Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1990-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1990-luku. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Vanhoja inttikuvia Pansiosta

Katselin taannoin vanhoja valokuvia, joita löytyy muutama pino kaapista. Kaikkia en ole pistänyt albumien syövereihin, vaikka aikaa siihen olisi ollut vuosikymmeniä. Nämä kuvat on otettu vuodenvaihteessa 1990-1991 Pansiossa Turun Laivastoaseman esikuntakuntakomppaniassa.   

Kamera ei ollut vielä vuonna 1990 mikään joka pojan vehje, enkä muista niitä olleen juuri kellään. Rokkikeikoilla tytöillä saattoi olla ns. cocacola-kameroita, mutta sen järeämpiä laitteita harvemmin näki. En tiedä oliko kasarmilla kuvaaminen edes sallittua, mutta intin loppuvaiheessa päätin kumminkin ottaa kameran mukaan. 

Armeijan harmaisiin (tai laivaston mustiin) astuin kesäkuussa 1990. Alokasaika oli Upinniemessä Kirkkonummella. Aivan helvetillinen kesä, josta en löydä vieläkään mitään positiivista sanottavaa. Se oli vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sadistinen simputus varusmiesryhmäjohtajien taholta, kuumuus ja hiusmurtuneet jalkapöydät olivat pahimpia. 

Kakkoskomppanian tuvassamme oli kaksitoista varusmiestä. Heistä yksi nukkui kerrossängyssä yläpuolellani, muilla oli yksityissängyt. Yksiömme alikersanttina oli kiekonheitossa 90-luvun puolivälissä kuuluisaksi tullut Timo Tompuri. Mieleen on jäänyt hänen huutonsa kasarmin pihamaalla: "Jaramo, tehän marssitte kuin vanha lehmä!". 

Tompurin lisäksi muita tulevia julkkiksia samalla palveluspaikalla olivat Passi ja hammasharja-ohjelmasta tutuksi tullut juontaja Tino Singh, Suomen Kansallisteatterin näyttelijä Ilja Peltonen sekä muotimies Sami Sykkö

Alokasaika oli minulle niin rankkaa, että laihduin parissa kuukaudessa 26 kiloa, vaikka olinkin usein vapautettu marssi- ja taistelukoulutuksesta kipeiden jalkojeni takia. Loppuaikoina riuduin viikon verran keuhkokuumeen kourissa Sirkkalan kasarmin sotilassairaalassa Turussa.

Tilanne helpotti huomattavasti syyskesällä 1990, jolloin sain siirron Turun laivastoaseman esikuntakomppaniaan. Siellä oli mukavaa porukkaa, eikä tahti ollut millään lailla Upinniemeen verrattavissa. Aamulenkistäkin, joka oli kävely kasarmin ympäri, luovuttiin kun saimme äänestää siitä. 


Televisiota Pansion kasarmilla katselivat Passinen Seinäjoelta, Lakanen Hyvinkäältä, Lindholm Kauniaista, Kolima Raumalta ja Lindell Turusta.  


Yllä allekirjoittanut Kustavista ja Salo Littoisista. Alhaalla biljardia pelaavat Sjöblom Liedosta ja Koskinen Turusta. 
 

Muistan hyvin musiikin, jota tuvassa kuuntelimme. Ramones, Lita Ford, Pojat ja Metallica sekä Scorpions, jonka Crazy World ilmestyi sopivasti syksyllä 1990. Sitä sen sijaan en muista kenen tuo valtavan kokoinen kasettisoitin oli, joka kuvassa näkyy minun ja ikkunan välissä. 

Kuten kaikissa yhteisöissä yleensä, oli Pansiossakin muutama mulkku. Meidän joukkomme heitä siunaantui kolme. Trio sisälsi molemmat varusmieskirjurit, toinen Porista ja toinen Raisiosta.

Jälkimmäinen hoiteli ainakin loma-asioita. Minua hän muisti lähes päivittäin erityislahjoin - olin milloin hälytysryhmän johtaja tai joku muu vastaava, jolloin ylimääräisille viikonloppuvapaille ollut mitään asiaa. Kun hänen suosikkipoikansa lomailivat joka viikonloppu, pääsin minä joka toinen viikko pois kasarmilta. 

Kolmas mulkvisti oli turkulainen alfauros, jonka käyttäytyminen oli niin reteetä kuin olla vaan voi. Edes eräs alikersantti ei uskaltanut sanoa hänelle vastaan. Suurena jääkiekkoilijana esiintynyt kaveri sai yleensä kaikki illat ja viikonloput vapaiksi valehtelemalla käyvänsä lätkätreeneissä.  

