torstai 18. heinäkuuta 2013

Kaasavuori Nauvon Prostvikissa

Tiistaina tuli käytyä Nauvon Kaasavuorella. Paikka lienee Turun saariston korkeimpia kohtia.

Kaasavuoresta ei kumma kyllä löydy netistä juuri mitään infoa. Asiantuntija Harri Nato Leinolta sain sen verran ohjeita, että osasimme mennä suunnilleen sinne minne pitikin. Matkaseurueeseen kuuluivat lisäkseni Katja, Belet ja Artsi.


Kuvittelin Kaasavuoren olevan jossain saaristotien lähellä, mutta mitä vielä. Ensin piti löytää hyppyrimäki, jonka viereen pystyi jättämään auton. Sellainen ihme löytyikin kotvan kuluttua, kun ensin huristeli Nauvon lossirannasta muutaman kilometrin Nauvon keskustaa kohti.


Suunta Kaasavuorelle lähti saaristotien toiselta puolelta. Luontopolun merkkitappi oli todella matala, eikä meinannut erottua kirveelläkään kasvillisuuden joukosta. Kun se vihdoin löytyi, oli merkkejä seuraten varsin selkeää edetä.

Kun mitään vuorentapaistakaan ei alkanut kilometrienkään jälkeen kuulumaan, ainakin minä aloin jo hiukan epäillä mahdammeko olla edes oikealla reitillä.

Jossain vaiheessa vastaan tuli perhe, jonka isukki kertoi, että "sinne on noin 20 minuutin matka vielä". Joko he olivat pistelleet jalkaa toisen eteen oikein tuelta tai sitten ajanhahmotuskyky oli sumentunut metsässä rämpiessä. Meillä nimittäin meni tavoitteen saavuttamiseen vielä noin tunti.



Luontopolulla ei ilmeisesti oltu tänä vuonna juurikaan rampattu. Kasvillisuus oli niin rehevää, ettei ainakaan kovin suurta kolonnaa ollut sitä tänä vuonna kiertänyt.

Saniaisia kasvoi polun varrella huomattavan paljon. En muista niitä näin paljon nähneenikään sitten Kustavin lapsuusaikojen. Silloin sai kaikessa rauhassa heilua päivät pitkät pitkin metsiä, rantoja ja kallioita - ilman, että kukaan mukuloista oli jatkuvassa valvonnassa. Susista, karhuista tai namusedistä ei silloin ollut pienintäkään vaaraa. Nykyäänhän niitä vaikuttaisi olevan ihan jonoksi asti jo 50 metrin päässä kotiovelta. Niin se luonto vaan muuttuu.





Vaikka keli oli ulkoilulle mitä parhain, alkoi Kaasavuoren lyötyminen tuntumaan utopistiselta. Määräämättömän pitkän ajan vaihtelevassa maastossa käveltyämme alkoi jotain vuoreen viittaavaa ilmestyä. Maa jalkojen alla vaihtui kallioksi ja pientä nousuakin oli havaittavissa. Ehkä Kaasavuori oli sittenkin olemassa!

Kun kohde vihdoin löytyi, olivat näkymät palkitsevia. Eipä Saaristomerta turhaan kutsuta maailman kauneimmaksi saaristoksi.













1 kommentti:

  1. Oliko tuolla näköalatornia?
    T.Matti "Viki" Vikström

    VastaaPoista