Sofia Ruissalossa osa 1

Viime torstaina oli komea helteinen kesäpäivä, jonka päätteeksi suuntasin Turun Ruissaloon kuvaamaan naapuritalossa asuvan Sofian kanssa. 

Tutustuin Sofiaan viime vuoden keväällä. Ulkomaalaistaustainen kaunotar poseerasi kameralle kuin ammattilainen ensitapaamisellamme Turun Ilkanrinteessä. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/05/mallifotoilua-ilkanrinteessa.html

Huomasin taannoin, että Keski-Euroopassa kuluneen vuoden viettänyt Sofia oli palannut Turkuun. Pistin viestiä jos kiinnostaisi tulla kameran eteen. 

Ruissalossa otetuista kuvista tuli mielestäni ällistyttävän hyviä. Sadoista ruuduista karsin reilusti pois, mutta runsaudenpula jäi lopuistakin. Pakko jakaa blogijuttu kahteen osaan.

Harvemmin mallilta itseltään tulee näin hyviä ideoita kuin Sofialta nyt. Ruissalon kasvititeellisen puutarhan alueella sijaitseva koivikko olisi mennyt muuten ohi, mutta laskevan auringon valo, ns. kultainen hetki, kiinnitti hänen huomionsa. Miljöö oli loistava, mallista puhumattakaan. 

Raision Alppiruusupuistossa

Kirkkoväärtinkujan päässä Raisiossa sijaitsee 4,5 hehtaarin kokoinen Alppiruusupuisto. Se on perustettu vuonna 1999. Alueella on sekä suomalaisia että ulkolaisia alppiruusuja noin 1600 kappaletta ja lajikkeita 153.

Puistoa suurennettiin 2016, jolloin siitä rupesi tulemaan maakunnallisestikin tunnettu. Mäntyvaltaiseen kangasmetsään vaelsi ihmisiä yhä enemmän ja nykyään parkkipaikan kupeessa on jopa kesäkahvila vieraita varten. 

Alppiruusujen kukinta ajoituu toukokuun lopulta juhannuksen tienoille. Puistossa saa vierailla vapaasti. Minä kannoin korteni kekoon tiistaina, jolloin sadetta uhmaten askelin pitkin ruusujen reunustamia kujia ukkosen jyristessä aivan lähistöllä.

Kun sade yltyi sellaisiin mittoihin, että pelkäsin kameran kastuvan, oli aina mennä autoon suojaan. Jonkun verran julkaisukelpoisia kuvia ehdin kumminkin ottaa. 

 

Alkukesää Vepsän saaressa

Turun kaupungin ulkoilusaaren Vepsän palvelut avautuivat toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Vesibussiyhteys M/S Lilyllä Aurajoesta saareen alkoi perjantaina 28.5., jolloin allekirjoittanutkin astui laivaan. 

Ensimmäinen viikonloppu Vepsässä vierähti pikavauhtia mukavassa seurassa ja peräti kahdessa eri mökissä. Eipä tullut juurikaan otettua valokuvia, vaikka alkuperäinen tarkoitukseni oli kuvata saaren luontoakin. Oli vaan niin kiirettä viihdepuolella, ettei joutanut. Se vähän harmitti jälkeenpäin, mutta asia tuli korjattua viime viikonloppuna, jolloin kamera lauloi pitkin poikin 17 hehtaarin saarta. 

Viikon aikana kesä oli edennyt kunnon harppauksen. Kun kuun vaiheessa näin vain muutaman valkoposkihanhen poikasen, oli niitä viime viikonloppuna reilusti enemmän. 

Ihmeen vähän hanhia kumminkin on verrattuna aiempiin vuosiin. Se voidaan tulkita positiiviseksi asiaksi, vaikka henkilökohtaisesti ne eivät minua haittakaan. 

Siitepölyä, etenkin männyn siitepölyä, oli kaikki pinnat ja rannat täynnä. Onneksi se on ohimenevä ilmiö, joka taittuu heittämällä päivittäin antihistamiinitabletti kurkusta alas. 

