Puerto de la Cruz osa 5 - Loro Parque

Loro Parque eli Papukaijapuisto on erityisesti papukaijoihin erikoistunut eläintarha, joka sijaitsee Puerto de la Cruzissa Teneriffalla. Sen on perustanut saksalaissyntyinen Wolfgang Kiessling vuonna 1972. 

Loro Parquessa on yli kolme sataa papukaijalajia ja yhteensä neljä sataa eläinlajia. Se on maailman ensimmäinen eläintarha, jonka hiilijalanjälki on negatiivinen. Siitä on tullut eläinlajien säilyttämisen ja tieteellisen tutkimuksen johtava taho maailmanlaajuisen ympäristökriisin vaikutuksesta eläimiin.

Loro Parquen erikoisuus papukaijojen ohella ovat delfiinit ja miekkavalaat. Miekkavalaita tuskin tapaa muualla kovin helposti. Eläintarhassa on myös maailman suurin pingviinitarha, jossa majailee noin 250 pingviiniä. 

Laaja katsomollinen ihmisiä nautti täysin siemauksin vauhdikkaasta delfiini-showsta. Sitä olisi seurannut mieluusti kotvan kauemminkin. Muutama värikäs papukaijakin oli mukana menossa. 

Ladatessani pari vesieläinvideota Facebookiin, tuli kommenttiosioon odotetusti jonkun verran mutinaa. Lapsia lukuun ottamatta varmasti jokainen katsoja ymmärtää, etteivät delfiinit ja miekkavalaat elä Loro Parquen altaissa luontaisessa ympäristössään. Käsittääkseni eläimet ovat pelastettuja yksilöitä ja saavat hyvää hoitoa. Ennen miekkavalas-showta aiheesta näytettiin oikein videokin. 

Loro Parquessa saa vaivatta kulumaan monta tuntia. Papukaija-, miekkavalas- ja delfiiniesitykset on ajoitettu niin, että niitä ehtii seuraamaan vähän hitaampikin henkilö. Katsomot ovat valtavan kokoisia ja järjestysmiehet pitävät huolen, että kaikki halukkaat mahtuvat penkeille. 

Miinuspuolena näkisin alueen sekavan opastuksen. Vaikka kuvallisia tienviittoja on siellä täällä, ovat reitit sen verran merkillisiä, että pian saatat huomata tuijottavasi samoja eläimiä kuin hetki sitten. Osa laajasta alueesta saattaakin jäädä kokonaan väliin. 

Teneriffalla osa 4 - Loro Parque

Loro Parque (suomeksi Papukaijapuisto) on Teneriffalla Puerto de la Cruzissa sijaitseva eläintarha. Sen perusti vuonna 1972 saksalaissyntyinen Wolfgang Kiessling. Tuhansien yksilöiden ja yli kolmensadan papukaijalajin lisäksi puistossa on muun muassa apinoita, tiikereitä, pingviinejä, delfiinejä ja miekkavalaita.

Loro Parqueen pääsee Cruzin keskustasta ilmaiseksi kiertoajeluihin suunnitellulla vaunulla. Ainakin tällä kertaa vetoautosta uhkasivat tehot loppua kesken. Kyyti oli pätkivää ja verkkaista. Valtava pakokaasupilvi ei myöskään enteillyt muuta kuin matkaa korjaamolle. Pääsimme kumminkin perille.

Loro Parque on rankattu maailman ykköseläinpuistojen joukkoon. En silti koe sitä paljon sen ihmeellisemmäksi kuin naapurisaarella Gran Canarialla sijaitsevaa Palmitos Parkia. Toki miekkavalasallas on aivan omaa luokkaansa ja pinta-alaltaan puisto on suurempi.

Kävin Loro Parquessa ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten. Paikat vaikuttivat kutakuinkin pysyneen samoina. Muuta uutta en huomannut kuin että delfiinit ja miekkavalaat olivat nyt eri altaissa. Muistaakseni 2011 ne oli eroteltu toisistaan väliseinällä.

Papukaijapuisto kuuluu Teneriffan suosituimpin käyntikohteisiin. Varsinkin delfiini- ja miekkavalasesityksissä huomasi väenpaljouden. Samalla myös sen, että jonotus toimi jopa vielä huonommin kuin Suomessa. En suosittele väsyneenä tai krapulassa Loro Parqueen menemistä, mutta muuten kyllä.

Rancho Texas Park

Lanzarotella sijaitseva Rancho Texas on villin lännen tyyliin rakennettu alue, jossa eläimien lisäksi on muutakin aktiviteettia. Päivisin se toimii eläin- ja kasvitarhana, mutta illan tullen siellä on ruokaa ja juomaa tarjolla ohjelman kera.

Paikan erikoinen nimi tulee siitä, että Kanariansaarilta lähteneet siirtolaiset perustivat San Antonion kaupungin Teksasissa. Kaupungin ensimmäinen pormestari oli kotoisin juuri Lanzarotelta, Taguisesta.

Rancho Texas on pienempi kuin Gran Canarian Palmitos Park tai Lanzaroten Loro Parque. Se muistuttaa molempia, rakenteellisesti yhteisiä elementtejä on paljon. Mutta Rancho Texas on kumminkin omanlaisensa lännenmiestyylinsä takia.

