Syyskesän väriloistoa kasvitieteellisessä

Torstaina ohjelmistossa oli käynti Turun Ruissalossa sijaitsevassa kasvitieteellisessä puutarhassa. Edellisestä visiitistä oli kulunut parisen viikkoa. 

Viralliselta nimeltään Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on kasvihuoneidensa puolesta remontissa, joka kestoksi on arvioitu vuosia. Kasveja on siirrelty eri paikkoihin työmiesten tieltä. 

Huhun mukaan jättilumpeet olisi siirretty ulkolampiin. Näin ei kuitenkaan ole, ja vaikka olisikin, eivät ne siellä kauan pärjäisi. 

Sisäaltaasta tuttu iso punertava karppi sen sijaan uiskenteli ulkolammikossa. En jäänyt sitä kyttäämään, mutta lammen rannalla olleet kaksi kameraihmistä odottivat kalaa näkyviin vehkeet viritettyinä.

Iltapäiväauringossa kasvitieteellisessä avautui upea väriloisto. Keskityin kuvaamaan yksivuotisia koristekasveja, joiden kimpussa oli monenlaista pörriäistä ja perhosta. 

Vierailulla Taivassalon kirkossa

Kesälomani ollessa aluillaan heinäkuussa, toteutui asia, jota olin hautonut jo vuosia. Nimittäin vierailu Taivassalon kirkossa. 

Homman olisi luullut olleen helpomminkin toteutettavissa, mutta pyhätön aukioloajat ja oma liikkuminen seudulla eivät näyttäneet osuvan koskaan yhteen. Tai jos, niin sitten oli olevinaan kiire joko Kustaviin tai Turkuun. 

Pyhän Ristin kirkko (ruots. Heliga Korsets kyrka) on rakennettu todennäköisesti vuosien 1425 ja 1440 välillä. Kirkko on säilynyt melko hyvin keskiaikaisessa asussaan. 

Edellisen kerran tiedän käyneeni Taivassalon kirkossa yläasteen yhdeksännen luokan päättäjäispäivänä keväällä 1986. Tapahtumien kulku ei ole jäänyt mieleen, mutta varmaan Suvivirttä veisattiin kovasti, jonka jälkeen kirmattiin kesälaitumille. 

Rakennuksen seinillä on kalkkimaalauksia, joista varhaisimmat on tehty kirkon valmistuttua. Moisiin taideteoksiin en teininä kiinnittänyt huomiota, mutta nyt katselin niitä uusin silmin. Enkeleitä ja demoneita seinustoilla piisaa. 

Pitäisi joku kerta seuraavaksi Rymättylän kirkossa, jossa on vielä hurjempaa taidetta. Siellä itse piru kakkaa syntisten päälle.

Vepsän muinaistulet 2026

Muinaistulien yö on elokuun viimeiseen viikonloppuun sijoittuva juhla, jota vietetään eri puolilla Itämerta. Muinaistulilla tarkoitetaan varoitustulia, joita käytettiin vihollisesta varoittamiseen. Tapahtuman perinne alkoi kuitenkin vasta 1992 vietetystä Suomen itsenäisyyden 75. juhlavuodesta. 

Vepsän ulkoilusaaressa Turussa ei ole kokkoa ollut enää vuosiin. Homma lopahti siihen, että paikalle, jossa rovio yleensä oli, kaivettiin viemäristöä. Kuulemma siihen kohtaan ei voi enää tulia sytytellä. 17 hehtaarin saarella ei ilmeisesti ole toista tarkoitukseen sopivaa paikkaa. 

Viime vuonna Vepsän hiekkarannalla paloi kymmenkunta jätkänkynttilää. Se oli mielestäni erinomainen ratkaisu. Nyt tällaistakaan ei toteutettu. 

Tulien sijaan saaren ravintolassa oli peräti kaksi eri esiintyjää. Ensin trubaduuri Archie Cruz, joka veti tyylillä biisejä artisteilta kuten Ozzy, Metallica ja U2. Illan päälle Jori Otsa orkestereineen valtasi estradin soittaen vanhoja iskelmiä uusina sovituksina.

Vaikka saaren vuokramökit olivat täynnä, jostain syystä ihmisillä ei ollut valtavaa intoa osallistua karkeloihin. Vaikea ymmärrää miksi, kun kerrankin oli ohjelmaa tarjolla!  

Oma muinaistulien juhlintani alkoi jo hyvissä ajoin päivällä. Bluetooth-kaiuttimesta käsin kuulunut erinomainen populaarimusiikki ja runsas juomapuoli pitivät tunnelmaa yllä. 

Terassin katonrajassa killunut haarapääskyn pesä muodostui pienoiseksi ongelmaksi. Linnunpaskaa nimittäin tippui tasaisin väliajoin lattialle. Mökille tullessamme laudoituksella oli jo ravintolapizzan kokoinen läjä.

Ratkaisu ongelmaan oli lattian pahvitus ja ns. paskalippa, jonka avulla sai pahimmat pommit jäämään yläilmoihin. Seuraavana päivänä jätöksiä oli kertynyt siihen suunnilleen cd-levyn halkaisijan verran. 

Pääskynpesät olivat ennen Vepsän mökkiterasseilla yleisiä, mutta en ole muutamaan vuoteen ilmiöön törmännyt. Kuulemma kukaan muu ei ollut pesästä saaren henkilökunnalle huomauttanut. Eivätkä hekään näemmä olleet ulosteläjästä piitanneet, vaikka sitä luulisi kertyneen lattialle pitkin kesää. Pääskyt tekevät suven aikana kaksi poikuetta ja ensimmäiset tiput lähtevät maailmalle juhannuksen tienoilla. 

Trubaduuri Archie Cruz. 

Jori Otsa orkestereineen.

Karoliina Krookilassa

Huomasin viime syksynä sosiaalisen median valokuvaajaryhmästä varsinaissuomalaisen harrastajamallin Karoliinan. Näyttävä nuori nainen oli kuvissa kuin kotonaan. Ajattelin heittää viestillä ja kysyä, jos hänellä olisi kiinnostusta minunkin kamerani eteen. 

Aikatauluja vaan oli vaikeaa saada sopimaan, koska ilmojen haltiat eivät olleet järin suotuisia. Loppuvuonna satoi päivittäin yli kaksi kuukautta. Kun viime keväänä yhtenä lauantaina piti ottaa kuvia, kova tuuli ja räntäsade tietysti estivät moisen.  

Vihdoin heinäkuun alussa onnisti. Olin jo keväällä miettinyt kuvauslokaatioksi Krookilan kotiseutukeskusta Raisiossa. Siitä pidettiin kiinni. 

Aluksi ihmetytti Krookilan parkkipaikalla ollut väki. Sitä oli kuin isommissakin juhlissa. Syyksi paljastui lounasaika, jonka perusteella kotiseutukeskuksen kuppila on varsin suosittu. Sakkia ei onneksi eksynyt kuviin mukaan. 

En huomannut kysyä kauanko Karoliina on malleillut, mutta ainakin hän oli kuin vanha tekijä kameran edessä. Ei pahemmin tarvinnut ohjailla. Katsoimme sopivat miljööt yhdessä ja sitten vaan Nikon laulamaan. 

Odottelen kovasti jo jatkoakin, jos vaan syksyllä aikataulut sopivat yhteen. Mielessä on eräs kuvauspaikka, joka sekin sattumalta sijaitsee Raisiossa.