Nauvon Pensarissa osa 1 - Yleistä

Viime viikon lauantaina toteutui jo pari vuotta muhinut reissu Nauvon Pensariin. Sain aikoinaan vinkin paikasta tuttavapariskunnalta, joka oli ollut siellä telttailemassa. 

Pensariin lähti lisäkseni kaksi työkaveriani, Sunttu Sundell ja Kaj Ahlroth. Heidän kanssaan olen matkustellut vuosien varrella paljon niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. 

Pensar on saari ja kylä Paraisten kunnan Nauvossa, jossa 312 hehtaarin kokoisella alueella asuu vakituisesti 24 ihmistä. Lisäksi siellä viettää kesää iso liuta mökkiläisiä. 

Ilman venettä Pensariin pääsee Paraisten Granvikin satamasta, josta merimatka Finnferriesin lautalla kestää 45 minuuttia. 

En tiedä lausuinko Pensarin jotenkin epäselvästi, mutta ennen matkaa parikin tuttua ehti sekoittaa nimen Bengtskäriin, joka on tunnettu majakkasaari.

Pensar on asutettu 1300- ja 1400-lukujen vaihteen tienoilla. Saaren asukasluku oli suurimmillaan 1900-luvun alussa, jolloin siellä asui peräti 120 ihmistä. 

Saarella ei voi olla huomaamatta armeijan rakennelmia. Suomen sisällissodan aikana 1918 Pensar toimi saariston vapaajoukon tukikohtana ja sotien välisenä aikana Suomen laivaston harjoitusalueena. Toisen maailmansodan jälkeen saaren sotilasalueet myytiin Paraisten kalkkivuoriyhtiön virkistyskäyttöön. 

Saaren etelärannalla on Pensar Sydin lomakeskus, jonka yhteydessä on vierasvenesatama ja majoitustilaa. Valintamme osui punaiseen Sjöbodan-mökkiin, joka on rakennettu aivan meren äärelle. Vesivessaan parinkymmenen metrin päähän ei ollut ylivoimaista raahautua. 

Viime viikonloppuna lounaisrannikolla riehunut tuuli yritti kovasti vaikeuttaa toimintaa. Terassilla istuminen ei aurinkoisesta kelistä huolimatta luonnistanut kymmentä minuuttia kauempaa. Toppatakkia ja karvahattua kun ei tullut pakattua mukaan. 

Grillaus moisella kelillä oli sula mahdottomuus, mutta onneksi mökin varustuksiin kuului mikroaaltouuni. Toki kuppilastakin olisi saanut ala carte-annoksia, mutta tyydyimme juomapuoleen. 

Pensar Sydin ystävällinen emäntä valitteli, ettei tällaisella tuulella paljon veneilijöitä ole liikkeellä. Porukkaa lomakeskuksessa olikin vähänlaisesti, mutta paremmalla kelillä tilanne on varmasti toinen. 

Tiina Fleminginpuiston helteessä

Toukokuun loppupuolen helteillä käväisin ottamassa kuvia Tiinan kanssa. En muista mitä lämpömittari mahtoi näyttää, mutta korkealla mäellä sijaitsevaan Fleminginpuistoon Turun Martin kaupunginosassa tuuli sen verran, että se vähän helpotti toimintaa. 

Helle ei taida varsinaisesti näkyä kuvissa, mutta luonnon vehreys oli tuolloin vielä uusi asia. Karmaisevasta takatalvesta ei ollut kuin muutama viikko aikaa.  

Tiina on pitkäaikainen työkaverini raskaalta postilta. Viitisen vuotta sitten hän vaihtoi alaa kyllästyttyään jatkuviin työehtoheikennyksiin, yhteistoimintaneuvotteleluihin ja huonoon ilmapiiriin.

Kysyin upeaa Tiinaa ensimmäisen kerran fotomalliksi kesällä 2005. Ensi vuonna siitä tulee kuluneeksi jo kaksikymmentä vuotta. Ehkä viimeistään silloin otamme uusia kuvia, mutta olisi tässäkin vielä kesää jäljellä. 

Turun keskiaikamarkkinat 2024

Keskiajan Turku 2024-tapahtuma järjestettiin kesäkuun lopulla Vanhalla Suurtorilla ja sen ympäristössä. Vierailin paikalla sunnuntaina 30. kesäkuuta.

Vaikka elettiin markkinoiden viimeisiä tunteja, oli ihmisiä vielä liikkeellä tuhansittain. Parkkipaikka löytyi yllättävän helpolla Kerttulinkadulta, josta ei kauan tallustellut tapahtuma-alueelle Porthanin puistoon ja Vanhalle Suurtorille.

Keskiajan Turku on Suomen suurin keskiaika- ja muinaistapahtuma. Tarjolla on monenlaista ohjelmaa, käsitöitä sekä ruokaa ja juomaa. 

Kemiönsaarella kotiaan pitävä Rohanin tallit ehti jo lopetella esitystään kun saavuin paikalle. Korkean aidan takana ritarit ratsuineen tekivät huimia temppuja. En tosin nähnyt kuin loppusilauksen oviaukosta käsin. 

Yleisömeressä kahlatessa ei valokuvaaminen ole helpointa hommaa. Siksi mukana ei ole pahemmin yleiskuvia, vaan keskityin kuvaamaan yksityiskohtia. Niitä olisi ollut paljon enemmänkin, upeita koruja ja muita käsitöitä vähän joka kojussa. Valo vaan oli kehnonlainen ja joku välittömästi tappituntumalla jos pysähdyin toviksikaan. 

Yleensä yleisötapahtumissa tuppaa tuttuja tulemaan vastaan vähän liiankin kanssa, mutta keskimarkkinoilla en törmännyt kuin yhteen. Eipä silti, en kauaa alueella kupannutkaan, vaan lähdin tihkusadetta ja ihmispaljoutta pakoon. 

Tanja Tanita juhannusneitona

Olin juhannusviikolla ottamassa kuvia Tanja Tanita Sundellin kanssa Turun Hirvensalossa. Tanja on turkulainen monitoiminainen, joka laulaa bilebändissä, ohjaa kuntosalilla ja malleilee.  

Tanja on myös peppumissi Miss Bum Bum Finland jonkun vuoden takaa. Peppu ei kuitenkaan nyt vilahdellut ison valkoisen hameen alta, vaan teemana oli keskikesä ja juhannus. 

Tanja jutteli jo viime kesänä eräästä rannasta, jota voisi joskus käyttää kuvauksiin. Olen nähnyt paikan lukuisia kertoja vesibussin kannelta, mutta en tiennyt sitä samaksi. Miljöö oli paikan päällä hienompi kuin mereltä käsin luulisi ja veteen kaartuvat koivut piste iin päälle. 

Pienehkö ongelma oli aurinkoisen alkuehtoon kova valo. Mielestäni lopputulos ei kuitenkaan ole lainkaan hassumpi. Tanjahan on ihan ykkösmalli, joten jää valokuvaajan kontolle saada hyviä kuvia.

Sattumalta Baltic Princess-laiva lipui Turun satamaan kuvaushetkellä. Siinä vaiheessa ei tosin oltu enää koivujen lomassa, vaan läheisellä laiturilla. Valo ja ympäristö vaan olivat sen verran erilaisia, että kuvat eivät sovi tähän yhteyteen. 

Muutamia aiempia Tanja-fotosessioita linkeissä:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2020/08/tanja-harjattulan-rannalla.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/02/tanja-naantalin-kesassa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/11/tanja-heinanokan-rannalla.html

Lumpeita ja sammakoita 5. kesäkuuta

Turun Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa on kuluvana kesänä käynyt varsinainen säpinä. Kun paikallislehti kirjoitti ulkolammikoissa esiintyvistä vihersammakoista, on paikalla käynyt puolittainen kansanvaellus. 

Lehden kuvaaja oli onnenkantamoisen johdosta saanut taltioitua otoksen, jossa rantakäärme nielee sammakkoa. Sellaisen kuvan kun itsekin saisi. 

Lammikoissa on myös liejukanoja, jotka tietääkseni pesivät siellä nyt kolmatta kesää. Poikasiakin on, mutta tähän kuvasarjaan niitä ei ole eksynyt. 

Tämä postaus jäi roikkumaan pariksi viikoksi ja olen kesäkuun alun jälkeen käynyt kasvitieteellisessä muutaman kerran. Mutta mitäpä hyviä luontokuvia turhaan poistamaan, tekstiä perään ja juttu näkyville.