Viron saarireissu osa 1

Ulkomaanreissuja tuli kesällä tehtyä kaksi kappaletta; toinen Etelä-Norjaan ja toinen Viron saarille, Saarenmaalle ja Hiidenmaalle.

Niiden purkaminen kirjalliseen asuun on työlästä muun muassa runsaan kuvamateriaalin takia, joten olen jättänyt homman tänne syksymmälle. Kesällä ajattelin, että syksyllä sitten olisi aikaa muistella ja naputella ylös tarinoita.

Jotteivat matkat vallan unohtuisi mielestä, on syytä nyt aloittaa asioiden ylöskirjaaminen. Ensimmäisenä vuoron saa Viron matka.

Reissua alettiin suunnittelemaan jo viime vuoden syyskesällä. Loistavaksi kokoonpanoksi kahdella edellisellä reissulla (Etelä-Viro 2011, Ahvenanmaa 2012) osoittautunut MP Vanne, Sunttu Sundell ja allekirjoittanut otti suunnaksi tällä kertaa Viron saaret Saarenmaan ja Hiidenmaan.

Minulle Saarenmaa oli tuttu jo peräti neljältä aikaisemmalta kerralta. Sunttukin oli käynyt siellä kaksi kertaa. MP puolestaan oli aivan Saarenmaa-untuvikko. Reissulle lähdettiin sunnuntaina 28. heinäkuuta ja paluu tapahtui viikon kuluttua 4. elokuuta.

Suomenlahti ylitetettiin Viking XRS -aluksella, jossa en ollut ennen ollutkaan. Laiva oli mukavampi kuin Eckerö Linen vastaava. Katajanokan terminaaliin oli vaan paljon hankalampi ajaa kuin Länsisatamaan, josta Eckerön paatti lähtee. Navigaattorin avulla se tosin onnistui suhteellisen helposti.

Matka Tallinnasta Virtsun satamaan taittui ilman suurempia taukoja. Päämääränä oli olla majapaikassamme Saarenmaan Järvetalussa illansuussa. Turhaa kuppaamista ei matkalla harrastettu.

Viikko suunniteltiin niin, että suurin osa ajasta vietetään Saarenmaalla, loput Hiidenmaalla. Olisin säätänyt yöpymispäiviä hieman erilailla saarten välillä. Nyt Hiidenmaan saldoksi jäi vain kaksi yötä. Hoitelin vaan majoitusten varaamiset, MP puolestaan lauttavarukset.

Kesällä 2008 vietimme puolisen viikkoa Saarenmaalla Suntun ja Kake Ahlrothin kanssa. Järvetalun Puhkemaja osoittautui tuolloin oivaksi paikaksi sekä sijainniltaan että henkilökuntansa puolesta. Alueen työntekijät Antsi ja Aivo puhuvat hyvää suomea, joten kommunikaatio-ongelmia ei pahemmin pääse syntymään. Niinpä Järvetalu oli helppo valinta nytkin.

Järvetalu oli laajentunut viidessä vuodessa. Keskelle metsää raivattua mökkeilyaluetta ei ole ahdettu täyteen rakennuksia, vaikka tilaa olisi vielä paljonkin. Maalaismiljöö sopii varmasti hyvin lapsiperheillekin.

Aitta -nimisen mökkimme takana röhki pari villisikaa ja pihalla tepasteli kanalauma johtajanaan kukko, jonka biologinen kello oli sekaisin. Se kun kiekui mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.

Järvetalusta on 16 kilometriä matkaa Saarenmaan keskukseen Kuressaareen. Viidessä vuodessa paikat olivat osittain muuttuneet kohteiden välillä - teitä paranneltu ja liikenneympyröitä tehty. Uusia majoituspalveluita oli ilmestynyt sinne tänne.

Koska kenelläkään seurueestamme ei ollut mitään haluja kaupungin sykkeeseen, vietimme illat aitan kuistilla istuskellen. Ryypiskelimme suomalaisittain todella halpoja alkoholijuomia ja kuuntelimme musiikkia. Kukkokin päästeli toisinaan oman soolonsa johonkin väliin.

Ihastuin reissulla virolaiseen Laua viinaan. Etikettinsä puolesta liemi olikin tuttu, mutten muista koskaan ostaneeni sitä ainakaan tuliaisiksi. Sen verran hyvää se oli colan kanssa, että jollen ollut ajovuorossa seuraavana päivänä, tyhjeni pullo iltaisin hyvinkin sutjakkaasti.

Ajeltua reissulla tosiaan tuli. En muista enää tarkkaan mitä MP:n auton mittariin kertyi, mutta yli 2000 kilometriä joka tapauksessa. Sisältäen siis matkat Turusta.

Ford houkutteli puoleensa jättiläispaarmoja. 

Järvetalun majoitusta olen ehtinyt jo eräälle työkaverilleni suositella. Aitta maksoi 50 euroa per vuorokausi, joten kolmeen pekkaan hinta ei muodostu kovin suureksi kai juuri kenellekään. Vaihtoehtoina on myös isoja hirsimökkejä ja pieniä leikkimökin kaltaisia rakennelmia, joihin niihinkin mahtuu muutama isompi mies. Nimimerkillä "Kesällä 2008 testattu".

Aitta oli lähivuosina rakennettu kahden huoneen talo, jossa oli monta sänkyä, televisio, jääkaappi, suihku ja vessa. Esimerkiksi neljän hengen majoitukseen oikein passeli.

Alueella on ylämaankarjaa laiduntamassa pitkin metsää. Pikku villisika tykkäsi pelata kärsällään jalkapalloa omassa karsinassaan.

Kivenheiton päässä Järvetalusta on kilometrien pituinen hiekkaranta, jota tosin ei ole hoidettu juurikaan. Muistaakseni viisi vuotta sitten se oli siistimmässä kunnossa. Nyt rannalla rehoittivat erinäiset kasvit.

Järvetalun läheltä löytyy myös puna-armeijan entinen tutka-asema- ja varuskunta. Nyt siellä tuntuivat viihtyvän vain muurahaiset. Enpä ole ennen nähnyt muurahaispesää tuollaisessa paikassa!

Tutka-asema on sotahistoriasta kiinnostuneille ns. varma nakki. Sotahistoriaa Saarenmalla riittää muutenkin vaikka muille jakaa.