maanantai 17. lokakuuta 2016

Gdanskin matka osa 3 - Päiväretki Helin niemimaalle

Helin niemimaa eli Helinkynnäs on Pohjois-Puolassa Itämereen Gdanskinlahdelle työntyvä hiekkakynnäs. Niemimaa erottaa Puckinlahden Itämerestä ja on noin 35 kilometriä pitkä. Puckinlahti on Gdanskinlahden matala luoteisosa.

Helin niemimaan leveys vaihtelee 200 metristä kolmeen kilometriin. Sen päässä sijaitsee Helin pikkukaupunki, jonne johtaa kynnästä pitkin rautatie ja maantie.

Helistä ei löytynyt ennen reissua juurikaan pohjatietoa. Muistin hiljattain lukeneeni jonkun artikkelin Seurasta tai Ilta-Sanomista, mutta muuten paikka oli melko pimennossa. 

Timon ehdotettua päiväreissua Heliin, olin välittömästi kiinnostunut. En meinaan oikein ymmärrä ihmisiä, jotka kyyhöttävät Gdanskin lomallaan hotellissa tai ostoskeskuksessa, kun ympärillä on nähtävyyksiä ja historiaa vaikka millä mitalla.

Reissuaamuna sunnuntaina kahdeksan paikkeilla Gdansk oli kuin autiokaupunki.



Paatti lähti aamuyhdeksältä Hilton -hotellin edustalta. Laiturille alkoi parveilla ihmisiä pilvin pimein ja lopulta lähtö oli tupaten täynnä. Kaikki eivät edes mahtuneet mukaan. Hel on ilmeisen haluttu retkikohde gdanskilaisille ja Puolan suosituimpia rantakohteita ylipäätään.

Alus ängettiin niin täyteen, että mikäli kyseessä olisi ollut suomalainen laiva, olisi portti suljettu jo ajat sitten. Puolassa ei säännöistä näytetä niin välittävän, joten olo oli lähinnä kuin sillipurkissa. Onneksi lotja oli sen verran jykevää tekoa, ettei ensimmäisenä tullut mieleen Titanicin kohtalo. Kahden tunnin matka taittui vaivatta.




Matkalla porhallettiin valtavan Gdanskin telakan ohi. Toisen maailmansodan aloituspaikka Westerplatten mahtavine muistomerkkeineen oli kivenheiton päässä.

Laivalta ei saanut ruokaa ollenkaan, joten puolalaisilla oli isot eväskorit ja kassit mukanaan. Muutama kännikalakin joukkoon mahtui - tatuoidut korstot elvistelivät kannella tupakka suussa, vaikka sauhuttelu laivalla oli kielletty. Kainaloissa kihnasi C-luokan Pamela Andersson -klooneja.




Laivan saavuttua Helin pitkälle aallonmurtajalaiturille, oli ensimmäinen tavoitteeni löytää jokin murkinapaikka. Homma ei onneksi ollut järin vaikeaa, sillä rantakadulla oli kuppiloita peräkanaa. Sen kun vaan käveli sinne missä tilaa näytti olevan.



Kumottuani pari tuoppia kylmää olutta ja ahmittuani ahnaaseen kitaani suussasulavan herkullisen pihvin perunavuoren kera, oli aika lähteä katsomaan mitä muuta Helin katubulevardin varrella on.





Hetken talsimisen jälkeen vastaan tuli Fokarium. Se on hylkeiden suojeluun tarkoitettu allasalue aivan Helin hiekkarannan vieressä. Kun kymmenen metrin päässä auringonpalvojat tahkovat rasvaa nahkaansa, polskuttelee aidan toisella puolella monisataakiloinen hylje turistien pällisteltävänä.







Helin niemimaa on ollut strategisesti merkittävä sodissa ja rauhanaikana. Rantahiekkoja pitemmälle mennessä vastaan tulee valtavat määrät entisaikojen rannikkolinnoituksia. Bunkkereita, tykkejä ja juoksuhautoja riittää enemmän kuin yhden kerran tarpeiksi.

Käyntipäivänämme Helissä vietettiin D-Day -festivaalia eli juhlistettiin liittoutuneiden maihinnousua Normandiassa. Se tapahtui tosin 6. kesäkuuta 1944, mutta jostain syystä puolalaiset muistelivat tapahtumaa elokuun viimeisellä viikolla.

Hyppäsimme taksikärryn kyytiin, joka kiikutti meidät muutaman kilometrin päähän entiseen tulenjohtotorniin. En ole aivan saletti oliko koko hela hoidon nimi Muzeum Obrony Wybrzeza vai oliko se vain ensimmäinen etappimme.





Matka jatkui hiljalleen takaisin kohti rantaa ja matkan varrella oli jos jonkinmoista tarjontaa. Jokaiseen bunkkeri- tai puolustuskohteeseen maksoi erikseen sisälle. Kuitteja kertyikin taskun pohjalle aikamoinen läjä. Lopulta olin niin puhki jatkuvasta ramppaamisesta, ettei kaikkia paikkoja jaksanut millään koluta läpi.

Hel oli varsinkin D-Day -tapahtuman aikaan todellinen sotahistoriafanin mekka. Ainuttakaan suomalaista ei näkynyt koko päivänä, vaikka oikein odotin milloin känninen mölyjoukko tulee vastaan Kiitos 1939-1945 -paidat päällään. Tapahtuma oli varmaan jäänyt täkäläisiltä militariafaneilta vallan pimentoon.











Paluulaiva Helistä Gdanskiin ei ollut yhtä täynnä kuin mennessä. Silti suomalainen tarkastaja olisi urputtanut ainakin laivan uloskäynneistä, jotka olivat todella ahtaat. Vaikka tulipalon sattuessa kaaos portaikossa olisi takuuvarma.

Hel oli hieno päiväreissukohde, jossa kannattaa ja ehtii hyvin käydä vaikkapa neljän päivän Gdansk-loman aikana.













1 kommentti: