Phuketin matka osa 3 - Phuket Zoo

Eläintarhat ovat yleensä kansoitettuja lapsiperheillä ja lapsenmielisillä. Kuulun kai jälkimmäisiin, kun ne tuntuvat matkoilla niin kiinnostavan. Phuketistakin löytyi eläintarha.

Phuket Zoo ei ole alueena mikään valtava, mutta siellä sai useamman tunnin vierähtämään. Pääsylippu taisi olla euroihin käännettynä jotain kymmenen luokkaa. Huristelimme taksilla pääportille, jossa ensimmäiset paparazzit jo vaanivat.

Matkailulehti Mondon Thaimaa -kirjassa Phuket Zoo ei saa hyvää arvosanaa. Kirjoittaja moittii paikkaa, eikä löydä siitä mitään positiivista. "Phuket Zoo on enemmänkin eläinesityksille ja turistien kuvauttamiselle eläinten kanssa rakennettu alue kuin varsinainen eläintarha". Pitkälti hän on täysin oikeassa. Kuvaan pääsi jos jonkinlaisen eläimen kanssa mikäli paalua ja halukkuutta riitti.

Phuket Zoossa ei ollut kovin motaa eläinlajia. Pari tiikeriä, kameleita, krokotiileja, käärmeitä, norsuja ja apinoita. Eipä juuri muuta.

Tiikerit oli ilmeisesti huumattu rauhallisiksi söpöliineiksi. Kissaihmisenä se oli ainoa eläin, jonka kanssa kuvautin itseni. Tiikeriä olisi voinut rapsutella kauemminkin, sillä enemmän minua näköjään pelottaa tavallinen suomalainen susikoira kuin iso kissaeläin.

Eläinesitykset oli jaksotettu siten, että niihin ehti mukavasti kun edellinen päättyi. Apina-show oli aivan onneton, eikä kehumista löytynyt elefanttienkaan temmellyksestä. Kovin väkinäistä touhua. Eläimet eivät tuntuneet lainkaan viihtyvän estradilla.

Mondon matkailukirjassa kerrottiin eläimiä pidettävän Phuket Zoossa huonoissa oloissa. Norsujen jalkaketjut olivat vain noin puolen metrin mittaisia, mikä pistikin vihaksi. Luulisi, että ne saisivat olla edes aitauksessa vapaana.

Esityksistä mielenkiintoisin oli krokotiili-show. Kovalla voluumilla soineen musiikin tahdissa areenalle asteli kaksi värikkäisiin asuihin sonnustautunutta temppuilijaa.

Koska krokotiilit eivät liikkuneet minnekään ilman että äijät olisivat niitä hännistä siirrelleet, ryhtyivät he vielä hakkaamaan niitä bambukepeillä. Tökkiminen ja pamputus näytti todella brutaalilta, tiedä sitten miltä krokoista mahtoi tuntua paksun nahkansa alla.

Kun vihdoin pari isoa krokotiiliä oli saatu keskikorokkeelle, alkoivat miehet lähestyä niitä edestäpäin. Toisen eläimen kita toimi kukkarona, jonne yleisön heittämät setelit säilöttiin. Ihme ja kumma, monttu pysyi auki koko ajan.

Pian toinen kavereista tunki päänsä krokon suuhun. Eläinten kohtelun nähneenä ehdin jo toivoa, että nyt sen voisi vaikka sulkeakin. Saataisiin samalla lisää viihdettä areenalle. Sankarin vaara oli todellinen, vaikka toimenpide oli todella nopea. Siitä ehti juuri ja juuri saada kuvan.

Rancho Texas Park

Lanzarotella sijaitseva Rancho Texas on villin lännen tyyliin rakennettu alue, jossa eläimien lisäksi on muutakin aktiviteettia. Päivisin se toimii eläin- ja kasvitarhana, mutta illan tullen siellä on ruokaa ja juomaa tarjolla ohjelman kera.

Paikan erikoinen nimi tulee siitä, että Kanariansaarilta lähteneet siirtolaiset perustivat San Antonion kaupungin Teksasissa. Kaupungin ensimmäinen pormestari oli kotoisin juuri Lanzarotelta, Taguisesta.

Rancho Texas on pienempi kuin Gran Canarian Palmitos Park tai Lanzaroten Loro Parque. Se muistuttaa molempia, rakenteellisesti yhteisiä elementtejä on paljon. Mutta Rancho Texas on kumminkin omanlaisensa lännenmiestyylinsä takia.

Huristelimme paikan päälle taksilla suoraan hotellin pihalta. Ei ollut hajuakaan mihin suuntaan ja kuinka pitkälle piti mennä. Maisemia katsellessa arvioisin matkan olleen viitisen kilometriä. Hintaa moiselle ajelulle kertyi huimat 3,70 euroa. Kyllä taksilla suharoiminen on halpaa verrattuna Suomeen!

