Toukokuinen Gdansk osa 2 - Westerplatte

Vapun jälkeisellä viikolla tehty Puolan matka suuntautui Pohjois-Puolan Gdanskiin. Allekirjoittaneelle matka oli neljäs, Janne Aholaiselle puolestaan ensimmäinen. 

Koska neljän päivän aikana oli tarkoitus nähdä kaupunkia laajemminkin kuin vain hotellin ikkunasta, oli mielessä muutama paikka jossa voisimme käydä. Ne sattuivat olemaan helppoja toteuttaakin.

Westerplatte on niemimaa Itämeressä Puolan rannikolla Gdanskin kaupungissa Kuolleen Veikselin suulla. Gdanskin edeltäjän, Danzigin vapaakaupungin, aikana Puolalla oli siellä varuskunta vuosina 1926-1939. 

Westerplatte tuli kuuluisaksi 1. syyskuuta 1939 alkaneen Westerplatten taistelun myötä, jolloin Saksa hyökkäsi Puolaan. Kyseessä oli toisen maailmansodan ensimmäinen taistelu. 

Pelkästään näin merkittävän historiallisen tapahtuman takia Gdanskissa matkailevan pitäisi käydä Westerplattessa. Ikävä kyllä tunnen monia, joita tällainen ei kiinnosta pätkääkään. On paljon mukavampaa hipelöidä vaatteita ostoskeskuksessa tai ihmetellä terassihintoja. 

Me emme moiseen sortuneet, vaan seilasimme merirosvolaivalla Westerplatteen pitkin Motlawa-jokea. Noin 45 minuutin matkalla ohitetaan kuuluisa Gdanskin telakka. Maisemat poikkeavat muutenkin melkoisesti koto-Suomesta. 

Merirosvolaiva oli tupaten täynnä. Olen ennenkin huomannut, ettei Puolassa välitetä tuon taivaallista matkustajamääristä, vaan sisään otetaan kaikki kynnelle kykenevät. Niinpä istumapaikasta oli turha haaveilla. Jossain vaiheessa onnistuin istahtamaan johonkin, mutta silloinkin oltiin tiukasti kiinni ulkolaisessa vierustoverissa. 

Kuvissa näkyy toppatakkeja ja pipoja. Fotot eivät valehtele yhtään, koko Puolan reissun ajan oli aurinkoisesta ilmasta huolimatta riesana armottoman kylmä tuuli. Terassikaljallakin istuessa ehti jäätyä ennen kuin tuoppi oli kumottu. 

Merirosvoaluksen rantauduttua Westerplatteen, otimme suunnaksi valtavan patsaan niemenkärjessä. Se on puolalaisten sotilaiden muistoksi pystytetty muistomerkki. 

Matkalla näkyi monenlaista myyntikojua. Tarjolla sota-aiheisia tavaroita kuten kypäröitä, kenttälapioita ja kaasunaamareita. Vaikka pommit onkin deaktivoitu, uskoisin lentokentän läpivalaisussa kiinnitettävän huomiota mikäli matkalaukussa on kranaatteja.

Sitten viime käyntini kesällä 2019, oli alueelle ilmestynyt muistolehto. En tosin muista valtavia vitriinitaulujakaan, joissa kerrottiin toisesta maailmansodasta. Enemmän neljän vuoden takaisesta linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/11/gdanskin-matka-osa-4-westerplatte.html 

Ihmispaljoudesta päätellen Puolassa oli jonkinlainen pyhä- tai vapaapäivä. Vaikea uskoa arkena olleen muuten näin valtavasti ihmisiä liikkeellä. 

Gdanskin matka osa 4 - Westerplatte

Westerplatte on niemimaa Puolan pohjoisrannikolla Gdanskin kaupungissa. Syyskuun alussa 1939 siellä käytiin toisen maailmansodan ensimmäinen taistelu. Westerplatten taistelu alkoi, kun lavastetulla ystävyysvierailulla ollut saksalainen sota-alus ampui kohti puolalaisvaruskuntaa.

Toisen maailmansodan alkupaikkaan pääsee Gdanskin vanhasta kaupungista laivoilla ja vesibusseilla.  Heinä-elokuun vaihteessa tehdyllä lomareissulla valitsimme kulkupeliksi jykevän merirosvolaivan, jossa kelpasi istuskella.

Paatti lipui Gdanskin kuuluisan telakan ohi. Olen kaksi kertaa aiemminkin seilannut samasta kohdasta ja katsellut Westerplatten valtavaa sotamuistomerkkiä, mutta nyt vasta matka suuntautui pelkästään sinne.

Kesällä 2016 risteilin Gdanskista Helin niemimaalle. Sitä voi suositella etenkin sotahistoriasta kiinnostuneille. Matkasta voi lukea tarkemmin linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/10/gdanskin-matka-osa-3-paivaretki-helin.html

Aikaa Westerplattessa ramppaamiseen olisi pitänyt varata reilummin. Nyt homma meni vähän juosten kusten. Alue oli laajempi kuin kuvittelin.

Paljon taisi jäädä vielä koluamatta, mutta pääseehän tuonne vielä joskus uudelleenkin. Helpollakin, mikäli Wizzairin lentoreitti Turusta Gdanskiin on ja pysyy.