Huristelimme paikan päälle taksilla suoraan hotellin pihalta. Ei ollut hajuakaan mihin suuntaan ja kuinka pitkälle piti mennä. Maisemia katsellessa arvioisin matkan olleen viitisen kilometriä. Hintaa moiselle ajelulle kertyi huimat 3,70 euroa. Kyllä taksilla suharoiminen on halpaa verrattuna Suomeen!

Ihmisiä oli helmikuisena lauantaina liikkeellä kummallisen vähän. Sesonkikausi tietysti odottaa tulemistaan, mutta liekö sitten aamupäivä ollut monille turhan aikainen ajankohta. Eipä ainakaan tarvinnut väistellä innokkaita lapsukaisia ja heidän perässään juoksevia vanhempia.

Esitteessä luvattuja puumia, biisonihärkiä ja käärmeitä en nähnyt missään. Sen sijaan krokotiilit, merileijonat, kotkat, papukaijat sekä valkoinen tiikeri ja pilkullinen hevonen olivat näkyvästi esillä. Tiedä sitten jos kävelimme esimerkiksi puuma-aitauksen ohi sitä huomaamatta, mutta luulisi sellaisen jo koollaan pistävän silmään.

Alue oli rakenteeltaan hieman sekava. Varsinaista eksymisen ei vaaraa ollut, mutta helposti saattoi tepastella vaikka ympyrää ja palata takaisin jollekin aukealle. Suuntaviitoituksia toki oli, mutta ehkä osittainen tarkoitus olikin pyöriä ympäriinsä kuin venäläinen Anttilassa 80-luvulla.

Eläinaitausten lisäksi esillä oli paljon erilaisia kasveja. Mainittakoon esimerkiksi kaktuspuisto, jonka piikikkäät törröttäjät ovat omalla karulla tavallaan kauniita ja kuvauksellisia.

Prosyyrissä luvatut eläinesitykset eivät pettäneet. Papukaija-show oli vallan mainio ja viihdyttävä.

Uskomatonta, että linnut oppivat tekemään kaikenlaisia temppuja. Yksi niistä kilisti kelloa tasan niin monta kertaa kuin yleisöstä ehdotettiin - tosin ensin ohjaaja puhui sille ja näytti käsimerkkejä. Erehtyväinen  papukaijakin toki on -  neljäntoista sijasta se kilisti kelloa viisitoista kertaa, jolloin ohjaaja torui. Uudella yrittämällä lukema menikin sitten jo oikein.

Kaijoilla oli tietenkin nimetkin. Lintumies myös kertoi niiden iät ja mistä päin maailmaa ovat kotoisin. Esittelyn jälkeen jokainen vuorollaan lensi salin poikki ja palasi takaisin paikoilleen. Hieno esitys!

Kotka-show oli aavistuksen vaisumpi kuin odotin. Vertailukohtana oli tosin ainoastaan Palmitos Parkin vastaava esitys, jollaisen näin keväällä 2009. Siellä oli komea meininki musiikin säestyksellä. Esitys tosin päättyi siihen, kun eräs lintu ei tullut kutsustakaan takaisin, vaan jäi liitelemään korkeuksiin.

Rancho Texasissa kotkia oli paljon enemmän ja monia eri lajeja. Amfiteatterin muotoisen katsomon välillä lentäneet kotkat lähtivät liikkeelle pillinvihellyksestä ja laskeutuivat katsomon laidoilla oleville orsille. Toinen ohjaaja oli sama mies, joka piti papukaija-shown.

Varsinkin isot kotkat lensivät niin läheltä allekirjoittanutta, että tukka vaan hulmui. Ei varmaan puuttunut montaa senttiä, että olisi siipi osunut kaaliin. Istuin toiseksi ylimmällä rivillä ja lähellä ortta. Siitä sai paremmin valokuvia kuin vaikka keskeltä katsomoa.

Heti kotkaesityksen perään oli vuorossa merileijonat. Niitä oli yhteensä kolme, mutta vain kaksi temppuili yleisön edessä opettajansa kanssa. Kolmas uiskenteli verhon taakse. Ilmeisesti sen virka oli vain poseerata asiakkaitten kanssa sisäänkäynnin suulla. Siinä oli mahdollisuus päästä maksulliseen valokuvaan eläimen kanssa. Tämä yksilö oli myös paljon isompi kuin muut. Mahtaisiko tuollainen möhkäle taipuakaan samalla tavalla moisiin suorituksiin.

Merileijonat tekivät samantapaisia temppuja kuin delfiinit, jollaisen shown olen aikaisemmin nähnyt. Ohjaaja muun muassa heitti renkaita, joita eläimet ottivat vauhdissa kiinni tai sitten sukelsivat ne kaulaansa. Hieno esitys tämäkin.

Rancho Texasin pääsymaksu oli 18 euroa. Aikaa sai kulutettua aivan kevyesti muutaman tunnin. Pitemmäksin aikaa olisi toki voinut jäädä. Ruokapaikkoja- ja baareja oli siellä täällä. Portinpielessä ollut matkamuistomyymälä oli kattava.