Pääsiäinen Itä-Virossa osa 5 - Narva-Joesuu

Narva-Joesuu on kylpyläkaupunki Itä-Virumaan maakunnassa, Viron koillisnurkassa Suomenlahden rannalla.

Nimensä mukaisesti kaupunki sijaitsee Narvajoen suulla. Pohjoispuolella Narvanlahden rannalla on kahdentoista kilometrin pituinen hienohiekkainen ja kaareva uimaranta.

Narva-Joesuun kauppala perustettiin 1917. Vuonna 1934 se liitettiin 15 kilometrin päässä sijaitsevaan Narvan kaupunkiin, josta Narva-Joesuu erotettiin itsenäiseksi kaupungiksi vuonna 1990.

Asukkaista oli vuoden 2008 tilastojen mukaan 73,5 prosenttia venäläisiä, 11,5 prosenttia virolaisia ja 15 prosenttia muita kansallisuuksia.

Narva-Joesuun säilyneet pitsihuvilat ja hiekkaranta ovat tuoneet monille suomalaisille mieleen Terijoen. Neuvostoaikana Narva-Joesuu oli Pietarin aristokraattien kesänviettopaikka, jonne paikallisella väestöllä ei ollut asiaa.

Huviloiden määrä nousi ensimmäisen maailmansodan aikoihin jopa tuhanteen. Narva-Joesuun pitsihuviloita siirrettiin maailmansotien tieltä muun muassa Haapsaluun ja Pärnuun. Toisen maailmansodan jälkeen jäljellä oli muutama kymmenen huvilaa, joista nykyään enää muutama on pystyssä.

Sodan jälkeen Neuvostoliitto piti Narva-Joesuuta strategisesti tärkeänä. Alkuperäisväestön paluumuutto ja matkailu oli rajoitettua. Huvoiloiden rappeutumista välteltiin siirtämällä ne teollisuuslaitosten lomakodeiksi.

Vuonna 1961 valmistui kolhoosiväen käyttöön funkkistyylinen kylpylä, joka aloitti Narva-Joesuun uuden nousukauden. Hotelleita ja lomakeskuksia rakennettiin Neuvostoliiton romahtamiseen asti.

Viron uuden itsenäistymisen myötä vuonna 1991 rakennukset jäivät pitkäksi aikaa rapistumaan kun Narvajoesta tuli rajajoki ja matkailu lopahti. Wikipedian mukaan funkkiskylpylä avattiin kunnostettuna 2006. Olen yöpynyt siellä ensimmäisellä Itä-Viron matkallani keväällä 2003 ja tuolloin se toimi ainakin hotellina.

Samaiselta reissulta jäi mieleen komea hiekkaranta. Pääsiäisenä se ei ollut ihan vastaava näky, mutta antoi osviittaa miten upea paikka voisi olla kesähelteillä.

Sitten vuoden 2003 Narva-Joesuu oli muuttunut ja kehittynyt valtavasti. Uudisrakennuksia näkyi roppakaupalla, eikä funkkistalo todellakaan ollut ainut kylpylähotelli alueella. Vastapainoksi hylättyjä tontteja ja vanhoja rötisköjä oli siellä täällä. Yleisilmeeltään se kumminkin on aivan toista kuin lähistöllä oleva ankea Narva.

Viron saarireissu osa 6 - Kuressaaren piispanlinna

Saarenmaan keskus Kuressaari sijaitsee saaren eteläosassa. Suomalaiset tuntevat tämän viidentoista tuhannen asukkaan kaupungin etenkin sen kylpylöistä, joita kaupungissa riittää.

Olen itsekin vietettänyt aikaa kahdessa Kuressaaren kylpylässä. Kesällä 2006 olin neljän päivän matkalla, jossa majapaikkana toimi kaupungin vanhin kylpylähotelli Saaremaa Valss.

Tuo neuvostoaikana vuonna 1983 rakennettu valkoinen talokompleksi on hintatasoltaan kaupungin edullisin. Neljänkympin lisäsatsauksella olisi päässyt paraatipaikalle Mere- tai Rüütli -kylpylöihin, jotka sijaitsevat reteästi Kuressaaren piispanlinnan edustalla. Myöhäistä rutistaa kun on paskat housuissa, sanoi entinen äijä.

