Jessica Voivalan landella

Heinäkuun alkuopuolella otin kuvia kaarinalaisesta Jessicasta. Kuvauspaikaksi valikoitui Kaarinan Voivalan takamailla oleva niitty, tai oikeammin sitä reunustava kävelypoilku. 

Bongasin polun erään tutun somepäivityksestä. Jessica tunnisti paikan ja oli myös sitä mieltä, että se toimisi hyvin taustana. Länkkärityyli kun harvemmin sopii moderniin ympäristöön. 

Kuvauspäivän ehtoo oli lähes trooppisen kuuma. En tajunnut ottaa hyttysmyrkkyä mukaan, koska itikoita ei ollut aikoihin näkynyt. Voivalassa pellon laidalla hyttyset ja kärpäset olivat kuitenkin hyvinkin kiinnostuneita juuri minusta.  

Jälkeenpäin ajateltuna kuvausreviirimme oli ehkä turhan tiivis, mutta punkkivaaran takia viereiseen lehtometsään ei ollut intoa sujahtaa. Eikä olisi ollut tarpeeksi valoakaan. 

Jessica tuli tutuksi keväällä 2022, jolloin satuimme samaan aikaan Ruissalon Telakan opastuskierrokselle. Pitkät punaiset hiukset ja länkkärityyli kiinnittivät oitis huomioni.

Telakkakierroksen aikoihin olin juuri toipunut ensimmäisestä koronatartunnastani. Ensimmäisia kuvia ottaessamme puolestaan sormeni oli murtunut, mutta kummasti kamera vaan pysyi hyppysissä. https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/kantrimeininkia-kartanolla.html

Vuosnaisten kallioilla

Heinäkuun toisella viikolla kävin Vuosnaisten luontopolulla Kustavissa. Tapana on ollut kulkea lenkki läpi pari kertaa vuodessa. Pituudellaan se ei ehkä häikäise, mutta maisemillaan aivan takuulla.

Reitin korkeimmalla kohdalla on muutaman vuoden ollut penkkipöytä, jossa on voinut levähtää ja katsella merelle. Nyt sen viereen on rakennettu jykevä näkötorni, jonka avajaiset olivat kesäkuussa. 

Torniin uskaltanee kavuta kovinkin korkeanpaikankammoinen, sillä askelmat ovat leveät ja seinät tukevat. Rakennelma ei muistuta tikapuita, kuten vaikka Turun Ruissalon Krottilanlahden lintutorni. 

Spauna-ravintolan vierestä lähtevän luontopolun varrella on Kallioilla - Taidekokemuksia saaristossa-niminen näyttely. Esillä on useiden eri tekijöiden töitä - kirjaimellisesti kallioilla.  

Pari vanhempaa blogijuttuani Vuosnaisten luontopolusta:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/matelija-vuosnaisten-luontopolulla.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/08/vuosnaisten-luontopolulla.html

Silliä kullekin

Heinäkuu on tähän mennessä näyttäytynyt Lounais-Suomessa sateisena. Viime viikon sunnuntai 5.7. oli olevinaan poutainen, joten kaverini Simon kanssa ajattelimme käydä ajelulla Naantalissa.  

Naantalissa sitä kuuluisaa aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt, koska matkalla alkoi rankkasade. Jatkoimme kohti Rymättylää. 

Särkänsalmen sillan kupeessa Merimaskussa on grillikioski, jossa tulee piipahdettua pari kertaa vuodessa. Talvella se ei auki olekaan. 

Suomalainen jonotuskulttuuri näytti taas puolensa. Luukun edessä seisoskeli kymmenkunta ihmistä, eikä letka edennyt mihinkään. Alkoi taas sataa. 

Viimein eräs vanhempi herra uskalsi kysyä tuppisuuna seisoskeelta pariskunnalta, ovatko he mahdollisesti jo tilanneet. Olivathan he, jolloin samalla tajusivat poistua jonosta takavasemmalle. 

Edellämme oli äiti kahden lapsosen kanssa. Kun letka vihdoin eteni jopa siihen pisteeseen, että kassaluukulle saattoi mennä, alkoi äiti empimään kumpaan luukkuun he nyt sitten menevätkään, kioski- vai grillipuolelle! 

Herkulliset hampurilaiset syötyämme matka saattoi jatkua. Sade yltyi sellaiseksi, etteivät auton tuulilasin pyyhkijät meinanneet riittää. Rymättylän kirkonkylä ohitettiin, koska pysähtyminen tuollaisella kelillä olisi ollut turhaa.

Neljän kilometrin päässä Röölän rannassa aurinko pilkotti hetken, kunnes vettä alkoi jälleen tippumaan. Bongasimme parkkipaikan vierestä Silliperinnemuseo Dikselin, jonka syövereihin astelimme sadetta pakoon.

Neljän euron hintainen biljetti oli todella hintansa väärtti. Röölän kylätoimikunnan jäsen esitteli museon esineistöä ja tarinoi sujuvasti kaikenlaista. 

Alkuun pyöri vanha mustavalkoinen dokumenttielokuva sillinkalastuksesta. Selvisi, että rymättyläläiset sillitroolarit ovat kalastaneet Islannin vesillä. 1940-luvun lopulla alkaneet ja 70-luvun puolivälissä loppuneet pyyntireissut kestivät kolmisen kuukautta kerrallaan. 

