Tällä viikolla tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta edellisestä Teneriffan reissusta. Eipä niin, ettenkö muutenkin muistaisi ulkomaanmatkojeni ajankohtia, mutta mukava kun Facebookin Muistot-osio niistä jaksaa kertoa.
Tammikuun 2017 reissu oli kohdallani toinen, joka suuntautui Kanarian saariin kuululuvalle Teneriffalle. Mukana meitä oli kymmenen hengen porukka, matkanjohtajana Matti Viki Vikström.
Tarkempi kohdepaikkamme oli Puerto de la Cruz, joka on Teide-tulivuoren pohjoispuolella sijaitseva hieman yli kolmenkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja yksi Kanarian saarten suosituimmista matkakohteista.
Vaikka en ole mikään auringonpalvoja, jäi viikosta mieleen, ettei ainakaan tarvinnut lämpötilan puolesta hikoilla. Yhtenäkin päivänä oli +14 ja vesisade.
Retkellä Teneriffan eteläosiin, totesimme Sunttu Sundellin kanssa, että jos tänne vielä joku päivä tulemme, on hotellin oltava siellä, eikä saaren pohjoisosassa. Kylmä olutkin nimittäin tuntui taivaalliselta aurinkovarjon alla Los Christianoksen kolmenkymmenen asteen lämmössä.
Ensimmäisen kerran matkailin Puerto de la Cruzissa alkuvuodesta 2011. Tuolloin lomaviikko sujui katastrofaalisesti. Olin todella helpottunut lentokoneen laskeuduttua takaisin kotimaan kamaralle.
Mitään kammoa matkakohdetta kohtaan ei kuitenkaan tullut, vaikka heti ensimmäisenä iltana huonekaverini alkoi tehdä itsemurhan hyppäämällä hotellin parvekkeelta. Humalainen, 140 kiloinen mies vaappumassa huteralla kaiteella ei ole paras mahdollinen yhdistelmä.
Onneksi tämä tuoreempi reissu meni mutkattomasti. Hotellimme Catalonia Las Vegas oli tosin aika kolkko sinänsä loistavasta sijainnistaan huolimatta. All inclusive-juomien hakukin oli kuin Kelan tiskillä jonotus, vaikka luulisi homman sujuneen tuosta vaan.
Viikon aikana tuli nähtyä yhtä sun toista. Retkiä oli ehkä turhankin paljon; eläintarha Loro Pargue kaupungin kupeessa, vaikeammin tavoitettava Mascan vuoristokylä, Teiden kansallispuiston reissu ja kaupanpäälliseksi vielä kymmenen tunnin saarikierros Suntun kanssa.
Matkaseurueesta kaksi on nyttemmin poissa. Aulis sairasteli jo matkamme aikoihin, mutta eli vielä jonkun vuoden. Jouska vaihtoi hiippakuntaa muutama vuosi sitten.
Kymmenen hengen porukasta kaksi poissa. Niin se elämä vaan menee. Voipi olla, että vielä kerään jonkun ryhmän joskus. MatkaMatti
VastaaPoista