Lauantaiaamu valkeni Ketzrynissä, entisen Itä-Preussin alueella.
Hyvin nukutun yön jälkeen maistuikin aamupala. Kattaus oli erikoinen. Kinkut, juustot ja muut tilpehöörit kannettiin jokaiselle erikseen nenän eteen. Leivänpalat puolestaan saapuivat korissa ja olivat tarkoitettu yhdessä mussuteltaviksi.
Osalla porukasta oli vauhti päällä jo heti aamusta. Olut virtasi ja marssilaulut raikuivat. Kenraali Adolf Ehrnroothilta kuulostava puheenparsikin putkahti ajoittain jostain esiin. Minua kyseinen turkulaisimitaattori huvitti kovasti, mutta kaikille hänen huumorinsa ei mennyt läpi.
(Huom! Kuvan henkilöt eivät välttämättä liity em. tekstiin)
Hitlerin Sudenpesään, matkamme pääkohteeseen, ei ollut hotellilta kuin kivenheitto. Opastus tapahtui sekä englanniksi että saksaksi. Itse luovin sujuvasti molemmissa ryhmissä. Otin paljon fotoja, enkä oikein enää tiennyt kumpaan ryhmään liittyisin, kun olin joko hieman edellä tai jäljessä niitä.
Englanninkielistä ryhmää veti viisikymppinen nainen, joka oli lähistöltä kotoisin. Saksankielistä porukkaa johti näyttelijä Jussi Jurkan näköinen kaveri. Hän oli aikaisemmillakin kerroilla ollut Blitztoursin oppaana.
Blitztoursin nettisivut kertovat Sudenpesästä seuraavaa:
Sudenpesä oli koodinimi, jota käytettiin Hitlerin Itä-Preussista sijainneesta päämajasta toisen maailmansodan aikana. Päämajan jäännökset sijaitsevan nykyisen Puolan alueella, lähellä Ketrzynin (ent. Rastenburg) kaupunkia. Wolfsschanze koostui 40 bunkkerista ja 40 rakennuksesta metsäisellä alueella.
Jotkut rakennukset oli peitetty erityisellä kipsilaastilla, joka näytti puunkuorelta. Naamiointiverkkojen lisäksi ruohoa, pensaita ja sammalta kasvoi kattojen päällä, joten alue oli mahdoton havaita ilmasta. Alue oli ympäröity monimutkaisilla 10 km piikkilangoin vahvistetuilla puolustusrakennelmilla, 50-150 metriä leveällä miinakentällä ja kolmella turvallisuusvyöhykkeellä, joita vartioi SS Division Leibstandarte Adolf Hitler -osastot.
Alueella oli myls kaksi lentokenttää ja sinne johti junarata. Päämajan rakensi Orkanisaatio Todt Operaatio Barbarossaa varten 1940. Hitler saapui sinne ensimmäistä kertaa Barbarossan aattona 21.6.1941 ja poistui sieltä viimeisen kerran 20.11.1944. Sodan aikana hän oleskeli Sudenpesässä yli 800 päivää.
Alueella työskentelivät myös koko natsijohto; Hermann Göring, Heinrich Himmler, Martin Bormann, Wilhem Keitel, Joseph Göbbels ja Albert Speer.
20.7.1944 eversi kreivi Claus Von Stauffenbergin Hitleriä vastaan tekemä pommiattentaatti Opetaario Valkyyria tapahtui juuri Sudenpesässä.
Sudenpesä kärsi huomattavia vaurioita saksalaisten perääntyessään tekemien räjäytysten voimasta. Hitlerin mielestä päämaja oli liian arvokas jätettäväksi venäläisten käsiin.
Paikka on nykyään suosittu turistikohde. Siellä käy vuosittain noin 200 000 vierailijaa.
Sudenpesältä matka jatkui Mauerwaldiin, entiselle Saksan armeijan esikunnan bunkkerialueelle. Kohteet sijaitsevat noin parinkymmenen kilometrin säteellä toisistaan.
Mauerwald on paremmin säilynyt kuin Wolfsscanze. Siellä saksalaiset eivät räjäyttäneet bunkkereita perääntyessään tammikuussa 1945. Mannerheim vieraili esikunnassa 27.6.1942.
Bunkkerien lähellä oli museo, jonka yhteydessä vanha tunneli. Sitä pitkin halukkaat pääsivät kömpimään muutaman kymmenen metrin matkan. Koska kolon korkeus oli vain 160 senttiä, katsoin parhaimmaksi jättää sen väliin, kun ei tullut kypärääkään otettua mukaan.
Seuraavaksi bussi kaartoi kolmenkymmenentuhannen asukkaan Gizyckon kaupunkiin (saksaksi Lötzen). Paikka sijaistee Masurian järvialueella, joka opas-Porkan mukaan on Saimaan jälkeen huomattavin sisävesistöalue koko Euroopassa.
Gizyckon läpi virtaa kanava. Sillalla näytti olevan manuaalinen veivi, joka kääntämällä liikenteenohjaaja avasi sen veneilijöitä varten.
Rannan lähellä oli useita terasseja, joissa porukka pisteli pihviä poskeen ja olutta kyytipojaksi.
Illan päätteksi bussi saapui Liettuan Kaunasiin. Samaan hotelliin, jossa vietimme ensimmäisenkin yön.
Sunnuntainen paluumatka Suomeen oli pitkä. Laskujeni mukaan hotellista kotisohvalle Turkuun kesti sellaiset 14-15 tuntia. Pari päivää meni toipumiseen ja univajeen paikkaamiseen. Tuliaisina oli valitettavasti flunssa, joka osoittain vaivaa vielä nyt viikkoa myöhemmenkin.
Paluumatkalla poikkesimme Latvian pääkaupungissa Riiassa. Siellä oli ruokailu, jonka jälkeen tutustuimme Latvian sotamuseoon. Kävin rakennuksessa kesällä 2009, enkä tällä kertaa jaksanut kovin syvällisesti tutkia vitriinejä.
Ruokailu suoritettiin isossa huvipuistotyyppisessä miljöössä. Tiskeiltä pyydettiin esimerkiksi vaikkapa perunoita ja kanankoipia, jonka jälkeen kassa laskutti kunkin ruuan erikseen. En muista tällaiseen systeemiin ennen törmänneeni. Halpaa ja hyvää.
Pihamaalla oli vilskettä. Lasten lauluesitys sattui osumaan samaan aikaan.
Kaiken kaikkiaan Bliztoursin järjestämä Sudenpesän reissu oli tiukasta aikataulustaan huolimatta onnistunut. Vaikka pieniä lieveilmiöitä saattoi olla havaittavissa niin matkustajien kuin bussin kunnonkin suhteen, ainakaan minua eivät moiset juurikaan haitanneet.
Matkanjohtaja selvisi tehtävistään lähes puhtain paperein, vaikka määrätynlaista leipääntymistä hommaan oli nähtävissä. Myös tietyissä kohteissa voisi viettää enemmänkin aikaa.
Reissu oli kumminkin sen verran hyvä, että olen valmis lähtemään uudelleenkin Blitztoursin matkalle jonnekin päin Eurooppaa. Ehkäpä jo ensi vuonna.
