Kevään ensimmäiset kyyt

Keskiviikkona 26. maaliskuuta ajelin aamuvuoron jälkeen Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Syy moiseen oli aurinkoinen päivä ja aavistus, että linnan muureilla saattaisi olla kyykäärmeitä lämmittelemässä. 

Ensimmäisenä koronakeväänä vuonna 2020 ihastelin piikkiöläisen harrastajakuvaaja Eippa Lindroosin kuvia, joissa oli matelijoita oikein vaan paljon. Kyselin mistä kuvat ovat peräisin ja sain häneltä yksityiskohtaisia neuvoja. 

Nyt viisi vuotta myöhemminkin täsmälleen Eipan vinkkaamassa paikassa oli kyy keräämässä auringon lämpöä. Ei muuta kuin kamera laulamaan. 

Toinen, hieman pienempi kyykäärme löytyi lehtikasan päältä muurien sisältä. 

Viisi vuotta sitten sattui huvittava tilanne, kun kävelyllä ollut vanhempi rouva ei uskaltanut tulla katsomaan käärmeitä, vaikka kuvaamisen ohessa häntä aikani maanittelin. 

Käyttäytymisen takana ei yllättäen ollutkaan naisen käärmekammo. Koronaohjeistuksissa oli nimittäin kerrottu, että toiseen henkilöön on syytä pitää kahden metrin turvaväli tartuntavaaran takia! Nykypäivänä tällainen kuulostaa jo vähän absurdilta. 

Jäätaidetta Airistolla

Sunnuntaina 18. maaliskuuta piti sääennusteiden mukaan saapua "lämmin föhntuuli" ainakin Turun seudulle. Asia oli täysin päinvastoin. Hyytävämpää viimaa en muista hetkeen kokeneeni! Vaikka en kirjaimellisesti säätietoihin uskokaan, ovat ne yleensä edes jollain lailla suuntaa antavia. Tällä kertaa meteorologit menivät metsään niin että rytisi.

Kävin työkaverini Sunttu Sundellin kanssa sunnuntaiajelulla Kaarinassa ja Paraisilla. Jäiset, kapeat ja mutkittelevat pikkutiet Kuusiston saaressa antoivat odottaa parempaa keliä, jotta olisi autosta viitsinyt astua ulos.

Uutta sitten viime käynnin, joka oli joskus muutama vuosi takaperin, oli Kuusiston Kruunu -niminen vapaa-ajan alue ja siellä Neidonranta. Netin mukaan se on loma-asuntoalue, jonne on tulossa kaksikymmentä omakotitalomaista lomahuoneistoa. Viisi ensimmäistä noin sadan neliön rakennusta olikin jo valmiina aivan vieri vieressä toisistaan.

Päivän kuvasaldo rajoittui yhteen kohteeseen, Paraisten Airisto Strandin pihalla olleisiin jäämuodostelmiin. Jäätävä tuuli esti alueen muutoin kuvauksellisilla laitureilla liikkumisen. Edes ravintolarakennuksen seinän takana ei ollut minkäänlaista suojaa.

Napsin jäisistä luonnon taideteoksista kuvia, kun parempaakaan kuvattavaa ei ollut lähistöllä. Kotona koneella kuvia katsellessani yllätyin, kun fotot olivatkin paljon parempia kuin oletin. Joskus näinkin päin. Monesti kuvaustilanteessa intoilee ja lopputulos ei sitten olekaan järin häävi.

Kuusiston linnanraunioilla

Kuusiston linnanraunoilla Kaarinassa tulee poikettua muutaman kerran vuodessa. Torstaina 3. maaliskuuta oli jälleen sellainen päivä, jolloin Kuusisto valikoitui kohteeksi.

Loppupätkä raunioille vievästä tiestä oli todella surkeassa kunnossa. Sitä se on tosin kesälläkin, mutta erityisesti nyt. Ilmeisesti pellolta tielle valuva vesi oli tehnyt siitä autoilun kannalta erittäin kehnon. Luistimet olisivat olleet varmasti parempi keksintö.

