Etelänmatkoilla tulee käytyä ahkerasti matkatoimistojen järjestämillä retkillä. Välillä kyseeseen saattaa tulla paikallisen järjestäjänkin retki, jos hotellin aulasta napatut esitteet sattuvat sisältämään jotain mielenkiintoista.
Pääosin retkillä on saanut rahoille hyvin vastinetta. Yhdeksän vuoden takaisella Teneriffan lomalla tuli rampattua ehkä vähän liiankin kanssa ympäri saarta. Ohjelmistossa oli ainakin Mascan vuoristokylä, Teiden kansallispuisto ja tulivuori sekä laaja saarikierros.
Tällä kertaa Teneriffan lomaviikkoon ei kuulunut kuin yksi retki. Se suuntautui naapurisaarelle La Gomeralle.
Olen käynyt Gomeralla kerran aikaisemmin, ensimmäisen Teneriffan lomani yhteydessä talvella 2011. Se oli tuon muuten katastrofaalisen viikon valopilkku, joten nyt Aurinkomatkojen retkiä tutkaillessani uusintavisiitti pikkuruiselle Gomeralle vaikutti hyvältä.
La Gomera on pieni, muodoltaan pyöreä vulkaaninen saari. Sen halkaisija on noin 22 kilometriä. Saaren maisemia hallitsevat jylhät vuoristot ja vehreät aarniometsät. Gomeran väkiluku vuonna 2008 oli 22 622.
Gomeralla on pieni lentokenttä, jonne liikennöivät vain paikalliskoneet Teneriffan pohjoiselta kentältä. Teneriffan Los Cristianosista on lauttayhteys Gomeran San Sebastianin kaupunkiin.
Joko muistoni olivat himmentyneet viidessätoista vuodessa tai sitten yhteysalus oli vaihtunut toisenlaiseksi. Fred Olsen-yhtiön laivalla tehty merimatka kesti vajaan tunnin.
Laivaan meno ei ainakaan vuonna 2011 ollut sellainen kuin nyt. Väen lastaaminen oli äärettömän hidasta ja vaivalloista. Kävi sääliksi vanhuksia, jotka tuskin uskoivat tällaiseen rääkkiin joutuvansa. Laivan rappusissa oli allekirjoittaneellakin kieli keskellä suuta, koska askelmat olivat huomattavasti korkeampia kuin Itämerellä seilaavissa paateissa.
San Sebastianissa tutustuttiin retkiopas Marjutin johdolla muun muassa kirkkoon ja puistoon, jonka keskellä oli Torre del Conde-niminen torni.
Marjutilla riitti juttua bussin mutkitellessa kapeilla vuoristoteillä. Alla oleva vuori on nimeltään Rogue de Agendo, joka tunnetaan myös Kolumbuksen munana. Möhkäle erottui juuri ja juuri pilvien ja sumun seasta.
Yksi retkietappi oli Garajonayn kansallispuisto. Siellä oli mahdollista kulkea sumun ja sammalen verhomassa laakeripuumetsässä, jonka kasvillisuus on tuhansia vuosia vanhaa.
Las Rosas-ravintolassa saimme aivan liian pienen, joskin erittäin maukkaan, ruoka-annoksen lomassa kuulla vihellyskieliesityksen. Foneettista vihellyskieltä
silboa on aikoinaan käytetty kommunikointiin laaksojen halki. Papukaijan ääntelyä muistuttava silbo on nykyään pakollinen oppiaine saaren kouluissa.
Kuulin nyt toistamiseen silboa. Viisitoista vuotta sitten samaisen ravintolan miestarjoilija lopetti esityksensä viheltämällä "Haistakaa vittu!". Tai siltä se ainakin kuulosti. Nyt oltiin kohteliaampia.
Ravintolan takapihalta aukesi upea näköala alas laaksoon. Kauempana siinsi Teneriffan massiivinen tulivuori Teide.
Kokopäiväretkeksikin Gomeran reissu on varsin pitkä. Lähtö oli naapurihotellin edustalta aamukuudelta ja paluu Puerto de la Cruziin iltakahdeksan paikkeilla. 145 euron hinta varmasti karkottaa tehokkaasti useimmat halukkaat. Vilkaistessani Fred Olson-varustamon lauttahintoja, on pelkkä menopaluu Teneriffalta Gomeralle 90 euron tienoilla.
