Historian havinaa Seilissä

Viime maanantaina suuntana oli Seilin saari Nauvossa. Matka taittui Turun Aurajoesta lähtevällä Vitharun-varustamon MS Nörrskär-aluksella. 

Koska en ostanut lippua etukäteen, olin vähän jännän äärellä jokirannassa aamu yhdeksältä. Mukaan kumminkin mahtui hyvin, vaikka laiva melko täyteen tulikin. 

Matka Turusta Seiliin kestää vajaa kaksi tuntia. Ensimmäisen tunnin yritin sisätiloissa nukkua univelkojani pois, joka joten kuten onnistukin kun keksin kaivaa taskusta korvatulpat. Lähistöllä istunut viiden naisen ryhmä piti käsittämätöntä meteliä, jolloin nukahtaminen oli kiven takana. Loppumatkan istuen kannella ja katselin kaunista Saaristomerta. Keli oli kuin morsian.

Rahastajana ja kansihenkilönä paatissa toimi nuori nainen, johon törmäsin ensimmäisen kerran Örön saarella syksyllä 2020. Hän ei muistanut, mutta minä harvemmin unohdan noin nättiä likkaa. 

Seili on tuttu neljältä aiemmalta käyntikerralta, joista edellinen oli kesällä 2019 kaverin moottoriveneellä tehty reissu. Tämänkertainen matka poikkesi muista siinä, että osallistuin opastuskierrokselle, jollaisella en ole ennen ollut. Reipas nuori nainen kertoili saaren historiasta puolisentoista tuntia. Kierros päättyi saaren kirkkoon. 

Entisen sairaalarakennuksen ravintolassa oli varsinainen kuhina. Jonossa oli parikymmentä ihmistä, mutta kuin ihmeen kautta letka eteni sen verran sujuvasti, ettei ehtinyt kyllästyä. 

Vaikka saarikohteissa on yleensä melko kovat hinnat, en pitänyt Seilin kuppilaa erityisen kalliina. Noutopöytä notkui erinäisiä herkkuja, joista jopa minä sipulikammoisena löysin sen verran täytettä lautaselle, että nälkä lähti. 

Seili sijaitsee Saaristomerellä Airiston eteläosassa noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saaren suurin pituus on 2,5 kilometriä ja suurin leveys 1,5 kilometriä. Saaren suomenkielinen nimi on muunnelma ruotsinkielisestä Själö-nimestä, joka tarkoittaa hyljesaarta.

Seili kuuluu Airisto-Seilin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Saarella toimii Metsähallituksen luontopalvelut, Turun yliopiston alaisuudessa oleva Saaristomeren tutkimuslaitos, matkailuyritys VisitSeili sekä asukas-ja kulttuuriyhdistys Pro Seili-Själö ry. 

Seili lienee tunnetuin sen synkästä historiasta. Saaren historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf ilmoitti, että täytyy perustaa leprasairaala. Hänen mukaansa spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä ja Turun lähistöltä pitäisi etsiä saari, jonne sairaala sopisi. Niinpä Seiliin alettiin roudaamaan spitaalisia ja mielisairaita kuninkaan käskystä.

Spitaaliset sijoitettiin pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen erottamalle pikku saarelle. Nykyään maa on kohonnut niin paljon, ettei erillistä tätä saarta enää ole. Potilaille ei ollut tarjolla lääkäripalveluja, vaan hoitokeinoina olivat muun muassa paloviina ja Jumalan sana. 

Myöhemmin Seili toimi mielisairaalana. Potilasmäärä vaihteli 30 ja 50 välillä ollen aikansa suurin alan laitos Suomessa. 1889 sairaalan toimintaperiaate muuttui taas, kun miespotilaat sijoitettiin upouuteen Käkisalmen laitokseen. Siitä lähtien Seilissä oli vain naispotilaita, kunnes sairaala lakkautettiin vuonna 1962. 

Museovirasto on määritellyt Seilin sairaalan ja muut rakennukset sekä kirkon ja hautausmaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. 

Pääsiäisristeily 2023 osa 2 - Brännskär

Visit Seilin järjestämän pääsiäisristeilyn toinen etappi oli Nauvon eteläosassa sijaitseva Brännskärin saari. 

Berghamista lähtömme jälkeen ohjelmistossa oli ruokailu aluksessamme M/S Norsskärissa. Kalakeitto, joka päällisin puolin muistutti pikemminkin sakeaa majoneesia, oli täysin kylmää. Laivalta kyllä löytyi parhaat päivänsä nähnyt mikroaaltouuni ja sen eteen muodostuikin välittömästi valtava jono. Suurin osa nautti gurmee-ateriansa kylmänä kun paljon muutakaan ei ollut tehtävissä. 

Ainakin minua harmitti kovasti tällainen munaus. Edellisellä kerralla nautin herkullista kirkasta kalakeittoa lautastolkulla, kun nyt makuelämys jäi pariin lusikalliseen. Onneksi tuhti saaristolaislimppu auttoi pahimman yli. 

Noin viidenkymmenen hehtaarin Brännskärissä on vanha kalastajatila, jota ylläpitää Turunmaan Saaristosäätiö. Saarelta löytyy muun muassa luontopolku ja satama, jossa on kahvila sekä sauna. Ympärivuotisesti Brännskärissä asuu kaksi perhettä. 

Neljä vuotta sitten vastaavalla risteilyllä laiturilla alustamme vastassa olivat Benny Törnroos ja vävypoikansa Simon, jotka iloisesti musisoiden toivottivat matkalaiset tervetulleiksi saarelleen. Nyt Brännskär vaikutti olevan täysin autio ja uinuvan vielä talviunta.

Viime vuosina Brännskäriin on noussut muutama tilava vuokramökki. Kaikilla mukavuuksilla varustetuilla mökeillä on ollut kysyntää mitä olen sivusilmällä seurannut. Harkitsin itsekin moisen vuokraamista, mutta homma tyrehtyi alkuunsa nähtyäni hinnat. Isommalle porukalle se tuskin olisi paha rasti. 

Bränsskärin visiitti oli tällä kertaa kovin pikainen. Neljä vuotta sitten olimme saarella ainakin tuplasti kauemmin. Silloin Simon opasti joukkoa ja tutustuimme tekeillä olleisiin mökkeihinkin. Hänen läsnäolonsa olisi ollut tälläkin kertaa loistavaa mainosta saarelle. 

Paluumatkalla Nauvon satamaan kylmä kalakeitto oli enää muisto vain. Päivä paistoi siihen malliin, että aurinkorasvaa oli tahkottava mikäli kannella mieli olla. Tyyni meri ja ilmojen halki liitelevät merikotkat kruunasivat reissun. 

Pääsiäisristeily 2023 osa 1 - Berghamn

Huomasin alkuvuodesta Visit Seilin ilmoituksen, jossa kerrottiin pääsiäisenä järjestettävästä risteilystä Nauvossa. Päiväretken kohteet olisivat Berghamnin ja Brännskärin saaret. 

Osallistuin neljä vuotta sitten vastaavalle reissulle. Vaikka saaret olivatkin tuttuja, oli aikaa vierähtänyt sen verran, että uusinta oli paikallaan. 

Matkaseuraa ei tarvinnut kauan houkutella. Työkaverini Jukka Rouhiainen ja Petteri Syväkari innostuivat risteilystä välittömästi. Myöhemmin joukkoon liittyi myös niin ikään samassa työpaikassa kortta kekoon kantava Timo Kuusela. 

Pientä stressiä aiheutti takatalvi, joka jylläsi Lounais-Suomessa siihen malliin, että kinokset kimmelsivät vielä huhtikuun alussakin monikymmensenttisinä. Onneksi pahin oli pääsiäiseen mennessä ohi ja ilma keväisempää. 

M/S Norsskär-alus oli jo kansoitettu saapuessaan noutamaan meitä Nauvon satamasta. Koko viikonlopun kattava Seili-majoituspaketti oli vetänyt väkeä mukavasti. Me osallistuimme vain lauantain retkelle. 

Nauvosta mukaan tuli myös turkulainen Päivi. Tutustuin häneen neljä vuotta sitten vastaavalla matkalla ja arvelin näkeväni tälläkin kertaa. Sosiaalisesta mediasta päätellen hän kiertää ahkerasti saaristoa ja meillä riittikin juttua saarikohteista.   

Vietin alkumatkasta osan laivan sisäpuolella, jossa paikallisopas kertoi tarinoita Nauvosta. Suurin osa matkalaisista asettautui kannelle katselemaan komeita maisemia. Sinne eivät oppaan jutut kuuluneet, joka oli ilmeisesti paatin henkilökunnallekin yllätys. 

Merellä näkyi paljon lintuja. Rouhiaisenkin pitkäputkinen kamera lauloi välittömästi hoosiannaa merikotkan tai haahkan ilmestyessä näköpiiriin. 

Päivän ensimmäinen kohteemme oli Berghamn. Se on 64 hehtaarin saari ja kylä Nauvon pääsaaren eteläpuolella, jossa asuu ympärivuotisesti kuusi ihmistä.  

Berghamnin pohjoisosa kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon. Siihen kuuluu perinnemaiseman muodostama Västerbyn kalastajatila. Päärakennus on sisustettu 1940-50-lukujen tyyliin. 

Berghamnin kylä on osa Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi määrittelemää Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta. 

Vuoden 2019 pääsiäisristeilystä voi lukea linkeistä: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-1-ms.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-2-berghamn.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-3.html