Ostosmatkoihin on perinteisesti ujutettu mukaan kulttuuria. Tällä kertaa vuorossa oli aivan Tallinnan ytimessä sijaitseva legendaarinen Hotel Viru, jonka ylimmässä kerroksessa sijaitsee entinen KGB:n salakuuntelu- ja vakoiluhuoneisto. Se on nykyään museona.
Kävin KGB (Neuvostoliiton valtiollinen turvallisuuspoliisi 1954-1991) -museossa ensimmäisen kerran keväällä 2011, jolloin se oli juuri avattu. Mikään ei ollut muuttunut neljässä ja puolessa vuodessa.
Kierrokselle hotellin ennen niin salaiseen 23. kerrokseen pääsee ainoastaan oppaan johdolla. Päädyimme englanninkieliseen opastusryhmään, sillä suomenkielinen oli kuulemma täynnä.
Oppaana toiminut uhkea blondi Kaija tosin hieman ihmetteli moista, sillä hänen mukaansa kello 13 olisi ollut hyvin tilaa. No, samapa tuo, taittui informaatio englanniksikin ihan hyvin.
Kaijan kanssa juttelimme jonkun verran suomeksikin siinä sivussa. Hän muun muassa kertoi, että kun 80-luvun lopulla Suomen televisiossa esitettiin eroottinen Emmanuelle -elokuva, oli se merkkitapaus myös Eestin puolella. Tallinnan ympäristössä pystyi katsomaan epävirallisesti ja salaa Suomen lähetyksiä neuvostoviranomaisten estely-yrityksistä huolimatta.
Satuin muistamaan, että elokuva esitettiin kesällä 1987. Kaija otti tiedon ilahtuneesti vastaan. Todennäköisesti seuraava suomalaisryhmä saikin tietää Emmanuellen tarkennetun lähetysajankohdan.
Hotel Virun KGB-museossa on esillä huoneita, joissa hotellivieraita ja henkilökuntaa salakuunneltiin. Laitteita ja kaikenlaista tilpehööriä on jäänyt paikalle yllättävän paljon. Veli Venäläinen on joko ollut perin huolimaton poistuessaan tai sitten on tullut kiire.
Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa epätodennäköiseltä, koska Viroa kierrellessäni olen törmännyt kaikenlaiseen romuun ja roskaan jota neuvostovalloittajat sinne jättivät. Mitä ei saatu mukaan, hajotettiin. Siksi Hotel Virun KGB-laitteistot ovat varmasti jonkunlainen erikoisuus sarallaan.
Hotel Virussa tapahtui salakuuntelua lähes kaikkialla. Kun tunnettu suomalaispoliitikko oli valitellut torttua vääntäessään vessapaperin karkeutta, oli kotvan kuluttua huoneen oveen koputettu ja ojennettu pari rullaa pehmeämpää laatua.
Ruokalautasten pohjissa oli mikrofoneja, samoin rappausten kaiteissa ja jopa saunassa. Käytävillä päivysti naisia, jotka kirjasivat vieraiden tulo- ja menoajat ylös, kenen seurassa he liikkuivat ja mitä tekivät. Naiset olivat tarkkaan valittuja ja hieman vanhempia. Heillä piti olla vähintään kolme lasta ja aviomies. Syy moiseen oli, etteivät he lähtisi suomalaismiesten matkaan Suomenlahden taakse.
Hotel Virussa työskenteli sen kulta-aikoina peräti 1200 ihmistä. Nykyään pärjätään kahdella sadalla. Hotelli oli kuin valtio valtiossa omine valuuttoineen ja sääntöineen. KGB valvoi kaikkea, jopa ilotytöt työskentelivät heidän piikkiinsä.
Koska suomalaisittainkin KGB:n touhua ja Neuvostoliiton kieroutunutta systeemiä on vaikea ymmärtää, täytyy sen varsinaisille länsimaalaisille olla todella utopistista.
Museokierros ei kerro pelkästään Hotel Virusta 1970- ja 80-luvuilla, vaan koko sen aikaisesta Virosta, joka silloin tunnettiin virallisesti nimellä Eestin sosialistinen neuvostotasavalta. Maa itsenäistyi uudelleen 20. elokuuta 1991.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti