Pitkästä aikaa Friskalanlahdella

Friskalanlahti on kansallisesti tunnettu ja tärkeä lintuvesi Turun Hirvensalon kaakkoisosassa. Se matala, ruovikkoinen ja umpeenkasvava merenlahti, joka on pinta-alaltaan noin sata hehtaaria. 

Lahden rannalla on kahdentoista hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue. Rantaniityllä on laidunnettu karjaa vuodesta 1989 lähtien. Laitumien laajuus oli vuonna 2007 noin 50 hehtaaria. 

Vaikka Friskalanlahti sijaitsee allekirjoittaneen asuinpaikasta vai muutaman kilometrin päässä, en ole vuosiin siellä käynyt. Muistoissa on hieman raihnainen lintutorni, joka näytti yhä olevan pystyssä. Komea ja jykevä lintulava on jossain välissä rakennettu tien päähän. 

Lintulavalta käsin tavoitin hetkeksi rantaveteen laskeutuneet jalohaikarat. Siinä ei ollut liikoja aikaa kupata kameran kanssa, vain pari kolme hyvää kuvaa ehdin ottaa. Muita bongaamiani isoja siivekkäitä olivat merikotka ja lukuisat kurjet. 

Rastaiden käyttäytyminen karjan seassa kummastutti aluksi. Linnut suhailivat aivan niiden lomassa kärpäsiä ja paarmoja napsien. 

Visiitti Friskalanlahdelle oli monipuolinen luontokokemus arkipäivän päätteeksi. Pitäisi käydä useamminkin. 

Liejukanan poikaset ja rantakäärme

Viime maanataina 27. heinäkuuta oli Heidin nimipäivä ja ilmassa jälleen sateen uhka. Koko heinäkuu olikin kelien puolesta vähän niin ja näin. Ellei satanut, ainakin tuuli kovasti. 

Viikko 29 sattui olemaan poikkeuksellinen, koska silloin oli hellettä. Tuon viikon vietin Ruotsin kiertomatkalla. Siitä tulossa blogijuttuja myöhemmin. 

Maanantai-iltana kohteenani oli Turun yliopiston kasvititeellinen puutarha Ruissalossa. Puutarhan ulkoalueella on lummelampia, joissa asustelee kaikenlaista menijää. 

En ollut tänä kesänä nähnyt siellä ainuttakaan rantakäärmettä, mutta nyt onnisti. Luikeroinen lepäili lumpeenlehden päällä, eikä ollut moksiskaan, vaikka seurailin sitä parin metrin päästä. 

Vihreitä ruokasammakoita on kuluvana kesänä ollut vähemmän kuin ennen. Oli kiven takana löytää edes yksi. 

Pääkuvauskohteena oli kuitenkin liejukanan poikaset. Pienokaisia hyppelehti lammella kymmenkunta. Kyseessä on luultavasti kahden lintuparin jäljeläiset. Emolinnutkin uivat kasvuston seassa.

Poikaset lienevät kuoriutuneet aivan lähipäivinä. Kokoonsa nähden niiden hillittömän kokoiset koivet ovat jopa huvittavat. 

Lähetin Turun Sanomiin tämän blogijutun ylimmän kuvan, jossa se julkaistiin Lukijan kuva-palstalla perjantaina 31. heinäkuuta. 

Ajelulla Atussa 2026

Kesälomani viimeinen viikko alkoi Paraisten reissulla. Pelkääjän paikalle istahti kaverini Simo, joka on aikoinaan asunutkin Paraisilla. 

Simon ehdotuksesta suuntasimme Attuun ja Paraisten Portille. Siellä oli tarkoitus syödä. 

En huomannut matkalla ainuttakaan Paraisten Portti-mainoskylttiä tienposkessa. Ehkä ravintola luottaa siihen, että asiakkaat löytävät perille ilmankin. 

Portin ruokalistalta ei harmikseni löytynyt mitään sopivaa. Hinnoissakin vaikutti olevan roima saaristolisä. Simo sen sijaan vetäisi lohiaterian ja oli tyytyväinen investointiinsa. 

Ravintolan henkilökunta oli oikein ystävällistä ja tuulettomampana päivänä terassilla olisi varmaan viihtynyt kauemminkin. 

