Klipunkarin kevättä

Kävin viime viikonloppuna kotikonnuilla Kustavissa. Koska ilma oli mukavahko ja kamerakin mukana, päätin piipahtaa kunnan uimarantanakin tunnetussa Klipunkarissa.

Klipunkarissa opin uimaan 70-luvun puolivälissä ja vietin siellä suurimman osan lapsuuteni kesäpäivistä. Sikäli hyvinkin merkittävä paikka minulle.

Talvella käväisin "Klippanissa" edellisen kerran. Kamera oli tuolloinkin mukana, mutta kuvista ei tainnut yhtään jäädä säilöön, koska deletoin ne epäkelpoina. Nyt sen sijaan jäi, sillä parinkymmenen minuutin visiitistä tuli montakin hyvää ruutua.

Klipunkarissa 28. huhtikuuta

Ajelin eilen iltapäivällä töistä Liedosta Kustaviin. Tarkoituksenani oli viedä talvirenkaat kotitalolle säilytykseen ja käydä äitiä moikkaamassa.

Ajokeli oli mitä mainioin. Kustavintiellä ei ollut ruuhkaa suuntaan tai toiseen. Autoillessa isolla tiellä tulee usein soitelttua tuttaville. Siinä kun ehtii hyvin vaihdella kuulumisia. Sellaisen yhdistävän piirteen olen huomannut, että vain noin yksi viidestä vastaa luuriinsa. Mutta ehkä heillä on ylivoimainen kiire ja jälkeenpäin sitten vaikeaa pirauttaa takaisin.

Matti Viki Vikström kumminkin vastasi. Hän kyseli näkyykö Kaitaisten sillalta vielä jäätä. Enpä huomannut missään, taisi olla kaikki jo sulanut.

Hän myös sanoi, että "ota hyviä kuvia Kustavista". Alkuperäinen tarkoitus ei ollut lainkaan kaivaa kameraa laukusta, mutta koska sellainen nyt sattui mukana olemaan, päätin Kustavin keskustaan Kivimaalle kaaratessani ajella kunnan uimarannalle Klipunkariin.

Klipunkari on lapsuuden- ja nuoruuden kesänviettopaikkani numero yksi. Nykyään käyn siellä muutaman kerran vuodessa fiilistelemässä ja muistelemassa menneitä.

Uusi komea uimalaituri näytti tulleen rannalle. Naapuriin tehdään uutta rakennusta, joka tulee kuulemma purkukuntoisen Koikallion talon tilalle. Merenlahden toiselta puolelta rautatieläisten karavaanialueelta kuului höpötystä ja vesilinnut kirkuivat äänekkäästi.

Rantakalliolla kävellessä tuli kesäinen hyvin kesäinen olo, mittarikin näytti +14. Nähtäväksi jää ylittyykö se usein tulevana kesänä.

Uimapukukuvausta Ekvallassa

Pari viikkoa sitten minua kysyttiin uimapukuvalokuvaajaksi. Mallina oli Nina, jonka kanssa olen ottanut fotoja muutaman kerran aiemminkin.

Mietin hetken sopivaa kuvausmiljöötä, kunnes mieleen juolahti Turun Satavan saaressa oleva Ekvallan uimaranta. Toukokuun lopulla siellä ei ollut vielä minkäänlaista liikettä. Paikat oli hiljattain siivottu kesäkuntoon odottamaan polskijoita.

Fotosessiota haittasi kylmä tuuli, jonka takia rannalla ei voinut olla kovin kauan. Vaikka otin tapani mukaan reilusti kuvia, tässä yhteydessä niitä ei ole kuin muutama.

 

Klipunkarin kevättä 11. maaliskuuta

Kustavin Kivimaalla sijaitseva Klipunkari tunnetaan kunnan uimarantana.

Allekirjoittaneelle se on hyvinkin merkittävä paikka. Siellä on opittu uimaan ja polskittu kaikki lapsuuden kesät.

Klipunkarissa tulee aika ajoin käytyä fiilistelemässä menneitä. Kovin kesäiseltä siellä näytti jo ennen maaliskuun puoliväliä.

Littoistenjärvellä 15. elokuuta 2014

Littoistenjärvi sijaitsee Littoisten kylässä Liedon ja Kaarinan kuntien rajalla. Pinta-alaltaan se on 147,5 hehtaaria. Järven keskisyvyys on noin kaksi metriä ja se on enimmillään kolme metriä syvä. Rantaviivaa järvellä on kuutisen kilometriä.

Littoistenjärven rannat ovat Kaarinan puolella asemakaavoitettua pientaloaluetta, kun taas Liedon puolella on metsäistä. Moottoriliikenne järvellä on kielletty kaikkina vuodenaikoina.

Järvi kärsii tyypillisistä liiallisen ravinnesaannin aiheuttamista ongelmista, joista pahimpia ovat syanobakteerien eli sinilevän massaesiintymät kesäkuukausina.

Päätin ajella Littoistenjärvelle perjantaina 15. elokuuta. Uimarantaa oli hiljattain siivottu ja haravoitu. Hieman reunemmalla vesi oli myrkynvihreää. Sinilevää näkyi niin valtavina esiintyminä, että uimaan pulahtaminen olisi ollut sula mahdottomuus. Karu näky.

Olen aiemminkin huomannut Littoistenjärven olevan etenkin maahanmuuttajien suosiossa. Muun muassa puolalaisia kalastajia on ollut rantakallioilla sankoin joukoin. Kertakäyttögrillit ovat olleet kuumina.

Tällä erää Lähi-idästä peräisin oleva parikymmenpäinen joukko kokkaili siihen malliin, että joku herkempi vastarannan asukas saattoi jopa soittaa palokunnan paikalle moisen savupilven havaitessaan. Mikäpä siinä ollessa, kun saa nauttia kesäpäivistä ilman minkäänlaisia yhteiskuntavelvoitteita ja työpaineita.

Mallikuvausta Kakskerrassa ja Satavassa

Tämä projekti oli vähällä jäädä totetutumatta. Kesälomareissuni takia aikataulut eivät sopineet yhteen Suomessa lomailleen Marian kanssa, joten mahdollisia kuvauspäivävaihtoehtoja jäi vain kolme. Sitten sairastuin äkillisesti, joten oli pakko peruuttaa kaikenlaiset ulkoilut. Mutta viimeisenä iltana ennen Marian paluulentoa nykyiseen kotipaikkaansa Pekingiin Kiinaan, pääsimme avuliaan kuskin myötävaikutuksella ensin Kakskertaan Brinkhallin kartanon miljööseen ja sitten Ekvallan uimarannalle Satavaan.

Ihan kohtalaisia kuvia pystyy näköjään ottamaan 38,5 asteen kuumeessakin. Tytöt tosin olivat sen verran omatoimisia ja innokkaita, ettei minun oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kuin rajata ja painaa laukaisinta.

Malleina Maria (alias Markka) ja Sini.