Merikotkia Taivassalossa

Nämä valokuvat otin helmikuun alussa Taivassalossa lähellä Kaitaisten siltaa. Huomasin jäällä peräti kuusi merikotkaa ja sain parkkeerattua auton läheiselle bussipysäkille. 

Kamera sattui olemaan valmiiksi pelkääjän penkillä, eikä aikaa ei tuhraantunut etsimiseen. Kotkat kuitenkin olivat sen verran arkoja, että suurin osa lehahti lentoon oitis minut huomattuaan. Yksi lintu sentään jäi jäälle ihmettelemään, eikä pitänyt suurta hoppua. Muut kiertelivät yläilmoissa.

En ole aiemmin nähnyt kuutta kotkaa samanaikaisesti. Yleensä taivaalla lentelee vain yksi. Entinen ennätykseni oli muutama kesä sitten Turun kaupungin ulkoilusaaresta Vepsästä käsin bongaamani viisi merikotkaa. Isot petolinnut liitelivät naapurisaari Mustaluodon yllä. 

Kaitaisten sillan lähistöllä on usein pilkkijöitä. Oli keli millainen tahansa, istuskelee jäällä ukkoja perseet penkissä. Maallikon silmin täysin hapero jää näköjään kantaa sen verran, että sinne uskalletaan mennä. Kotkaparvi saattoi olla helpon ruuan perässä odottamassa, että kalastajat heittävät niille ylijäämäkalansa. 

Kuuluin nuorena poikana partioon nimeltä Kustavin Merikotkat. Partioaikoina 1980-luvun alussa ei merikotkia lennellyt Kustavissakaan kuin jokunen yksilö. Laji oli harvinainen. 

Talvella 1981 tai -82 Kustavin Susiluodon merivartijat kiikuttivat helikopterilla lehmän raadon eräälle ulkosaarelle, jotta kotkat saivat murkinaa selvitäkseen talvesta. Muistaakseni tämä oli oikein kansallinen uutinen sen aikaisessa mediassa. 

Suomessa arvioitiin 1970-luvuin alussa olevan 40-50 merikotkaparia. 1950-luvulta lähtien merikotka harvinaistui Itämeren alueella. Syynä moiseen oli ympäristömyrkyt, varsinkin hyönteismyrkky DDT, jota päätyi ravintoketjussa kotkien elimistöön. Se teki kotkista hedelmättömiä tai tappoi niiden sikiöt. Munankuorista tuli niin ohuita, että hautominen epäonnistui. 

Vuonna 2011 Suomessa oli noin 1500 merikotkaa mukaan lukien pesimättömät linnut. Maailman Luonnonsäätiö WWF luokittelee lajin uhanalaiseksi. Kansainvälisen Luonnonsuojeluliitto IUCN:n Punaisella listalla sen uhanalaisluokitus on poistettu ja laji on vuonna 2006 määritelty elinvoimaiseksi. 

Suomen Ympäristöministeriö on määritellyt merikotkalle ohjeellisen arvon, joka on 7400 euroa. Se on korkein summa kaikista Suomen lintulajeista. 

Saaronniemessä 11. helmikuuta

Viime lauantaina oli pitkästä aikaa erinomainen ulkoilu- ja valokuvausilma. Luntakin oli tupruttanut sen verran, että näytti oikein talviseltakin kuten ennen vanhaan helmikuisin oli tapana. 

Olen monesti aiemminkin todennut, että Turun Ruissalon saaren kärki Saaronniemi on melkein joka kerta erinäköinen. Kahden viikon käyntitaukoni aikana ahtojäät olivat pitkälti niittäneet rantakaislikot ja jää pakkautunut laatoiksi rannalle. 

Eräs tuttuni kerkesi varoittelemaan liukkaasta kelistä. Otin vinkistä vaarin ja panin nastakengät jalkaan. Maasto ei ollut sentään sellainen luistinrata kuin hän pelotteli, mutta parempi pelata varman päälle. 

Tällaisessa upeassa säässä kävely saa hetkeksi unohtamaan ne surkeat kelit, joita Varsinais-Suomessa normaalisti on. Kun ei edes tuullut nimeksikään, oikein harmitti, ettei reppuun tullut pakattua kiinteitä- ja nestemäisiä eväitä pidempää oleilua silmällä pitäen. 

Tanja Naantalin kesässä

Tanja Tanita Sundell on Seiskankin sivuilta tuttu turkulainen monitoiminainen. Repertuaariin kuuluu muun muassa kuntosaliohjaus ja laulaminen. Olen lähivuosina ottanut hänestä valokuvia silloin tällöin. 

Viime vuonna aikataulumme eivät harmi kyllä osuneet yhteen kuin kerran. Fotosessio sovittiin vasta saman päivän aamuna ja kuvat otettiin Naantalin Kuparivuorella. Koska muumikaupungissa on yleensä aina aurinkoista, sattui sellainen päivä elokuun puolivälin tienoillekin. 

