa valkoposkihanhien koko- ja värieroista huolimatta olen silloin tällöin törmännyt ihmisiin, jotka eivät erota näitä kahta lajia toisistaan. Kerran ei auttanut edes asian tarkistaminen netistä. Ruudulla näkyvä kuva ja sama laji uiskentelemassa muutaman metrin päässä osoittautui eräälle henkilölle liian ylivoimaiseksi. Siinä vaiheessa minun oli nostettava kädet pystyyn. 

Aurinkoisena iltana Kolkannokassa oli liikkeellä paljon muitakin lintuja kuin kanadanhanhia. Peräti kolme isoa laivaakin lipui Airistolla - Viking Garce saapui Turkuun, Baltic Princess lähti ja  Finnlines seilasi Naantaliin. 

Pitkäperjantain bikinikuvat

Pistin pääsiäisen alla viestiä tutulle harrastajamallille Katarinalle, että mikäli kiinnostusta ja aikaa on, voisimme käydä pyhien aikana jossain kuvaamassa. Homma hoitukin varsin ripeästi - pitkäperjantaina 30. maaliskuuta olimme Raision Hahdenniemessä. Kamera lauloi ja aurinko paistoi.

Aluksi mielessä ei ollut sen kummempaa kuvausideaa, mutta miljööksi olin miettinyt Hahdenniemen. Se sijaitsee Turun Pernon laivatelakkaa vastapäätä Raisionlahdella. Katarina ehdotti bikinikuvia ja sehän passasi meikäläiselle oikein mainiosti.

Joihinkin kuviin rajasin mukaan lunta ja jäätä, mutta muuten kevättalvinen kuvausajankohta ei taida pahemmin ilmetä. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen.

Lähistöllä rantajäällä tuolilla istuskellut pilkkihaalarimies alkuun vähän tutkaili mitä nyt mahtaa tapahtua, muttei kommentoinut ainakaan kuuluvasti.

Tiedä sitten mahtoiko tämä olla peräti ensimmäinen kerta, kun bikinikuvia on otettu Turun seudulla ulkomiljöössä maaliskuussa. Ainakaan en muista nähneeni. Toki joku sankari, kuten vaikka lohjalainen Jesse on saattanut senkin tehdä.

Muutamaa kuvaa, jotka Katarina julkaisi Facebookin mallit ja valokuvaajat -ryhmässä, tämä Lohjan mies kommentoi suunnilleen, että "ikävä kyllä huomaa kuvaajan olevan enemmänkin luontokuvaaja kuin mallikuvaaja". Miten se sitten mahtaa ilmetä, en vaivautunut kysymään. Sama kaveri on ennenkin antanut joillekin vittuilevaan sävyyn "rakentavaa palautettaan". Mutta omassa erinomaisuudessaan se hänelle suotakoon.

Edellinen fotosessio Katarinan kanssa löytyy tammikuun blogiosiosta http://kaislatuuli.blogspot.fi/2018/01/lumikenttien-katarina.html

Pitkäperjantain saaristoajelu osa 3 - Finbyn jatulintarha

Jatulintarha on suomalaiseen kansanperinteeseen pohjaava nimitys eri puolilla Eurooppaa esiintyville kivistä kootuille labyrinttikuvioille eli kiertokäytäville. Muista labyrinttikuvioista poiketen jatulintarhassa ei yleensä ole umpikujia. Jatulintarhan kehien välissä kulkevaa mutkittelevaa polkua pitkin voi kävellä kuvion reunalta keskustaan.

Suuri osa Suomen jatulintarhoista, jotka poikkeuksetta sijaitsevat rannikolla tai saaristossa, lienevät keskiaikaisia tai myöhempiä, vanhimmat ehkä jo esihistorialliselta ajalta. Jatulintarhat ovat saattaneet liittyä johonkin rituaaliin. Jatulintarhoista on käytetty myös nimityksiä ”jättiläisen tie” ja ”jätinpolku”.

Finbyn jatulintarha sijaitsee Nauvon keskustasta jonkun matkaa Korppoon suuntaan. Mielisin tienhaarasta sinne on matkaa puolisen kilometriä.

Minkäänlaista viitoitusta korkealla kalliolla olevalle kivimuodostelmalle ei ole. Ylös on kaksi reittiä. Joko huhkit menemään jyrkkää rinnettä hiki hatussa tai sitten kierrät läheisen autiotilan vierestä loivempaa mäkeä ylös.

Metsään oli tehty sitten viime käyntini hevosaitaus, joka on hyvä maamerkki. Samoin ylhäällä kalliolla kyyhöttävä, lähes romahtamispisteessä oleva tuulimylly näkyy tielle puiden lomasta.

Määrätyssä valossa ja tiettyyn vuorokauden aikaan Finbyn jatulintarha on varmasti vaikuttavampi näky kuin pitkäperjantaina aamupäivällä.

Saxon-iltamat lll

Saxon-iltamat näyttävät muodostuneet jo perinteeksi. Lähinnä vitsistä alkanut illanvietto järjestettiin tällä kertaa Martin sijasta toisella puolella Turkua. Liekö alue sitten Pallin tai Runosmäen kaupunginosaa.

Kutsuvieraita oli kymmenkunta. Kaikki eivät sen kummemmin kovia Saxon-faneja olleet, mutta se ei varsinainen pääsyvaatimus ollutkaan. Illan isäntä Tony oli loihtinut paikat koreaksi.

Saxon on englantilainen pitkänlinjan hevimetallibändi, joka perustettiin vuonna 1976. Yhä varsin aktiivinen orkesteri julkaisi juuri uuden levyn nimeltään Sacrifice. Sitä myös kuunneltiin illan mittaan.

Saapuessani vähän jälkeen viiden, pyöri olohuoneessa parhaillaan kanadalaisyhtye Annihilatorin dvd. Mutta koska Saxon-iltamien pääasiallinen tarkoitus on kuunnella Saxonia ja ottaa kuppia siinä samalla, eipä mennyt kauan kun Tony pisti päälle Saxon Best Of Wacken -dvd:n.

Peräti 31 biisin kokoelma kattoi parhaat palat Saxonin kolmesta eri Wackenin esiintymisestä. Bändi onkin kyseisillä festareilla yksi vakionimistä ja sen suosio on suurinta juuri Saksassa.

Illan mittaan ruudussa pyöri myös Uriah Heepiä ja Michael Schenker's Temple Of Rockia, jota osa porukasta on lähdössä katsomaan Helsinkiin tämän kuun 26. päivä. Kokoonpanossa ovat mukana Scorpionsin kultakauden rumpali Herman Rarebell ja basisti Francis Buchholz.

Aika vierähti pitkäperjantaina nopeasti. Kello 23 paikkeilla päätimme vaihtaa maisemaa ja jatkopaikaksi valikoitui äskettäin avattu Rokbar Turun keskustassa.

Oli taas sen verran mukava ehtoo, että Saxon-iltamat saanevat jatkoa.