Kuvia Fuerteventuralta vuodelta 2016

Tässä loppusyksyllä en ole pahemmin kameraa ulkoiluttanut. Syynä pääosin se, että on joko satanut tai tuullut, yleensä molempia yhtä aikaa. Lisäksi valo loppuu jo aikaisin iltapäivällä. Luontoretkiltä löytyy kyllä aina kuvattavaa.

Katselin hiljattain talvella 2016 tehdyn Fuerteventuran reissun kuvia. Tammikuussa siitä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Lomaviikko on yksi matkusteluhistoriani onnistuneimmista; hotelli all inclusive-palveluineen täysi kymppi, samoin matkaseura ja saariretket. 

Kanarian saariin kuuluva Fuerteventura on saariryhmän toiseksi isoin. Kuulemma siellä tuulee aina kovasti. Itse en moista muista tai sitten sitä ei ollut häiritsevästi. Karu luonto oli vallan upea ja kameralle tuli käyttöä.  

Moniosainen matkakertomus löytyy linkeistä kuvien alta. 

Fuerteventura tammikuussa 2016 kuvin ja sanoin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-1-yleista-matkasta.html?m=0 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-2-portugalinsotalaiva.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-3-saarikierros.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-4-paivaretki.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-5-lobosin-saarella.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-6-corralejo.html?m=0

Fuerteventuralla vuonna 2016

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kuusi vuotta Fuerteventuran matkasta. Viikon mittainen loma kotimaan paukkupakkasten keskelle ajoittui aivan nappiin ja lomakohdekin oli täysin kymppi. 

Fuerteventura on Kanariansaariin kuuluva saari Atlantin valtamerellä 115 kilometriä länteen Afrikan rannikosta. Se sai alkunsa tulivuorenpurkauksesta noin 12 miljoonaa vuotta sitten ja on Kanarian saarista vanhin. 

Saaren pinta-ala on noin 1660 neliökilometriä ja se on Kanariansaarista Teneriffan jälkeen suurin, noin sata kilometriä pitkä ja 30 kilometriä leveä. Korkein kohta on 807 metriä korkea Pico de Jandia.

Fuerteventura on maaperältää karu ja aavikkoinen. Rantaviivaa on noin 340 kilometriä, josta hiekkarantaa noin 50 kilometriä.  

Corralejon kaupungin eteläpuolella on suuri valkohiekkainen dyynialue ja siellä hotellimmekin sattui sijaitsemaan. Läheinen Isla de Lobosin saari tuli tutuksi päiväretkellä. 

Viikko Fuerteventuralla lukeutuu parhaimpiin etelänlomakokemuksiini. Hotellin all inclusive-palvelut olivat vertaansa vailla. En ole saanut missään yhtä hyvää palvelua. Kävi myös tajuton mäihä, että 880 huoneen kompleksista löytyi kymmenen hengen seurueellemme rivitalokämpät viihtyisältä palmu- ja nurmikkoalueelta, emmekä päätyneet valtavaan päärakennukseen.

Viikon aikana oli vaikka millaista nähtävää ja koettavaa, mutta erikoisin juttu saattoi olla hiekkarannalta bongaamani portugalinsotalaiva. Kyseessä ole mikään taistelualus, vaan vähän seksilelua muistuttava polttiaiseläinlaji, useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta. Ihmiselle vaarallinen olio ei ole meduusa, vaikka usein yhdistetäänkin niihin. 

Corralejon kaupunkiin hotellistamme oli matkaa kuutisen kilometriä. Kalahieronnan ja parturin lisäksi käyttämäni palvelut rajoittuivat muutamaan mukavaan kuppilaan. Koska matkapakettiin kuului ruoka- ja juomatarjoilu viihtyisässä hotellissa, ei paljon tarvinnut muualla istuskella. 

Lobosin saaren, joka on yksi kolmestatoista Kanariansaaresta, päiväretken lisäksi kävimme laajalla saarikierroksella. Kattava bussiretki vei meidät muun muassa vuoristokyliin, aloe vera-maatilalle ja saaren alkuperäisasukkaiden guanchien muistomerkille. 

Laivamatka naapurisaarelle Lanzarotelle kesti 45 minuuttia. Tuliperäisen laavasaaren rannikkokaupunki Playa Blanca olikin uusi tuttavuus. Pohjoisempana Puerto del Carmenissa lomailin talvella 2013. Hienoja paikkoja molemmat. 

Fuerteventuralla sanotaan tuulevan lähes aina. En huomannut sillä saralla mitään erityisempää, ainakaan bofoori ei millään lailla haitannut menoa. Esimerkiksi Liedossa puhaltaa vuodenajasta riippumatta huomattavasti enemmän. En ymmärrä miksei kunta perusta tuulivoimalapuistoa Avantiin, jossa olisi siihen tarkoitukseen sopiva maalänttikin valmiina Ahtonkaaren vieressä. 