Tiedä sitten mitä vartiontiliikkeen pakettiauto teki niillä main, mutta sinne se oli vähällä jäädäkin. Kuski jurrutti hullun lailla aikansa, kunnes kaara sai sen verran pitoa renkaiden alle, että kaveri pääsi jatkamaan matkaansa.

Kuusiston linnanrauniot sijaitsevat Piikkiönlahden rannalla. Keskiaikainen piispanlinna rakennettiin aikoinaan Suomen katolisen kirkon piispojen turvapaikaksi. Se purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528. Nykyään Kuusiston linnanrauniot on suosittu arkeologinen matkailukohde.

Kukoistuksensa päivinä Kuusiston linna oli ainutlaatuinen rakennus Suomessa. Rakennushistorialliset tutkimukset ovat osoittaneet, että linnan rakennusjärjestys on perinteisistä käsityksistä poikkeava. Ensimmäisessä vaiheessa on rakennettu nykyisen länsisiiven kolmihuoneinen yksikerroksinen kivitalo ja kellarityyppinen rakennus koillisosassa. Ympärysmuuri on rakennettu tämän jälkeen. Perinteisesti vanhimpana rakennuksena pidetty eteläsiipi, josta nykyinen sisäänkäynti kulkee, on rakennettu vasta myöhemmin. Vasta kolmannessa rakennusvaiheessa sisäänkäynti on muutettu meren puolelta nykyiselle paikalleen Kuusiston pääsaarelta.

Kuusiston linnassa elettiin loistokautta 1400-luvun alussa piispa Maunu Olavinpoika Tavastin aikana. Piispainkronikassa sanotaan hänen rakentaneen suurimman osan linnaa. Vuoden 1485 vaiheilla suuri tulipalo tuhosi linnaa, mutta se korjattiin. Varustamista jatkettiin Maunu Särkilahden aikana (1489-1500). Hän valitti linnan suuria rakennuskustannuksia.

Linnan kehittäminen ja voimistaminen päättyi 1500-luvun alkupuolella. Suomen keskiajan viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki pakeni 1522 Ruotsiin. Kuusiston linna joutui tanskalaisten käsiin. Kustaa Vaasan joukot valtasivat Kuusiston 1523. Valtiovalta ei tuntenut kiinnostusta linnan kehittämiseen ja Kustaa Vaasa antoi vuonna 1528 Turun linnan päällikölle Maunu Sveninpojalle käskyn tuhota linna, jottei siitä tulisi katolisuuden tukikohtaa Suomessa.

On mahdollista, että Kuusiston linnasta purettuja kiviä käytettiin mm. Turun linnan esilinnan rakennustöissä. Myös Piikkiönlahden toiselle rannalle rakennetussa Piikkiön kirkossa käytettiin joidenkin tietojen mukaan Kuusiston linnan kiviä. Linnan edustalle on uponnut kivilastissa ollut proomu. Vielä 1800-luvun lopulla Kuusistossa kerättiin tuhansia tiiliä, jotka vietiin Ahvenanmaalle Kastelholman linnan korjauksiin.

Vaikka linnaa tuhottiin ottamalla siitä rakennusmateriaalia, ei linnan historia ole ollut unohduksissa. Kuusiston linna on aina ollut jonkinlainen nähtävyys. Linnanrauniot kaivettiin esille 1870-luvulla ja siitä asti niitä on tutkittu, korjattu ja tuettu.

Museoviraston edeltäjä, Muinaistieteellinen toimikunta, teki vuosina 1885-1886 senaatille esityksen raunion suojaamisesta. Korjaukset käynnistettiin vuonna 1891. Museoviraston vuonna 1985 käynnistämä korjausvaihe on tuonut paljon uutta tietoa linnan vaiheista ja asusta. Perinteisen antikvaarisen tutkimuksen lisäksi Kuusiston linnan salaisuuksia ovat tutkimuksillaan onnistuneet paljastamaan myös kasvitieteilijät, geologit ja eläintieteilijät.

 Lähde: Museovirasto

Ryövärinholma Kaarinassa

Turun naapurissa, Kaarinan Kuusiston saaren päässä on pieni saari nimeltä Ryövärinholma. Se on pitkälti kesämökkialuetta. Äkkivilkaisulla näkyi sekä perinteistä vanhakantaista vapaa-ajanasuntoa kuin myös uudempaa ökymallista miljoonataloa.

Syy miksi minä Ryövärinholmassa seikkailin, oli aivan meren rannalla sijaitseva kalliohalkeama, Ryövärinluola. Paikka on ollut mielessä käyntikohteena jo pari vuotta, mutta nyt vasta sain toimeksi lähteä sinne. Mukana matkassa oli Vartijan Jaska, jolle aluevaltaus oli myös uusi.

Ryövärinluolaa ei niin vaan löytynytkään. Minkäänlaisia opasteita paikalle ei nimittäin ole. Ja jos on joskus ollut, veikkaan mökkiläisten repineen ne pois. Kukapa nyt haluaisi lähelleen uteliaita luolamiehiä ja luontoihmisiä. Saattavatpa vielä ryöstää ja raiskata!

Parkkipaikka olisi melkein kohteen vieressä, mutta reteä kieltokyltti pelotti ainakin meitä sen verran, ettei siihen passannut kaaraa jättää. Tilaa olisi ollut kymmenille autoille. Läheisen luksusmökin omistaja lienee tehnyt parkkipaikan juhlavieraitaan varten.

Sen verran ystävällistä väkeä lähistöltä kumminkin löytyi, että eräs nainen neuvoi minne suuntaan meidän pitäisi mennä. Luulisi, että olisi huomattavasti helpompaa lyödä vaikka vaatimaton puunuoli tai kyltti tienposkeen.

Seurasimme poluntapaista jälkeä ylös kalliolle, josta paikka sitten suhteellisen helposti löytyikin. Varmistus tuli reippaalta perheenäidiltä, jonka mies ja poika olivat parhaillaan kallion sisässä. Rouva näytti paikan, josta he olivat sinne pujahtaneet ja toivoi kovasti näkevänsä heidät vielä uudelleenkin.

Ryövärinluola on arvioiden mukaan 50-100 metriä pitkä ja kapea halkeama, joka alkaa ylhäältä kallion päältä ja loppuu meren rantaan.

Paikan sanotaan saaneen nimensä merirosvoista, jotka majailivat luolissa. Seuranaan heillä oli kaapattu nainen, joka synnytti kuusi lasta rikollisjoukolle. Lapsoset tapettiin samantien ja lopulta rosvotkin päästettiin päiviltä.

Merirosvoilla oli tarinan mukaan ollut mukanaan suuria saaliita, mutta jemmaa ei ole tähän päivään mennessä löydetty.

Koska allekirjoittaneella tekee tiukkaa melkein missä vaan autoista lentokoneeseen, en edes harkinnut laskeutua halkeamaan. En, vaikka ulkoilmaan putkahtanut perheenpää sitä kovasti suosittelikin. "Kyllä sinne pitäisi mahtua. Pari hiukan ahtaampaa kohtaa siellä on, mutta sinne vaan", hän puhkui.

Kohteen löytyminen ja näkeminen ylhäältäkin päin oli tarpeeksi palkitsevaa, joten jätin mahdolliset vaaratilanteet suosiolla väliin. Jaska sen sijaan eteni rakoon meren suunnalta, jossa tilaa oli selvästi väljemmin kuin ylempänä.

Ryövärinholman vastapäätä on Turkuun kuuluvan Kakskerran saaren Harjattula. Lokakuinen lauantai oli houkutellut merelle veneilijöitä ja keli oli muutenkin vallan mainio ulkoiluun.