Teneriffalla osa 4 - Loro Parque

Loro Parque (suomeksi Papukaijapuisto) on Teneriffalla Puerto de la Cruzissa sijaitseva eläintarha. Sen perusti vuonna 1972 saksalaissyntyinen Wolfgang Kiessling. Tuhansien yksilöiden ja yli kolmensadan papukaijalajin lisäksi puistossa on muun muassa apinoita, tiikereitä, pingviinejä, delfiinejä ja miekkavalaita.

Loro Parqueen pääsee Cruzin keskustasta ilmaiseksi kiertoajeluihin suunnitellulla vaunulla. Ainakin tällä kertaa vetoautosta uhkasivat tehot loppua kesken. Kyyti oli pätkivää ja verkkaista. Valtava pakokaasupilvi ei myöskään enteillyt muuta kuin matkaa korjaamolle. Pääsimme kumminkin perille.

Loro Parque on rankattu maailman ykköseläinpuistojen joukkoon. En silti koe sitä paljon sen ihmeellisemmäksi kuin naapurisaarella Gran Canarialla sijaitsevaa Palmitos Parkia. Toki miekkavalasallas on aivan omaa luokkaansa ja pinta-alaltaan puisto on suurempi.

Kävin Loro Parquessa ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten. Paikat vaikuttivat kutakuinkin pysyneen samoina. Muuta uutta en huomannut kuin että delfiinit ja miekkavalaat olivat nyt eri altaissa. Muistaakseni 2011 ne oli eroteltu toisistaan väliseinällä.

Papukaijapuisto kuuluu Teneriffan suosituimpin käyntikohteisiin. Varsinkin delfiini- ja miekkavalasesityksissä huomasi väenpaljouden. Samalla myös sen, että jonotus toimi jopa vielä huonommin kuin Suomessa. En suosittele väsyneenä tai krapulassa Loro Parqueen menemistä, mutta muuten kyllä.

Playa del Inglésin matka osa 4 - Palmitos Park

Palmitos Park on teemapuisto Gran Canarialla. Parinkymmenen hehtarin alueella on erilaisia kasveja kuten kaktuksia ja palmuja, perhosmaailma sekä eksoottisia eläimiä apinoista papukaijoihin.

Playa del Inglésistä on matkaa Palmitos Parkiin kymmenisen kilometriä. Kaupungista olisi kuulemma päässyt kätevästi bussillakin sinne, mutta päätimme ottaa oman kumijalan alle ja hurauttaa paikalle.

Puisto sijaitsee vuorien välissä laaksossa. Pikkutie tuntui päättymättömältä ja kummallisen kapealta ottaen huomioon vilkkaan bussiliikenteen. Taksikuski paineli kurveissa torvi pohjassa, koska näkyvyys oli paikoitellen olematon.

Puistossa oli selkeät suuntaopasteet ja esitykset (papukaija, petolintu- ja delfiini -show) ajoitettu niin, ettei tarvinnut kiirehtiä nähdäkseen spektaakkelit. 

Olen kerran aiemmin käynyt Palmitos Parkissa. Paikka ei ollut kuudessa vuodessa juurikaan muuttunut. Pääsylipun hinta oli tosin kohonnut seitsemällä eurolla. Se oli nyt aikuisilta 30 euroa. Keväällä 2009 rakenteilla ollut delfiiniallas katsomoineen lienee ollut valmis jo vuosia.

Jossain välissä erehdyin jonottamaan suunkostuketta eräältä taukopaikalta. Se oli virhe, sillä myyjiä oli vain yksi. Hän kokkaili ruokia samalla kun yritti ehtiä naputella kassakonetta ja valuttaa limonadia lapsille.

Olin aivan kypsä. Suuni oli kuiva kuin santapaperi. Vartin jonotuksen jälkeen päätin, etten enää käänny poiskaan. Kului puoli tuntia ennen kuin vuoroni tuli. Tuolloin paljastui, ettei drinkkejä ollut lainkaan tarjolla! Olutta sentään löytyi. Isoin olut, joka ojennettiin höllyvässä muovituopissa, maksoi 6,50 euroa. Reissun kallein kalja.

Onneksi delfiiniesitys vei pois pahimman ketutuksen. Koulutetut eläimet hyppivät ja tekivät kaikenlaisia temppuja.

Nätti saksalaisblondi, johon minäkin kiinnitin huomioni aikaisemmin jossain päin aluetta, bongattiin yleisön joukosta altaaseen. Valinta osui oikeaan, sillä hän näytti olevan esityksessä kuin kotonaan. Harvapa tyttö on saanut kyytiä delfiineiltä!

Edellisellä Palmitos -käynnilläni petolintuesitys oli jotenkin vaikuttavampi. Muistaakseni silloin linnut olivat isompaa kaliiberia. Nyt joukon komeimpana kukkoili valkopäämerikotka. Lintu tunnetaan myös amerikankotkana ja Yhdysvaltojen kansallislintuna.

Palmitos Parkissa vierähtää helposti muutama tunti. Vaikka paikka taitaa olla lähinnä lapsiperheille suunnattu, ei näe mitään estettä, etteikö sinne voisi raavas äijäkin mennä. Mikäli eläimet ja kasvit kiinnostavat, on paikka aivan ehdoton Gran Canarian kävijälle.