Gdanskin matka osa 1 - Yleistä

Heinäkuun viimeisellä viikolla matkustin työkaverini Sunttu Sundellin kanssa Puolan Gdanskiin. Kesälomani alkoi sopivasti samalla ja mikäpä sen mukavampaa kuin lähteä reissuun.

Tämä oli kolmas kerta kun kävin Gdanskissa ja viides matkani Puolaan. Aikaisemmat Gdansk-visiittini ovat olleet keväällä 2012 ja kesällä 2016.

Varasin matkan Ebookersin kautta joskus toukokuun puolella. Hintaa kertyi 135 euroa per nuppi, sisältäen lennot ja hotellin kolmeksi yöksi. Kone lähti Turusta ja matka-aika Gdanskiin oli vain reilu tunti.

Lentoajat osuivat mennen tullen iltapäivään, joten kentälle pääseminen ei ollut mikään ongelma kummassakaan päässä.

Hotelli Zefiro Stejennasta oli ennalta tiedossani vain se, ettei siinä ole vastaanottotiskiä tai muitakaan palveluita. Gdansk oli kahdelta edelliseltä käynniltä sen verran tuttu, että osasin tulkita kartasta talon sijainnin. Valinta tapahtui sen ja edullisen hinnan perusteella.

Käytän kaupunkilomia etsiessäni Ebookersissa ja Booking.comissa aina kohtaa lennot+hotelli. Monelle tutulle tämä ei mene millään jakeluun, vaikka olen usein koittanut selittää asiaa. En nyt enää muista mitä lennoista ja hotellista olisi joutunut erikseen maksamaan, mutta reilusti enemmän kumminkin.

Vanhaan kerrostaloon hieman Gdanskin ydinkeskustan ulkopuolelle äskettäin remontoitu kämppä oli parempi kuin mitä kulahtanut talo antoi ulkoapäin odottaa. Taksi ei tosin meinannut kirveelläkään löytää perille, joten suhasimme lähikortteleita edestakaisin varmaan vartin verran.

Hotellimme sijaitsi Gdanskin telakan portin, nuorison suosiman bunkkeribaarin ja uuden sotamuseon välimaastossa. Alue ei ehkä yöllä vaikuta turvalliselta, eivätkä remontin tarpeessa olevat talot välttämättä vedä puoleensa, mutta emme kokeneet mitään ongelmia reissumme aikana. Kovin oli rauhallista.

Väillä puistoisella takapihalla hääri satunnaista porukkaa, pikaisella vilkaisulla vanhoja mummoja ja resupekkajuoppoja. Kukkaruukut oli täytetty tyhjillä pulloilla seurustelun ohessa. Puolassa ei ilmeisesti vieläkään ole pullokierrätystä. Kummallista nykyaikana.

Muutenkin melkein kaikki EU-määräykset tai sellaisiksi Suomessa tulkittavat toimet ovat Puolassa paljon löysemmässä kuin meillä. Hotellin lähellä pikkukaupassa lentelivät kärpäset ja elintarvikkeet olivat huoletta vitriinissä vähän kuin vanhassa kotimaisessa elokuvassa. Eikä kukaan siitä valittanut.

Mainitsemani Bunkier-kuppila on oikeasti vanha bunkkeri. Suomessa sellainen saisi tuskin olla anniskeluravintolana, koska paikan valaistus on minimaalinen sekä kompuroimisen ja eksymisen vaara ilmeinen. Mutta Puolassa ei olla niin turhan tarkkoja.

Gdanskin valinta matkakohteeksi tuli pääasiassa siitä, että sinne pääsee edullisesti Turusta ja paikan päällä on edullista. Kaljan hinnat olivat tosin nousseet kolmessa vuodessa selvästi, mutta eipä se suomalaiselle vieläkään kallista ole. Iso tuoppi ja Jägermeister-shotti taisi olla yhteensä neljä euroa laaki. Kyllä niitä sitten menikin, kun löysin vanhasta kaupungista "kantabaarini" Tabakan.

Tabakassa janoa sammuttamassa ollessamme japanilainen reppureissaajaa tuppautui pöytäämme. Heppu jutteli aikansa niitä ja näitä, kunnes kertoi olevansa taikuri. Oli kuulemma kiertänyt Eurooppaa jo kuukausia tienaten elantonsa tempuillaan. Suntun tupakkeja näkymättömiin taikoessaan hän heltyi sitten kysymään ruoka-apua, mutta baarissa ei ollut muuta kuin juotavaa tarjolla. Ostin hänelle oluen.

Tapanani ei ole lomilla maata ja ihmetellä missään hotellihuonessa, vaan kierrellä ja kaarrella pitkin poikin lomakohdetta ehkä vähän liiankin kanssa. Paikallisista nähtävyyksistä oli etukäteen mielessä vaatimattomat kolme kohdetta, jotka kaikki toteutuivatkin. Nähtyä tuli toisen maailmansodan alkamispaikka Westerplatte, uusi sotamuseo (The Museum Of Second World War) ja Gdanskin naapurikaupunki Sopot. Niistä tarkemmin seuraavissa blogikirjoituksissa.