Pääosin varusmieskaverini olivat kuitenkin pirun mukavia ja asiallisia. Mainittakoon vaikka Berner Raisiosta, Salo Littoisista ja Kujanpää Naantalista

Muutama vuosi sitten edesmenneen turkulaisen Aarniemen kanssa olin tekemisissä 90-luvun alussa paljon ja loppuun astikin jossain määrin. Bernerin kanssa pidämme myös yhteyttä. 

Armeijasta pääsimme pois 5. helmikuuta 1991. Päivää ennen Helsingin Jäähallissa esiintyi suosikkiyhtyeeni Judas Priest, mutta sinne pääsystä saatoin vain haaveilla. 


Kuvan kaasunaamariveikkoja en enää tunnista. Taidan itse olla oikeanpuoleinen. 

Alla jo edesmennyt Nurmi Perniöstä sekä Kujanpää, joka tuulettaa kaasuja eteenpäin Turun Sanomia apuna käyttäen.



Yllä Berner. Alla Metsovuori Hyvinkäältä. 



Leino Naantalista ja Ojala Kokkolasta. 

Kasarmi oli tuohon aikaan melko rapistunut. Vessassa ei ollut edes ovia. Pyrinkin toimittamaan tarpeeni yläkerrassa punttisalin vessassa aina kun se vaan oli mahdollista. Kuulemma melkein heti saapumiserämme lähdön jälkeen kasarmilla alkoi remonttihommat. 



sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Bad Religion Roskildessa

Eilen illalla 3.12. YLEn TV2 esitti puolen tunnin koosteen Bad Religionin keikasta viime kesän Roskilden festivaalilta. Kanavasurffailun tuoksinassa huomasin ohjelman, joka muuten olisi mennyt ohi.


"Bad Religion on yhdysvaltalainen vuonna 1979 eteläisessä Kaliforniassa perustettu melodista hardcore punkkia soittava yhtye. Yhtyeen perustajajäseniä olivat silloin 16-vuotiaat Brett Gurewitz eli Mr. Brett (kitara), Greg Graffin (laulu), Jay Ziskrout (rummut) sekä Jay Bentley (basso). Yhtye liitetään yleisesti 1980-luvun lopun punkrockin esiinmarssin esitaistelijoihin. Useat punk- ja rockyhtyeet ovat uransa jossain vaiheessa ilmoittaneet yhtyeen musiikilliseksi vaikuttajakseen sekä esikuvakseen." (Wikipedia)

Tallenteen perusteella Roskildessä oli viime kesänä kuuma. Bad Religionin äijät olivat likomärkiä. Melkein kävi sääliksi rumpalia, joka joutui helteessä paukuttamaan kannujaan.


En ole koskaan käynyt Roskilden festivaaleilla. Kesäkuussa 2009 ajelimme yhdistetyn Ruotsin- ja Tanskan matkan aikana festarialueen ohi ja katselimme kun lavoja ja muuta tilpehööriä pystytettiin. Juhlan alkuun oli tuolloin noin viikko aikaa. Alue oli melkoinen verrattuna vaikkapa kotoiseen Ruisrockiin, joka sekin on paisunut valtavasti nykyisen järjestäjän aikana.

Kuuntelin Bad Religionia aktiivisemmin 90-luvun alussa ja puolivälissä. Tuolloin elettiin vielä c-kasettiaikakautta. 80-luvun lopulla ilmestyneet Generator- ja Suffer -pitkäsoitot ainakin olivat nauhalla.

Hiljattain Soundissa oli juttua Bad Religionista. Samassa yhteydessä suositeltiin hankkimaan kolme jutun kirjoittajan mielestä keskeistä levyä. Ainakin hyvä kokoelmalätty pitäisi olla hyllyssä, joten surffailenkin tästä seuraavaksi levykaupan nettisivuille.


Bad Religionin Roskilde -pätkistä tulee hyvä fiilis. Vaikka bändi ei vaikuta niin aggressiiviselta kuin sen kuvittelisi olevan, en kutsuisi heitä tämän perusteella peruspuurtajiksikaan.

Laulaja Greg Graffin lausuu välispiikkinsä rauhallisella äänellä ilman uhoa tai kiirettä, jota kyllä kaipaisin hieman lisää. Onneksi mies ei kuitenkaan sorru Henry Rollins -tyyliseen pelleilyyn, jossa ratkaistaan maailman ongelmat minuutissa, syljen lentäessä metrien päähän.

En enää muista miten Griffin kuulutti Provinssirockissa 1993 ja 1995 tai Nummirockissa 1997, jotka ovat kokemiani Bad Religion keikkoja. Mielellään bändin näkisi vielä uudestaankin.