Sekä Fuerteventura että Lanzarote ovat matkakohteita, joissa olisi mahtavaa käydä joskus uudelleenkin.  

Fuerteventura osa 4 - Päiväretki Lanzarotelle

Fuerteventuran Corralejosta ei ole pitkä matka naapurisaari Lanzarotelle. Jopa niin lyhyt, että Playa Blancan valkoiset talot erottuivat selvästi meren yli ilman silmälaseja kummempia apuvälineitä.

Katamaraanityyppiseen moottorialukseen ei niin vaan asteltukaan sisälle. Finnmatkojen opas muistutti edellispäivänä, että passi on syytä ottaa mukaan. Ja sitä tosiaan tarvittiin mennen tullen. Vaikka olimmekin Atlantilla emmekä Välimerellä, syynä menettelyyn lienevät turvapaikkaturistit, joita Suomeenkin on saapunut 33 000 sitten viime syksyn.

Fred Olsen Express -laivan kannella oli pirun kuuma. Lomaviikon kalleimmat ja sisältököyhimmät drinkit löytyivät sisäaulan baaritiskiltä. Kun alus porhalsi liikkeelle, en ollut uskoa miten kovaa niinkin iso vehje voi kulkea. Matkaa tehtiin parisenkymmentä minuuttia.

Lanzaroten saaren eteläisin lomakohde Playa Blanca tunnetaan rauhallisena kalastajakylänä, josta on vuosien saatossa tullut yksi saaren suosituimmista lomakohteista. Vain reilun 2 200 asukkaan kylässä eivät häiritse liikenneruuhkat tai massiiviset huvittelukompleksit.

Vietimme muutaman tunnin Playa Blancan mutkittelevalla rantabulevardilla. Kuppiloita oli joka lähtöön, eikä jano päässyt yllättämään. Edullisia ostoksia pystyi tekemään yllättävillä hinnoilla; kauan haaveilemani lakkimalli löytyi 5,90 eurolla. Kuvittelin vastaavasta saavan pulittaa moninkertaisesti. Kartonki tupakkaa irtosi 9,90 eurolla, eivätkä Suomessakin tunnetut savukemerkit paljon kalliimpia olleet.

Katselin myöhemmin kartasta, että Playa Blanca sijaitsee muutama kymmenen kilometriä etelämpänä kuin Puerto del Carmen, jossa lomailin talvella 2013. Se onkin yksi matkustelu-urani kohokohdista tähän saakka. Ylipäätään Lanzarote teki tuolloin suuren vaikutuksen karulla kauneudellaan ja luonnonihmeillään. 

Fuerteventura osa 2 - Portugalinsotalaiva ja Atlantin aallot

Lomaviikon aikana Fuerteventuralla tuli nähtyä rutkasti erilaisia eläimiä, joihin ei koto-Suomessa törmää. Monilukuisimpana näihin kuuluivat tavallista muurahaistakin paljon pienemmät mustat ötökät, joita hotellihuoneissamme oli kuulemma lähes jokaisessa.

Neljän tähden hotelliluokitus ei estänyt niitä kipittämästä pinnoilla kuten vessan lavuaarissa ja kylpyammeessa, josta ne parhaiten erottuivatkin. Huomasin pikkuruiset kotieläimet eräänä aamuna, kun ne olivat ahnaina avatun suklaapatukkani kimpussa. Olipa eräässä huoneessa nähty jykevä torakkakin.

Suomessa oli tammikuun reissumme aikana kovat pakkaset, jotka jatkuivat pari päivää kotiinpalumme jälkeenkin. Vein kameraa lukuunottamatta kaiken mahdollisen matkaroinan parvekkeelle vuorokaudeksi. Mikäli ötököitä tuli mukana, kuolivat ne viimeistään sinne. Ainakaan yhtään ei ole kämpässä näkynyt.

Merkillisin elukka tuli vastaan hotellin takana olevalla rannalla. Katselin sitä aikani, että mikä hemmetti tuo oikein mahtaa olla. Liekö ollenkaan tältä planeetalta? Otus näytti lähinnä erotiikkaliikkeen hyllyltä napaltulta vempaimelta, josta olivat patterit loppuneet.

Sinertävä ja läpikuultava limakasa vaikutti ensialkuun täysin elottomalta. Yhtäkkiä se alkoi nostella ja vemputtaa päätään tai mitä lie ulokemaista elintään. Siinä vaiheessa teki mieli soitella Fox Mulderille Salaisiin kansioihin tai vähintään avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojalle, mutta kummankaan numeroa ei sattunut olemaan mukana.

