Viron saarireissu osa 2 - Ohessaare ja Sörven majakka

Saarenmaalla päiväohjelmiimme kuuluivat kierrokset ympäri maakuntaa. Nähtäväähän siellä riittää vaikka millä mitalla. Aika ei todellakaan tullut pitkäksi.

Sörven niemen länsirannikolla sijaistee Ohessaaren rantajyrkänne. Se on viitisen sataa metriä pitkä ja nelisen metriä korkea kalkkikivijyrkänne.

Paikka tunnetaan ihmisten kasaamista kivipinoista. Kävijät latovat kiviä päällekkäin ja jotkut tuntuvat saavan komeitakin torneja aikaiseksi.

Kivistä voi kuulemma löytyä muinaisten eliöiden jäänteitä. Minä en nähnyt ainuttakaan, mutten tosin osannut sillä silmällä niitä tähyilläkään. Kasaamisenkin jätin sikseen - päinvastoin varoin, etten kaada valmiita rakennelmia.

Lähellä Ohessaarta sijaitseva Sörven majakka on hieno kohde. Ensimmäisen kerran kävin siellä kesällä 1996. Majakkaan sisälle en ole astellut koskaan, mutta alue ylipäätään on todella vaikuttava.

Olin tuolloin toisella Viron reissullani. Mukana matkassa olivat isäni, äitini siskon mies ja virolainen Mati Kalkun. Heistä Kalkun on yhä elossa, muut katselevat majakoita nykyään pilven päältä.

Sörven majakka kulkee suomalaisten suussa myös Säären majakkana. Tuota nimitystä minäkin käytin vielä kesällä, mutta virolaislähteet nimittävät sitä sitkeästi Sörven majaksi.

Sörvessä on ollut jonkunlainen majakan virkaa tekevä merenkulkuhelpotus jo vuonna 1646. Nykyinen, vaikuttavan näköinen menoliittibetonista tehty kartonmuotoinen majakka rakennettiin 1960. Sen korkeus on 52 metriä, merenpinnasta metrin enemmän.

Alue on Saarenmaan eteläisintä kolkkaa. Pitkä ja kapea kaistale kiemurtelee kauas Riianlahdelle. Pikkukivistä ja hiekasta muodostuva niemi saattaa olla hieman hankala käveltävä, mutta erittäin palkitseva kun sen kärkeen saakka pääsee.

Vielä 1996 reitin varrella oli neuvostojoukkojen betonibunkkereita ja muuta armeijaroinaa. Enää niitä ei pahemmin ole jäljellä. Eikä tainnut olla enää viisi vuotta sittenkään, jolloin Sörvessä viimeksi vierailin. Jonkun verran neuvostodiktatuurin jäänteiltä siellä yhä kumminkin on.

Viisi vuotta sitten Sörven niemellä käppäillessäni suoraan edestäni luikerteli pusikkoon piiloon merkillisen näköinen matelija. Tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt mikä se oikein oli. Jonkinsortin käärme kumminkin, mutta laji on arvoitus. Se nimittäin oli kerman- ja tai beigen värinen.

Vastaukseksi on tarjottu muun muassa vaskitsaa. Tuskin ne niin isoiksi kasvavat kuin tuo näkemäni yksilö - tai sitten venäläisten jälkeensä jättämä maaperä on niin hyvin saastutettu, että käärmeistäkin tulee valtavia kromosomiletkuja. Yksi mahdollisuus olisi Ahvenanmaallakin tavattu kangaskäärme.

Sörven majakan pitäisi olla jokaisen Saarenmaan-kävijän listalla yhtenä kärkikohteena. Ehdottomasti yksi komeimmista paikoista missä olen koskaan käynyt!