Keskiviikkoiltana tätä naputellessani keli on tyystin erilainen kuin kolme päivää takaperin. Sunnuntaina oli komea ulkoiluilma. Kyllä kelpasi valokuvata ja tallata pitkin poikin Ruissaloa. Nyt vastaava ei tulisi mieleenkään, kun ulkona tuulee lähes myrskylukemissa ja lumikin ehti pääosin sulaa heti alkuviikosta.
Mukana reissussa olivat innokkaat luontokuvaajat Jaska ja Sunttu. Päivä oli molemmille ensikohtaaminen Kuuvannokan kuuluisan väkkärämännyn kanssa. Itsekin löysin puun vasta viime kesänä, kun olin aikani ihmetellyt sen sijaintia Facebookin suositun Turku kuvin ja sanoin -ryhmän kuvista. Aivan Kuuvannokalla se ei kasvakaan, vaan polku perille lähtee päätieltä vasemmalle juuri ennen kivisiä ajoesteitä. Kyseessä on varmasti Turun kuvatuin puu tai ainakin listan kärkipäässä.
Kuuvannokan kallioilla valokuvaamiseni keskeytti pariskunta, jonka parempi puolisko ihmetteli kovasti merellä liikkuvia lintuja. Ne kuulemma olivat eriskummallisesti lennelleet ympäriinsä. Zoomailin Rajakarin suuntaan, jossa kiihkeä näytelmä oli hänen mukaansa käyty tai oli parhaillaan vielä menossa. En kumminkaan havainnut mitään tavanomaisesta poikkeavaa.
Moinen tieto ei kuitenkaan saanut pariskuntaa rauhoittumaan, joten ehdotin hätäpäissäni heille syylliseksi merikotkaa. Eli jos sellainen olisi saalistanut hetkeä aikaisemmin, varmasti muut linnut olisivat lehahtaneet pakoon. Kun sekään ei kelvannut, sai asia minun puolestani olla - etenkään kun en huomannut ainuttakaan lintua missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti