Pääsiäinen Itä-Virossa osa 5 - Narva-Joesuu

Narva-Joesuu on kylpyläkaupunki Itä-Virumaan maakunnassa, Viron koillisnurkassa Suomenlahden rannalla.

Nimensä mukaisesti kaupunki sijaitsee Narvajoen suulla. Pohjoispuolella Narvanlahden rannalla on kahdentoista kilometrin pituinen hienohiekkainen ja kaareva uimaranta.

Narva-Joesuun kauppala perustettiin 1917. Vuonna 1934 se liitettiin 15 kilometrin päässä sijaitsevaan Narvan kaupunkiin, josta Narva-Joesuu erotettiin itsenäiseksi kaupungiksi vuonna 1990.

Asukkaista oli vuoden 2008 tilastojen mukaan 73,5 prosenttia venäläisiä, 11,5 prosenttia virolaisia ja 15 prosenttia muita kansallisuuksia.

Narva-Joesuun säilyneet pitsihuvilat ja hiekkaranta ovat tuoneet monille suomalaisille mieleen Terijoen. Neuvostoaikana Narva-Joesuu oli Pietarin aristokraattien kesänviettopaikka, jonne paikallisella väestöllä ei ollut asiaa.

Huviloiden määrä nousi ensimmäisen maailmansodan aikoihin jopa tuhanteen. Narva-Joesuun pitsihuviloita siirrettiin maailmansotien tieltä muun muassa Haapsaluun ja Pärnuun. Toisen maailmansodan jälkeen jäljellä oli muutama kymmenen huvilaa, joista nykyään enää muutama on pystyssä.

Sodan jälkeen Neuvostoliitto piti Narva-Joesuuta strategisesti tärkeänä. Alkuperäisväestön paluumuutto ja matkailu oli rajoitettua. Huvoiloiden rappeutumista välteltiin siirtämällä ne teollisuuslaitosten lomakodeiksi.

Vuonna 1961 valmistui kolhoosiväen käyttöön funkkistyylinen kylpylä, joka aloitti Narva-Joesuun uuden nousukauden. Hotelleita ja lomakeskuksia rakennettiin Neuvostoliiton romahtamiseen asti.

Viron uuden itsenäistymisen myötä vuonna 1991 rakennukset jäivät pitkäksi aikaa rapistumaan kun Narvajoesta tuli rajajoki ja matkailu lopahti. Wikipedian mukaan funkkiskylpylä avattiin kunnostettuna 2006. Olen yöpynyt siellä ensimmäisellä Itä-Viron matkallani keväällä 2003 ja tuolloin se toimi ainakin hotellina.

Samaiselta reissulta jäi mieleen komea hiekkaranta. Pääsiäisenä se ei ollut ihan vastaava näky, mutta antoi osviittaa miten upea paikka voisi olla kesähelteillä.

Sitten vuoden 2003 Narva-Joesuu oli muuttunut ja kehittynyt valtavasti. Uudisrakennuksia näkyi roppakaupalla, eikä funkkistalo todellakaan ollut ainut kylpylähotelli alueella. Vastapainoksi hylättyjä tontteja ja vanhoja rötisköjä oli siellä täällä. Yleisilmeeltään se kumminkin on aivan toista kuin lähistöllä oleva ankea Narva.

Pääsiäinen Itä-Virossa osa 4 - Narvassa

Narva on Viron kolmanneksi suurin kaupunki ja sijaitsee Itä-Virun maakunnassa Viron ja Venäjän rajalla. Kaupungin asukkaista yli 90 prosenttia on venäjänkielisiä.

Kaupungin ohi virtaa Narvajoki, jonka länisrannalla on Narvan linna eli Hermannin linnoitus. Vastapäätä itärannalla on venäläinen Ivangorodin kaupunki ja Iivananlinna.

Narvassa on tekstiiliteollisuutta ja sähkötuotantoa. Tekstiilitehdas Kreenholmi rakennettiin 1800-luvun puolivälissä kaupungin eteläiseen osaan. Lisäksi Narvasta löytyy saha-, pellava- ja elintarviketeollisuutta. Kaupunki on yksi Viron kolmesta kansainvälisestä rajanylityspaikasta Venäjälle.

Käytännössä Narva on vironvenäläisten pääkaupunki. Tammikuussa 2011 siellä tilastoitiin olevan 64 667 asukasta, joista venäjänkielisiä oli 93,85 prosenttia. Kaupungin väestöstä 46,4 prosentilla oli Viron kansalaisuus ja 36,3 prosentilla Venäjän kansalaisuus. Määrittelemättömien kansalaisuuksien määrä oli 16,4 prosenttia eli osalla Narvan asukkaista ei ollut Neuvostoliiton jäljiltä minkäänlaista kansalaisuutta.

Narva venäläistyi neuvostoaikana. Kaupunki tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa ja sodan jälkeen entisiä asukkaita estettiin palaamasta. Ennen sotaa se oli virolaisenemmistöinen kaupunki. Venäläisten jälkeen suurimmat suurimmat ryhmät olivat saksalaiset ja juutalaiset.

Vaikka Narva on virolaisen ja venäläisen kulttuurin risteyspaikka, riitti seurueellemme rähjäisessä kunnossa ollut rautatieasema ja Hermannin linnoitus, joka sekin tutkittiin pääosin vain ulkopuolelta. Keli oli aika vastenmielinen nähtävyyksien tutkiskelun suhteen.

Käsittääkseni Narva ei ole kovassa huudossa kantavirolaisten keskuudessa, eikä myöskään suomalaisten. Jos vertaa sen infrastruktuuria vaikka Länsi-Viron Haapsaluun tai Pärnuun, on ero valtava. Noin ylipäätään Narva oli kumminkin huomattavasti siistimpi kuin ensimmäisellä käynnilläni keväällä 2003. Tuolloin koko Itä-Viro oli erästä kaveriani lainaten "vähän kuin pommin jäjiltä".