Oukkulanlahden luontopolulla

Taannoin Kustavissa käydessäni poikkesin Lemun kirkonkylän kautta Oukkulanlahdelle, joka on tunnettu lintuvetenä. 

Oukkulanlahti on Natura-aluetta ja sen pinta-ala on noin 900 hehtaaria. Yhdessä Halkkoaukon, Aitsaarenrauman ja Rukanaukon kanssa se muodostaa suurimman ja yhtenäisimmän kokonaisuuden Lounais-Suomen merenlahdista. 

Oukkulanlahteen voi tutustua Kaidanpään lintulavalta käsin, jonne kuljetaan suuntaansa 1,3 kilometrin mittaista luontopolkua pitkin. 

Välillä huonokuntoisuutensa vuoksi käyttökiellossakin ollut polku on kokenut renesanssin ja se vihittiin uudelleen käyttöön viime viikolla. 

Päivä oli vaihteeksi jopa lähes kesäinen ja vähempikin vaatetus olisi riittänyt ulkoiluun. Nyt sitten ahersin auringonpaisteessa polulla, joka tuntui huomattavasti pidemmältä kuin onkaan. 

Kuten muistelinkin, oli polun metsäosuus varsin komea. Vanhoja pystyyn lahonneita puita, valoja ja varjoja.  

Uudet pitkospuut ovat järeitä ja leveitä lankkuja, eivätkä mitään onnettomia kapeita parruja, joita pitkin kävellessä saa olla kieli keskellä suuta. Reitin varrella on peräti viisitoista uutta infotaulua, joissa kerrotaan alueen eläimistä ja luonnosta. 

Luontopolun alussa Kiuaskarintiellä olevalle parkkipaikalle ei mahdu kuin kolme autoa, joten se voi muodostua ongelmaksi ainakin viikonloppuisin. 

Olen käynyt kerran aikaisemmin Oukkulanlahdella. Se tapahtui melko tarkkaan kuusi vuotta sitten. Tarinaa siitä voi lukea linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/05/oukkulanlahti-lemussa.html