Naantali Campingin leirintäalueella on ranta, jota olen joskus aiemminkin käyttänyt kuvausmiljöönä. Se sai toimia ensimmäisenä etappinamme. 

Läheisen saunan asiakkaat katselivat kuistilta pitkään. Kovasti näytti eläkeläisnaisia kiinnostavan puuhamme. Olisin ymmärtänyt asian paremmin jos kyseessä olisi ollut miehiä, mutta tulipa varmasti vähän vaihtelua kesäpäivään.  

Naantali Campingista siirryimme kalliolle Ukko-Pekan sillan lähelle. Ehkä se on usein nähty paikka Naantali-aiheisissa kuvissa, mutta toimii kyllä aina. 

Ei voi muuta sanoa, kuin että Tanja on superhyvä malli! Toivottavasti hän ehtisi ensi kesänä useamminkin kameran eteen. 

Vanhempia Tanja-blogilinkkejä löytyy täältä:

http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/02/tanja-tanita-jakarlan-rivieralla.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/11/tanja-turun-saaristossa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/08/tanja-harjattulan-rannalla.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/11/tanja-ja-bunkkerit.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/littoistenjarven-vedenneito.html

Marjaniemessä 5. helmikuuta

Viime sunnuntaina 5. helmikuuta piti olla mukava ulkoiluilma, mutta kuinkas taas kävikään. Tuuli oli melkein myrskyisä, lunta sateli ja päivänvalokin oli heikonpuoleinen. Siitä huolimatta käväisin kävelyllä Turun Ruissalossa. 

Järin pitkään brutaalissa kelissä ei viitsinyt rämpiä. Hevoskarintielle parkkeerattuja autoja oli kyllä jonoksi asti ja Ruissalon Puistotieltä käsin näkyi valtavat joukot ihmisiä reippailemassa, mutta en usko kenenkään saaneen hommasta suurta nautintoa ainakaan ilmojen puolesta. 

Kuuvannokan sijaan valitsin Marjaniemen luontopolun. Kuuvassa täytyy käydä joskus paremmalla kelillä, jolloin komeista merimaisemista saa jotain irtikin. 

Marjaniemessä on vetreä luonto vähän vuodenajasta riippuen. Lintuja löytyy mustarastaista fasaaneihin, sammakoita, käärmeitä, kukkia ja kauriita. Nyt tosin ei näkynyt mitään edellä mainituista. Mutta kesät talvet siellä lojuu komeita kaatuneita tammia pitkin poikin. Vihreä sammalpeite rungoilla on sen verran vahvaa, ettei tuollaisia ihan joka paikassa kohtaa.  

Muutama vanhempi Marjaniemi-aiheinen blogilinkki löytyy täältä: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/05/luontopaiva-ruissalossa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/04/kevaan-ensimmaiset-sammakot-ja.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/05/raskauskuvia-ruissalossa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/04/marjaniemen-luontopolulla-34.html

Saaronniemessä tammikuun lopulla

Viime sunnuntaina oli aika käväistä kolmen viikon tauon jälkeen Turun Ruissalon Saaronniemessä. 

Kovin oli luonto taas erilainen kuin edellisellä visiitilläni loppiaisena tammikuun alkupuolella. Saaronniemessä ja ylipäätään Ruissalossa on se hyvä puoli, että tuskin koskaan on samannäköistä kuin viimeksi. Siksi näihin maisemiin ei kyllästykään. 

Tällä kerralla ohjelmassa ei ollut järin pitkää lenkkiä, vaikka kelin puolesta sellainen olisi onnistunutkin hyvin. Polut eivät pikku pakkasesta huolimatta olleet jäisiä, joten liukastumista ei tarvinnut stressata. Kävely Saaronniemen hiekkarannan lähistöllä ja Kolkannokassa sai riittää. 

Ilma ei ollut järin valokuvaksellinen ja kamera killuikin enimmän aikaa tyhjänpanttina kaulassa. Valoa oli luvattoman niukasti, vaikka olin liikkeellä oletettuun parhaaseen aikaan 12-14. Ja kas kummaa, grilliä tulille viriteltäessä Ruissalo Campingin mäessä, alkoi aurinko paistaa. 

En ollut aikaisemmin kyseistä grillauspaikkaa käyttänyt. Hieman syrjässä sijaitseva katos osoittautui toimivaksi ratkaisuksi myös maisemallisesti. Harmitti vaan aikaisempien asiakkaiden ruokottomuus - roskia oli pitkin poikin. Ne olisi samalla vaivalla voinut viedä mukanaan tai polttaa pois kuljeksimasta. 

Aurinkoisessa pakkassäässä grillimakkara väkevän Turun sinapin kera maistui taivaalliselta. Lähitulevaisuudessa täytyy mennä uudelleen Saaronniemeen grillaamaan.