Reissun jälkeen latailin matkakuvia Facebookiin. Kovasti tykkäyksiä saaneen kansion eräs huomiota herättävimmistä kuvista esitti tätä kummallista eliötä. Asian ratkaisi eräs taivassalolaistuttu, joka oli nähnyt moisia limanuljaskoja Lanzarotella. Myös Australiassa nykyään asuva piikkiöläismies tiesi kertoa, että kyseessä on portugalinsotalaiva.

Polyyppieläimiin kuuluva portugalinsotalaiva (Physalia physalis) on polttiaiseläinlaji. Se on yksi tunnetuimmista ihmisille vaarallisista polttiaiseläimistä. Sitä tavataan lämpimillä merialueilla Golf-virran alueella Pohjois-Atlantilla, Intian valtamerellä sekä Tyynellämerellä. Portugalinsotalaiva ei ole yksilö, vaan se on useista polyypeistä koostuva yhdyskunta.

Portugalinsotalaivalla on noin 15 cm vedenpinnan yläpuolelle kohoava, 9–35 cm pitkä typpi-happi-hiilimonoksidi-kaasuseosta täynnä oleva  ja sulkijalihaksella varustettu kelluke, joka toimii purjeen tavoin auttaen liikkumisessa. Veden alla sillä on pitkät lonkerot, joissa on ravinnonhankinnassa käytettävät polttiaissolut. Portugalinsotalaiva voi levittää lonkeronsa jopa 30 metrin päähän.

Kovassa merenkäynnissä portugalinsotalaiva tyhjentää uimakellukettaan kaasusta, jolloin se painuu pinnan alle turvaan pahimmalta aallokolta. Lisääntyminen tapahtuu tavallisesti suvuttomasti eli silmikoitumalla; yksittäisiä polyyppeja irtoaa yhdyskunnasta omiksi uusiksi yhdyskunnikseen.

Ravinnokseen portugalinsotalaiva käyttää pikkukaloja, joita se lonkeroidensa polttiaissoluilla lamauttaa ja tappaa, minkä jälkeen ne nostetaan ruuansulatuspolyyppien käsiteltäviksi. On kuitenkin muutamia lajeja, jotka ovat immuuneja portugalinsotalaivan polttiaissolujen myrkylle, ja ne elävätkin turvassa lonkeroiden lomassa houkutellen muita pieniä kaloja saaliiksi ja syöden niiden jäännöksiä sekä kuolleita lonkeroita.

Pahimmassa tapauksessa rannalla lojunut portugalinsotalaiva oli poltellut kenties jotain hotellistamme tuttua hahmoa uiskennellessaan rantavedessä. Eipä käy kateeksi.

Hotellin takana ollut ranta oli kilometrien mittainen. Tein parina päivänä kävelylenkin näissä komeissa maisemissa. Rantahiekalla lojunut yksinäinen portugalinsotalaiva jäi ainoaksi havainnoksi tuosta merkillisestä eliöstä.

Fuerteventura osa 1 - Yleistä matkasta

Lomailin tammikuun puolivälin tienoilla viikon verran Kanarian saariin kuluvalla Fuerteventuralla. Seurueeseen kuului yksitoista muutakin. Suurin osa heistä oli ennestään tuttuja.

Matkanjohtajana toimi Matti Vikström. Hänen porukassaan olen aikaisemmin ollut muun muassa Lomakeskus Lupossa Pyhätunturilla, Viron Saarenmaalla, Unkarin Budapestissa, Rodoksella Kreikassa ja vuosi sitten Gran Canarian Playa del Inglesissä.

Fuerteventuraa olen ajatellut matkakohteeksi jo jonkun vuoden. Kolme vuotta sitten olin naapurisaari Lanzarotella, joka teki suuren vaikutuksen karulla kauneudellaan. Ajatelin, että joskus vielä täytyy Fuerteventurakin kokea. Ehdotin sitä sitten Vikströmille matkakohteeksi. Sehän osui ja upposi.

Matka varattiin alkusyksyllä 2015. Tarkoitus oli koota isohko ryhmä ja Matti lähettikin ahkerasti sähköpostia potentiaalille osallistujille. Lopulta koossa oli peräti kaksitoista ihmistä.

Finnmatkojen käyttämä tanskalaislentoyhtiö Jet Time osoittautui heti kättelyssä pettymykseksi. Koneen kyllä piti lähteä ajallaan, mutta lopulta istuimme ahtaissa penkeissä peräti kaksi tuntia ennen kuin siivet saivat tuulta alleen.

Tarjoilusta ei odotellessa ollut tietoakaan. Se kai perustui siihen, että jos kapteeni päättää yhtäkkiä startata, olisivat lentoemot kärryineen keskellä käytävää. Menomatka Helsinki-Vantaan kentältä Fuerteventuralle kesti lopulta 8,5 tuntia.