Kolme vuotta myöhemmin olin Matka-Matti Vikströmin järjestämällä kylpyläreissulla. Samoihin aikoihin avattu Grand Rose Spa olikin komea paikka.

Kyseinen matka oli kostea sekä kelinsä että aktiviteettiensa puolesta. Nähtiinpä reissun alkumetreillä "taistelevat metsotkin", kun kaksi isoa miestä löysivät yhteisen kiinnostuksen kohteen viinapullon ulkopuolelta. Kolmas osapuoli ei tosin ollut heistä lainkaan kiinnostunut. Päinvastoin.

Kuressaaren piispanlinna on saaren merkittävin nähtävyys. Koko kaupunki syntyi linnan ympärille. Valli ja vallihauta rakennettiin 1300-luvulla. 1800-luvun lopulla linnan ympärille rakennettiin puisto, jossa on pyökkejä, kastanjoita, jalavia ja lehmuksia.

Ensimmäisen kerran vierailin linnassa vuonna 1996 Saarenmaan debyyttimatkallani. Siksi viime kesän linnakierros tuntui vanhan toistolta - olihan tuo nähty jo neljä kertaa. Tällä erää katselin paikkoja vain linnan ympäristössä ja pihalla. Sunttu ja MP:kaan eivät onneksi sisätiloihin hinkuneet.

Piispanlinnassa oli meneillään valtaisat saneeraustyöt. Rakennusmiehiä kiipeili pitkin torneja, istui pihalla taukotupakalla ja käveli vastaan enemmän kuin turisteja.

Kuressaari-päivämme ilma oli koko reissun huonoin. Linnan ehti juuri ja juuri nähdä ennen kuin alkoi raivokas ukkoskuuro. Sateet estivätkin kaupungin perusteellisemman katselun. Minulle ja Suntulle paikka olikin jo hyvinkin tuttu, mutta MP sai vähemmän materiaalia kameraansa.

1663 rakennetulla Vaakahuoneella kävimme kulauttamassa pari tuopillista herkullista olutta. Se on kulttuurihistoriallisesti arvokas barokkityylinen rakennus ajalta jolloin Ruotsi hallitsi Saarenmaata.

Vierailimme kaupungissa seuraavanakin päivänä. Veski Trahter on varmaankin Kuressaaren legendaarisin ravintola. Siellä nautittu perunamuusi villisikakastikeella oli todella hyvää. Annoksen hinta oli kymmenen euroa. Se on keskitasoa kalliimpi lautasellinen, vaikka suomalaisittain saattaa edulliselta tuntuakin.

Veskin kivisillä penkeillä oli hankala syödä. Paikan imagoon tietysti kuuluvat myllynkivet ja muu rekvisiitta, tarkoittaahan veski viroksi tuulimyllyä. Ei siis suinkaan vessaa, kuten moni tuttavani sen nerokkaasti haluaa suomentaa.

Viitisen vuotta sitten oli myynnissä virolaista Veski -nimistä vodkaakin. Etiketissä oli tuulimyllyn kuva. Riemu oli yleensä lähes rajaton kun kaivoin pullon esille ja ryhdyin tekemään siitä paukkuja. Pienestä se huumori irtoaa.

Villisian lihalla itsemme ravittuamme suuntana oli Kuressaaren hautausmaat. Ainakin minua on pitkään kiinnostanut nämä kiviset puutarhat, jotka ulkomailla poikkeavat yleensä suomalaisista kollegoistaan.

Kaupungin ulkopuolella on vierekkäin kaksi saapasmäkeä. Toisessa lepää Saarenmaan taisteluissa toisen maailmansodan aikaan kaatuneita saksalaissotilaita. Alue näyttää niin hoidetulta, että ainakin jonkunlainen remontti siellä on tehty lähivuosina.

Viereisellä tontilla Kudjapen hautausmaa. Sieltä löytyy komeita ristejä, isoja hautakiviä- ja holveja. Alue on perustettu 1780. Hautausmaa on kuin entisajan kuvanveistäjien kokoontumisajo.

Rokkibändien promootiokuvaukseen hautuumaa olisi aivan ehdoton. Voin kuvitella vaikkapa The 69 Eyesin jäsenten poseeravan aurinkolasit ja mustat vaatteet päällä ristien lomassa.