Kolme kalalokin poikasta uiskenteli rannan tuntumassa edustussaunan lähellä. Emolintuja ei näkynyt missään. Olin varautunut valehyökkäysiin ja saamaan konkreettisesti paskaa niskaan, mutta hiljattain kuoriutuneita tipuja sai kuvata kaikessa rauhassa. 

Vepsässä on alkukesällä aikamoinen kukkaloisto ja kasvikirjo. Muun muassa päivänkakkaroita, ruoholaukkaa ja orvokkeja piisaa pitkin kalliorantoja. Haukkasipa eräs pieni työmieskin ruoholaukkaa ja totesi sen maistuvan sipulilta.

Mölysammakot lammessa

Sain muutama päivä sitten vinkin, jonka mukaan Turun Ruissalossa olisi mölysammakoita eräässä lammessa. Ei muuta kuin kamera laukaisuvalmiina suunta kohti luontoparatiisia. 

Polulle, pitkälle ennen lammikkoa, kuului äänekäs kurnutus. Lätäkössä oli kymmenittäin sammakoita kutupuuhissa.

Lajista en ole täysin varma, mutta ainakin osa oli varmuudella mölysammakoita. Se on vihersammakoiden sukuun kuuluva iso ja kovaa meteliä pitävä laji. Sitä en osaa sanoa, oliko joukossa kenties myös muita vihersammakoita kuten ruoka- eli syötäviä sammakoita. Alan ihmiset varmaan tunnistavat kuvista. 

Mistä mölysammakot ovat lammen löytäneet vai onko kenties joku tuonut niitä ämpärikaupalla Ruissaloon? Skandinaviassa lajia tavataan Wikipedian mukaan ainoastaan Tanskaan kuuluvalla Bornholmin saarella Puolan pohjoispuolella. 

Vuonna 2008 lintuharrastajat havaitsivat Ruissalossa mölysammakoita. Itse näin muistaakseni vuonna 2014 Ruissalon Marjaniemen luontopolulla jonkun vihersammakon, mutta se oli hiljainen kaveri. 

Mölysammakkoa tavattiin vuosina 1937-1960 Helsingin Vanhankaupunginlahdella ja Porvoonjoen suistossa Porvoossa, mutta Suomen luonnosta viimeinen yksilö ammuttiin 1960, koska mökkiläisten mielestä sammakot pitivät liian kovaa meteliä. 

Hauskoja veikkojahan nämä, mutta voisi siinä hermot kiristyä jos tuollainen metakka olisi arkipäiväistä. Tosin ei seinänaapurin kolmesti päivässä rullasuuttimella tapahtuva perusteellinen imurointikaan mitään herkkua ole. 

Loppukevättä Kolkannokassa

Edellisviikonloppuna tuli käytyä peräti kahteen otteeseen Turun Ruissalon uloimmassa kärjessä Kolkannokassa. 

Ruissalon puistotietä ajellessa huomasin, että vihreys lisääntyi suorastaan silmissä päivän välein. Sunnuntaina alkoi olla jo niin kesäistä että. Puhumattakaan tämänhetkisestä tilanteesta. 

Ensimmäisissä kuvissa ilta-aurinko valaisee puiden lehtiä ja Kolkkaan pinottuja kivitaideteoksia. Tiedä sitten kuka nekin aina käy kaatamassa, mutta uusia ilmestyy tilalle tuota pikaa.

Viime vuoden huhtikuussa kymmenittäin rantakäärmeitä kiemurteli kiimoissaan samoilla seuduilla. Olen koittanut etsiä niitä tänäkin keväänä, mutta ainuttakaan en ole nähnyt. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/rantakaarmeet-paritteluhommissa.html

Sunnuntaina bongasin haahaemoja uunituoreine poikasineen aivan rannan läheisyydessä. Vastakuoriutuneet haahkanpojat ihmettelivät kovasti maailman menoa rantakiven päällä. 

Ylimmäisen poikaskuvan lähetin toiveikkaana Turun Sanomiin, jos se siellä julkaistaisiin. Olisi ollut ainakin ajankohtainen.