Sammakoita lummelammella 11. toukokuuta

Torstaina 11. toukokuuta oli varsin kesäinen päivä. Aurinko porotti, lämpömittari näytti noin kahtakymmentä astetta. Sen kunniaksi siirryin shortsikauteen. Ennen muinoin tein niin jo toukokuun alussa ja pitkiin housuihin siirryin lokakuun alkaessa, mutta ainakaan viime vuonna se ei kelien puolesta ollut mahdollista.

Kun päivällä tuli soitto avoauton omistavalta kaveriltani, en voinut vastustaa kiusausta lähteä hänen kyydissään kruisailemaan pitkin kaupunkia. Keskustan läpi ajellessamme suunnaksi tuli Ruissalo. 

Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan mailla on muutama lammikko, joissa on viime vuosina ollut paljon elämää. Haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltua ruokasammakkoa on tavattu Ruissalossa ja Varsinais-Suomessa 2008 alkaen. Laji löysi pari vuotta sitten tiensä kasvitieteellisen lampeenkin. 

Olen viime aikoina kärsinyt jalkakivusta. Työterveyttä vaivani ei ole tuntunut kiinnostavan kahta sairauslomapäivää enempää. Ei, vaikka tarjouduin maksamaan leikkausoperaation omasta pussista, jotta pääsisin piinasta eroon. Odottelenkin nyt viidettä päivää yhteydenottoa Turun kaupungin pääterveysasemalta, jossa kävin kyselemässä lääkäriaikaa.  

Koipikivusta huolimatta klenkkasin neljän sadan metrin matkan parkkipaikalta alueen perimmäiselle lammikolle. Edellisellä käyntikerrallani siellä ei vielä ollut sammakoista tietoakaan, mutta isohkon rantakäärmeen näin ja sain kuvattuakin. Yksi otos matelijasta päätyi Turun Sanomien Lukijan kuva-palstallekin viikko sitten. 

Melkein heti huomasin jotain vihreää hyppivän kaislikon suojissa. Se ei suinkaan ollut Euroviisu-edustajamme Käärijä, vaan vihersammakoihin kuuluva pikku kaveri. Pian sammakoita ilmestyi näköpiiriin useampikin. 

Rantakäärme uiskenteli lammessa sulavaliikkeisesti ilmeisesti ruokaa etsien. Niitä saattoi olla useampikin, kyseessä ei välttämättä ollut sama yksilö. 

Todistin myös kummallista välikohtausta, jossa vesimittari ahdisteli muurahaista. Tukeva ateria olikin tulossa, mikäli pitkäjalka sai murkun nitistettyä.

Pallosilmät pitivät myös kunnon konsertin. Armoton kurnutus raikui viitisen minuuttia, kunnes taukosi kuin seinään. Volyymi ei sentään ollut samaa luokkaa kuin Motörhead kivenheiton päässä Ruisrockissa vuonna 2004, mutta vähän siihen suuntaan. 

Laukkarin laavu Kustavissa

Laukkarin laavu Kustavissa valmistui pari vuotta sitten. Luin siitä tuoreeltaan Vakka-Suomen Sanomista, mutta vasta tässä toukokuun puolella sain toimeksi poiketa katsomassa millainen rakennelma onkaan kyseessä.

Edellisen kerran olen käynyt Ruoninluodossa keväällä 2006 tai 2007, jolloin laavusta ei vielä ollut tietoakaan. Uimaranta sen sijaan oli jo tuolloin merkitty kyltillä Iniöntien varteen, josta matkaa kohteeseen kertyy pari  kilometriä. 

Paikalla ei käyntihetkelläni ollut kuin yksi henkilö. Hänkään grillannut tai uinut, vaan tarkkaili lintuja. Jostain syystä mies poistui aloittaessani jutun hanhista, joita uiskenteli jonkun matkan päässä. Ehkä merikotka olisi ollut mieluisampi puheenaihe.  

Sekä laavu että uimaranta näyttivät varsin houkuttelevilta. Täytyy jossain vaiheessa käydä pistämässä Perniön paistinmakkarat tulille. 

Laavun osoite on Ruoninluodontie 100 Kustavi. 

Kolkannokassa 23. huhtikuuta

Turun Ruissalo oli tuulinen paikka sunnuntaina 23. huhtikuuta. Allekirjoittaneella oli aivan väärä asuvalinta moiseen keliin, mutta eipä kaupungissa ikkunasta katsellessa juolahtanut mieleen, että luonnon helmassa joutuu palelemaan. 

Naapurustossani asuva Annika halusi kuvata joutsenia ja suuntasimme hänen autollaan Saaronniemeen. Siellä on yleensä hyvät mahdollisuudet bongata kyhmyjoutsenia ympäri vuoden.

Joutsenet sekä muutama valkoposki- ja kanadanhanhi olivat tuulta paossa Kolkannokan itäpuolella. Siihen ei puhuri osunut kuten viereiselle epäviralliselle nakurannalle. 

Rantakäärmeitä löytyi neljä kappaletta. Kovin olivat ohuita kavereita kaikki, kooltaan vain murto-osa isoimmista yksilöistä joita olen nähnyt. Kaikilla oli lajille tunnusomaiset läikät päässä. 