Minkäänlaisia monitoreja ei nykykoneiden tapaan ollut, joten elokuvanautintoa tai edes lentoreittiä ei näkynyt. Halpavaikutelman kruunasi rypistynyt A4-lappu, joka oli kuulemma ohjaamosta peräisin. Siihen oli kuulakärkikynällä tuherrettu lentoreittimme ja harakanvarpailla tekstailtu jotain epämääräistä. Vierustoverini alkoi jo epäillä mahdammeko koskaan päästä ehjänä perille.

Finnmatkojen reissu oli varsin edullinen ottaen huomioon Corralejon kaupungin lähellä sijainneen neljän tähden RIU Oliva Beach -hotellin tason, sekä all inclusive -paketin, johon sisältyivät ruuat ja juomat.

Hotellikompleksi oli todella laaja - huoneita oli muistaakseni peräti 880 kappaletta! Päärakennus sijaitsi mäellä lähellä rantaa, mutta onneksi seurueemme huoneet olivat vehreällä viheralueella parin sadan metrin päässä siitä. Rivitalotyyppinen asuinmuoto sopi vallan mainiosti kaikille, etenkin kun kämpät olivat ensimmäisessä kerroksessa maantasalla.

Takapihan patioilla oli hyvä istuskella iltaisin ja ottaa kuppia. Drinkkejä, joissa ei todellakaan ollut naurettavaa neljää senttilitraa alkoholia, vaan noin puolet viinaa ja puolet lantrinkia, sai läheisestä allasbaarista useamman kerrallaan. Oikein kävi siivoojarukkaa sääliksi, joka aamupäivisin korjasi valtavia mukipinoja kärryihinsä.

Laskestelin tuossa, että kurkustani meni alas viikon aikana neste- ja kiinteässä muodossa suunnilleen saman arvosta tavaraa kuin mitä koko matka maksoi. Olihan moista "ilmaispalvelua" hyödynnettävä!

Hotellin päärakennuksen salissa oli iltaisin showesityksiä. Ainoa, jonka minä kävin katsomassa oli tulopäivän ehtoona nähty kauhunäytelmä. Koska juomapalvelu pelasi heti kättelyssä todella hyvin, ovat muistikuvat hivenen hatarat. Ainakin eräät seurueemme jäsenet olivat kovasti vakuuttuneita näytöksestä.

Viikko ei kuitenkaan ollut pelkkää drinkkien imuroimista hotellin palmujen katveessa. Joka päivä oli jonkunlaista ohjelmaa, joka suuntui muun muassa Corralejon kaupungille, naapurisaarille tai matkatoimiston järjestämille retkille.

Suureksi yllätyksekseni Fuerteventuran luonto ja maisemat poikkesivat valtavasti naapurisaari Lanzaroten vastaavista. Kun Lanzarote on tasaista, mustan laavan peittämää kenttää, on Fuerteventura korkeine vuorineen ja aavikkoineen aivan erilainen. Jännä homma, vaikka saaret ovat näköyhteyden päässä toisistaan.

Fuerteventura syntyi tulivuorenpurkauksesta noin 12 miljoonaa vuotta sitten. Kaikki Kanarian saaret ovat samaa perua, mutta tämä saari putkahti merestä ensimmäiseksi esille.

Fuerteventura sijaitsee Atlantin valtamerellä 115 kilometriä länteen Afrikan ja Marokon rannikosta. Saarella asuu noin satatuhatta ihmistä. Se on sata kilometriä pitkä, 30 kilometriä leveä ja täten toiseksi suurin Kanarian saari Teneriffan jälkeen.

Fuerteventuran nimen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta ranskalainen 1400-luvulla saarelle saapunut Jean de Betancourt miehitti Betancurian kaupungin, jossa aiemmin asui saaren alkuperäisasukkaita guancheja. Tarinan mukaan Betancourt nimesi saaren Fuerteventuraksi, koska piti toimiaan saarella suurena seikkailuna. Myös espanjankielistä el viento fuertea on arvuuteltu. Se tarkoittaa voimakasta tuulta.

Saari on maaperältään varsin karu ja aavikkomainen. Rantaviivaa löytyy 340 kilometriä, joista hiekkarantaa on peräti 50 kilometriä. Ilmasto on läpi vuoden tasainen. Lämpötila ei juurikaan laske alle +18 asteen, eikä myöskään paljon yli +25:n.

Fuerteventuralla tuulee melkein aina. Tällainen yhdistelmä sopii ainakin minulle varsin hyvin, sillä voin hikoilla kotona saunassakin, eikä sitä tarvitse tehdä lomaillessa.

Saaren tärkein elinkeino on matkailu. Hotellistamme kuuden kilometrin päässä sijainnut Corralejon kaupunki on Fuerteventuran pohjoisosan suurin matkailukohde.