Ihmisiä oli helmikuisena lauantaina liikkeellä kummallisen vähän. Sesonkikausi tietysti odottaa tulemistaan, mutta liekö sitten aamupäivä ollut monille turhan aikainen ajankohta. Eipä ainakaan tarvinnut väistellä innokkaita lapsukaisia ja heidän perässään juoksevia vanhempia.

Esitteessä luvattuja puumia, biisonihärkiä ja käärmeitä en nähnyt missään. Sen sijaan krokotiilit, merileijonat, kotkat, papukaijat sekä valkoinen tiikeri ja pilkullinen hevonen olivat näkyvästi esillä. Tiedä sitten jos kävelimme esimerkiksi puuma-aitauksen ohi sitä huomaamatta, mutta luulisi sellaisen jo koollaan pistävän silmään.

Alue oli rakenteeltaan hieman sekava. Varsinaista eksymisen ei vaaraa ollut, mutta helposti saattoi tepastella vaikka ympyrää ja palata takaisin jollekin aukealle. Suuntaviitoituksia toki oli, mutta ehkä osittainen tarkoitus olikin pyöriä ympäriinsä kuin venäläinen Anttilassa 80-luvulla.

Eläinaitausten lisäksi esillä oli paljon erilaisia kasveja. Mainittakoon esimerkiksi kaktuspuisto, jonka piikikkäät törröttäjät ovat omalla karulla tavallaan kauniita ja kuvauksellisia.

Prosyyrissä luvatut eläinesitykset eivät pettäneet. Papukaija-show oli vallan mainio ja viihdyttävä.

Uskomatonta, että linnut oppivat tekemään kaikenlaisia temppuja. Yksi niistä kilisti kelloa tasan niin monta kertaa kuin yleisöstä ehdotettiin - tosin ensin ohjaaja puhui sille ja näytti käsimerkkejä. Erehtyväinen  papukaijakin toki on -  neljäntoista sijasta se kilisti kelloa viisitoista kertaa, jolloin ohjaaja torui. Uudella yrittämällä lukema menikin sitten jo oikein.

Kaijoilla oli tietenkin nimetkin. Lintumies myös kertoi niiden iät ja mistä päin maailmaa ovat kotoisin. Esittelyn jälkeen jokainen vuorollaan lensi salin poikki ja palasi takaisin paikoilleen. Hieno esitys!

Kotka-show oli aavistuksen vaisumpi kuin odotin. Vertailukohtana oli tosin ainoastaan Palmitos Parkin vastaava esitys, jollaisen näin keväällä 2009. Siellä oli komea meininki musiikin säestyksellä. Esitys tosin päättyi siihen, kun eräs lintu ei tullut kutsustakaan takaisin, vaan jäi liitelemään korkeuksiin.

Rancho Texasissa kotkia oli paljon enemmän ja monia eri lajeja. Amfiteatterin muotoisen katsomon välillä lentäneet kotkat lähtivät liikkeelle pillinvihellyksestä ja laskeutuivat katsomon laidoilla oleville orsille. Toinen ohjaaja oli sama mies, joka piti papukaija-shown.

Varsinkin isot kotkat lensivät niin läheltä allekirjoittanutta, että tukka vaan hulmui. Ei varmaan puuttunut montaa senttiä, että olisi siipi osunut kaaliin. Istuin toiseksi ylimmällä rivillä ja lähellä ortta. Siitä sai paremmin valokuvia kuin vaikka keskeltä katsomoa.

Heti kotkaesityksen perään oli vuorossa merileijonat. Niitä oli yhteensä kolme, mutta vain kaksi temppuili yleisön edessä opettajansa kanssa. Kolmas uiskenteli verhon taakse. Ilmeisesti sen virka oli vain poseerata asiakkaitten kanssa sisäänkäynnin suulla. Siinä oli mahdollisuus päästä maksulliseen valokuvaan eläimen kanssa. Tämä yksilö oli myös paljon isompi kuin muut. Mahtaisiko tuollainen möhkäle taipuakaan samalla tavalla moisiin suorituksiin.

Merileijonat tekivät samantapaisia temppuja kuin delfiinit, jollaisen shown olen aikaisemmin nähnyt. Ohjaaja muun muassa heitti renkaita, joita eläimet ottivat vauhdissa kiinni tai sitten sukelsivat ne kaulaansa. Hieno esitys tämäkin.

Rancho Texasin pääsymaksu oli 18 euroa. Aikaa sai kulutettua aivan kevyesti muutaman tunnin. Pitemmäksin aikaa olisi toki voinut jäädä. Ruokapaikkoja- ja baareja oli siellä täällä. Portinpielessä ollut matkamuistomyymälä oli kattava.