Matkalla pysähdyimme ottamaan valokuvia. Erikoisen näköinen perhonen liiteli innokkaasti kukasta toiseen ja paljastui myöhemmin karttaperhoseksi. 

Atun kartanoympäristöä olisi ollut mielenkiintoista katsella enemmän ja lähempää, mutta emme halunneet mennä toisten tiluksille häiritsemään. 

Atussa ajellessa mieleen juolahti, että nyt onkin oiva mahdollisuus päivittää kolmetoista vuotta sitten kirjoittamaani blogijuttua Atusta. Tai pikemminkin kirjoittaa uusi. 

Juttu on herättänyt laajaa kiinnostusta ja vuosikausia myöhemminkin kommenttiosioon innostutaan lähettämään tulikivenkatkuisia viestejä. Attu-kokemuksieni kerrotaan olevan aivan vääriä ja heidän tietenkin oikeita. 

Blogilaskurin mukaan juttua on luettu satamäärin. Ehkä linkki on kiertänyt jossain mökkiläissivustoilla.

Kasvitieteellisessä 21. heinäkuuta

Eilisellä Ruissalon kuvausmatkalla yhtenä etappina oli Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Väkeä liikkui alueella paljon, kuten kiihkeimpään loma-aikaan sopii odottaakin. Korviin kantautui jos jonkinlaista murretta. 

Vuoden ensimmäinen bongaamani sisilisko tallentui muistikortille. Eläin olikin ihmeen uskaliasta sorttia. Liskoa varovasti lähestynyt pikkupoika pääsi aivan liki, ennen kuin se livahti kasvillisuuden sekaan. 

Sälli oli onnesta soikeana myös lummelammen sammakoista. Vaikeasti havaittavat pallosilmät kyyhöttävät yleensä paikallaan kasvillisuuden seassa. Onnistuin löytämään kolme yksilöä, joista yksi sukelsi välittömästi minut huomattuaan. 

Lammella uiskenteli sekä aikuinen- että poikasliejukana. Ilmeisesti kaksi poikuetta kesän mittaan tekevät liejukanat ovat arkoja ja pysyttelevät pääosin ruovikon suoijissa, mutta näillä kavereilla ei ollut suurta kiirettä piiloon. 

En ole tänä vuonna nähnyt ainuttakaan rantakäärmettä kasvitieteellisen mailla. Tuttavien kuvissa niitä on kyllä esiintynyt vähän väliä. Eräs raisiolaisherra sai jopa tallennettua käärmeen ruokailuhetken, jossa matelija suu ammollaan nieli vihersammakkoa. 

Jessica Voivalan landella

Heinäkuun alkuopuolella otin kuvia kaarinalaisesta Jessicasta. Kuvauspaikaksi valikoitui Kaarinan Voivalan takamailla oleva niitty, tai oikeammin sitä reunustava kävelypoilku. 

Bongasin polun erään tutun somepäivityksestä. Jessica tunnisti paikan ja oli myös sitä mieltä, että se toimisi hyvin taustana. Länkkärityyli kun harvemmin sopii moderniin ympäristöön. 

Kuvauspäivän ehtoo oli lähes trooppisen kuuma. En tajunnut ottaa hyttysmyrkkyä mukaan, koska itikoita ei ollut aikoihin näkynyt. Voivalassa pellon laidalla hyttyset ja kärpäset olivat kuitenkin hyvinkin kiinnostuneita juuri minusta.  

Jälkeenpäin ajateltuna kuvausreviirimme oli ehkä turhan tiivis, mutta punkkivaaran takia viereiseen lehtometsään ei ollut intoa sujahtaa. Eikä olisi ollut tarpeeksi valoakaan. 

Jessica tuli tutuksi keväällä 2022, jolloin satuimme samaan aikaan Ruissalon Telakan opastuskierrokselle. Pitkät punaiset hiukset ja länkkärityyli kiinnittivät oitis huomioni.

Telakkakierroksen aikoihin olin juuri toipunut ensimmäisestä koronatartunnastani. Ensimmäisia kuvia ottaessamme puolestaan sormeni oli murtunut, mutta kummasti kamera vaan pysyi hyppysissä. https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/kantrimeininkia-kartanolla.html