Ihmetelessäni dikseli-nimeä, kertoi opas, että kyseessä on sillitynnyrien sulkemiseen tarkoitettu vasara. 

Vuonna 2010 avatun Suomen ainoan sillimuseon lisäksi samassa rakennuksessa on Myllymuseo sekä Dikselin näyttämö, jossa on esiintynyt lukuisia kuuluisia artisteja. Ehdoton suositus Rymättylän suunnalla matkaileville. 

Vepsän luontoa 27. kesäkuuta

Kesälomani avausviikonloppu kului Vepsän saaressa Turun saaristossa. Lauantai 27. kesäkuuta oli tähän mennessä varmasti kesän komein päivä. Aurinkovoidetta sai tahkoa oikein urakalla. 

Vepsän kaikki mökit olivat varattuja, mikä tuppaa olemaan nykyään harvinaista kiihkeimpään loma-aikaankin. Mukana oli kymmenittäin tuttuja, sillä Katja Saloskan kutsumana saaressa oli "Vepsän valtaus". 

Vuosi sitten vastaavana ajankohtana oli virallista ohjelmaakin bingon ja tietokilpailun muodossa. Ilmeisesti ihmisten ulkonäkö ei saaren ravintolapalveluja tuottavaa tahoa miellyttänyt, joten baari meni kiinni jo kello 20. Samalla meni satojen eurojen tuotot sivu suun. Katja ei tällä kertaa yrittänytkään järjestää kuppilan terassille mitään tilaisuutta, koska kohtelu oli viimeksi noin tympeää. 

Saaren kasveilla oli kenties kesän värikkäin vaihe meneillään. Ruoholaukka ja keltamaksaruoho varsinkin pistivät silmään. Myös lintuja oli runsaasti; ympärillä pyöri eri lokkilajeja, valkoposkihanhia ja kanadanhanhia sekä yksi merihanhikin. 

Kävin Vepsässä viimeksi eilen. Päivä oli kelin puolesta täydellinen vastakohta tälle. Oli meinaan takuulla kesän viilein ilma, erään tahon mukaan vain 12 astetta. Tuuli oli häiritsevän kova ja sadetta saatiin islantilaiseen tyyliin kymmenen minuutin välein. 

Minilomalla Maisaaressa

Kesäloman ensimmäisellä viikolla ohjelmistossa oli kahden vuorokauden mökkeily Maisaaressa. Kuntaliitosten myötä Naantaliin kuuluvassa Rymättylässä sijaitseva Maisaari on viralliselta nimeltään Iso-Maisaari, mutta sitä kai harvemmin käytetään.

Maisaari on länsi-itä suunnassa pitkulainen, neljä kilometriä pitkä ja keskimäärin puoli kilometriä leveä saari, jonka pinta-ala on 190 hehtaaria.  

Netistä majoitusta tutkaillessani valitsin Nuotta-mökin, jossa olen yöpynyt usein aiemminkin. Se on sopivasti syrjässä, mutta kuitenkin lähellä kaikkea. 

Toimistosta avainta hakiessani vastassa oli aina yhtä hyväntuulinen yrittäjä Patrik Qvanström. Hän on luotsannut Maisaarta kesästä 2017 lähtien ja toivottavasti näin on jatkossakin.

Maisaari on yksi Turun kaupungin kolmesta ulkoilusaaresta, mutta kauhuskenaariona on huhuttu saarten myymistä. Linkissä yleisönosastokirjoitus Turun Sanomista viime lokakuulta https://www.ts.fi/a/6789657

Maisaari on veneilijöiden suosiossa. Saaren laitureissa olikin täyden näköisiä viikonlopun koittaessa ja monenlaista paattia purjeveneistä "kerrostaloihin", kuten grillipaikalla tavattu rouva erästä alusta luonnehti. 

Rymättylän Haapalan rannasta lähtevä yhteysalus on tilattava erikseen vähintään vuorokautta ennen, mikäli sillä mielii Maisaareen päästä. Silloin on mahdollisuus tulla autolla suoraan mökin pihaan, eikä tarvitse kantaa kädet vääränä kasseja ja pusseja. 

Yhteysaluksena pitkään toiminut MS Isla on tällä haavaa korjattava. Mennessä sen tilalla oli MS Kaita. Jos olisin sen tiennyt, ehkä kaara olisi jätetty Haapalan rantaan. Keularampilta oli hankala peruuttaa pois.

Paluumatka tapahtui varapaatin varapaatilla MS Kokkomaalla. Kansimiehen mukaan alus on ollut viimeiset neljä vuotta telakalla, mutta nyt jälleen tarvittaessa liikenteessä. 

Jahka MS Isla palaa reitille, ei kehnommankaan kuskin tarvinne peruutella, sillä laiva on läpiajettava. 

Vaikka Maisaaren luontopolut jäivät tällä kertaa pääosin käymättä, löytyy valokuvauksen harrastajalle saaresta rutkasti materiaalia. 

En ole sataprosenttisen varma, mutta luullakseni kuvan eläin on valkohäntäpeura. Pieniä hirvieläimiä näkyi varsinkin illan tullen nurmialueilla. Tämä kaveri toi pitkässä heinikossa seisoskellessan mieleen Afrikan savannien serkkunsa.

Olen aikaisemminkin todistanut Maisaaressa upeita auringonlaskuja. Hieman iltakymmenen jälkeen tarjolla oli tällainen näky.