Kolme yksilöä osoittautui sen verran vikkeliksi, etten ehtinyt saada niistä ainuttakaan kuvaa. Neljäs ja viimeiseksi bongattu matelija puolestaan oli kerällä auringonsäteitä haalimassa, eikä ollut moksiskaan kuvaajista. 

Kasvititeellisessä puutarhassa 22. huhtikuuta

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa on kevään tullen herännyt eloon. Vielä jokin aika sitten ulkopuutarhassa ei ollut ainakaan minulle juuri mitään katseltavaa, mutta lauantaina 22. huhtikuuta kevään edistyminen oli jo silmiinpistävää. 

Kaverin kuvia katsellessa kiinnostuin rantakäärmeestä, jonka hän oli nähnyt eräällä puutarhan lummelammikolla. Tiedä sitten oliko kyseessä sama yksilö, mutta löysin käärmeen juuri ohjeiden mukaisesta paikasta. 

Lammikkoa kierrellessäni en aluksi huomannut mitään matelijoihin viittaavaa. Olinkin jo lähdössä pois, mutta päätin vielä kuvata osmankäämejä. Ne näyttävät tähän aikaa vuodesta kovin erilaisilta kuin ruskeat pötkylät, jollaisina kyseiset kasvit yleensä tunnetaan. 

Sitten jalkojeni juuressa liikahti ja pitkähkö rantakäärmehän se siinä oli. Laiskanpuoleisesti se mateli lampeen kasvillisuuden suojiin, enkä ehtinyt saada yhtään kuvaa. Harmitti, että sinne meni hyvä kuvauskohde. Lopulta näin kuin näinkin käärmeen pään kaislikon suojissa.

Rantakäärmeen lisäksi kasvitieteellisen puutarhan mailla oli valtavasti valkovuokkoja. Vielä viikkoa aiemmin näkyi pelkästään sinivuokkoja, mutta nyt kukkakisan voittajasta ei ollut epäselvyyttä.

Sammakotkin olivat heränneet toisella lammella. Kurnutusta kuului siihen malliin, että osasin paikallistaa millä suunnalla pallosilmät lymyilevät. Huomasin ainakin kolme eri yksilöä, jotka näyttäisivät olevan rupisammakkoja eli rupikonnia. 

Saapa nähdä milloin alueelle ilmestyy taas vihersammakkoja. Niitä pystyi ainakin viime kesänä seuraamaan kuukausitolkulla toisin kuin kotimaisia sammakkoja, jotka ovat pian kadonneet lätäköistä. 

Linkkejä viime kesän sammakkokuviin 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/sammakkolammella.html ja https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/06/armotonta-kurnutusta-lammella.html

Pääsiäisristeily 2023 osa 2 - Brännskär

Visit Seilin järjestämän pääsiäisristeilyn toinen etappi oli Nauvon eteläosassa sijaitseva Brännskärin saari. 

Berghamista lähtömme jälkeen ohjelmistossa oli ruokailu aluksessamme M/S Norsskärissa. Kalakeitto, joka päällisin puolin muistutti pikemminkin sakeaa majoneesia, oli täysin kylmää. Laivalta kyllä löytyi parhaat päivänsä nähnyt mikroaaltouuni ja sen eteen muodostuikin välittömästi valtava jono. Suurin osa nautti gurmee-ateriansa kylmänä kun paljon muutakaan ei ollut tehtävissä. 

Ainakin minua harmitti kovasti tällainen munaus. Edellisellä kerralla nautin herkullista kirkasta kalakeittoa lautastolkulla, kun nyt makuelämys jäi pariin lusikalliseen. Onneksi tuhti saaristolaislimppu auttoi pahimman yli. 

Noin viidenkymmenen hehtaarin Brännskärissä on vanha kalastajatila, jota ylläpitää Turunmaan Saaristosäätiö. Saarelta löytyy muun muassa luontopolku ja satama, jossa on kahvila sekä sauna. Ympärivuotisesti Brännskärissä asuu kaksi perhettä. 

Neljä vuotta sitten vastaavalla risteilyllä laiturilla alustamme vastassa olivat Benny Törnroos ja vävypoikansa Simon, jotka iloisesti musisoiden toivottivat matkalaiset tervetulleiksi saarelleen. Nyt Brännskär vaikutti olevan täysin autio ja uinuvan vielä talviunta.

Viime vuosina Brännskäriin on noussut muutama tilava vuokramökki. Kaikilla mukavuuksilla varustetuilla mökeillä on ollut kysyntää mitä olen sivusilmällä seurannut. Harkitsin itsekin moisen vuokraamista, mutta homma tyrehtyi alkuunsa nähtyäni hinnat. Isommalle porukalle se tuskin olisi paha rasti. 

Bränsskärin visiitti oli tällä kertaa kovin pikainen. Neljä vuotta sitten olimme saarella ainakin tuplasti kauemmin. Silloin Simon opasti joukkoa ja tutustuimme tekeillä olleisiin mökkeihinkin. Hänen läsnäolonsa olisi ollut tälläkin kertaa loistavaa mainosta saarelle. 

Paluumatkalla Nauvon satamaan kylmä kalakeitto oli enää muisto vain. Päivä paistoi siihen malliin, että aurinkorasvaa oli tahkottava mikäli kannella mieli olla. Tyyni meri ja ilmojen halki liitelevät merikotkat kruunasivat reissun.