keskiviikko 18. marraskuuta 2026

Pohjanmaan reissulla osa 2 - Törnävänsaari

Pohjanmaan reissun ensimmäinen yö vietettiin Seinäjoella. Seinäjoki Camping sijaitsee luonnonkauniilla Törnävänsaarella, joka on tunnettu Provinssirockin pitopaikkana. 

Jostain syystä en huomannut kysyä majoitukset varanneelta MP Vanteelta missä päin Seinäjokea mahdamme yöpyä. Olikin positiivinen yllätys kun asia selvisi. Pääsin vuosikymmenten jälkeen fiilistelemään Provinssirockin tapahtuma-alueelle. 

Kävin Provinssirockissa peräti kolmetoista kertaa vuosina 1990-2002. Siellä tuli koettua hienoja keikkoja esimerkiksi Black Sabbathin, Bad Religionin, Iggy Popin, Gary Mooren, Misfitsin, Frank Marino & Mahogany Rushin toimesta. 

Nykyään festivaalin nimi on kutistunut pelkäksi Provinssiksi, koska ohjelmistossa on kaiken maailman iskelmää ja lökäpöksyhömppää. Vähän vastaavasti Ruisrockia voisi kutsua vain Ruissiksi, mutta mitäpä legendaarista nimeä muuttamaan. 





Oli nostalgista talsia pitkin leirintäalueen polkua kohti festarialuetta. Jokivarren miljöö näytti huomattavasti pienemmältä kuin muistin. Ennen vanhaan telttoja ja autoja oli sikin sokin kaikki paikat täynnä, mutta nykysäännöillä moinen tuskin on mahdollista. 

Monena kesänä tukikohtana oli kuusiaidan vierusta lähellä koulua. Kuuset olivat harvempia kuin muistikuvissani, eikä kyseiseen kohtaan enää osaisi kuvitella monikymmenpäistä rymyryhmää ympäri vuorokauden heilumaan. 






Provinssirockiin ei enää 24 vuoden jälkeen tee mieli kuin ehkä korkeintaan päiväksi. Siinäkin tapauksessa majoituksen pitäisi olla mökissä tai läheisessä Hotel Sorsanpesässä. Muutaman tunnin unet autossa tai teltassa eivät oikein nappaa. 

Viikolla 35 tehty automatka Pohjanmaalle oli kelienkin puolesta onnistunut. Elokuun lopulla ei ollut kylmä, eikä myöskään hyttysiä riesana. Seinäjoki Campingin mökki oli ihan luksusta, eikä edes kovin hintava. 






Seuraavana aamuna matka jatkui kohti hengellisempiä maisemia. Lakeuden Risti on vuosina 1957-59 rakennettu ja vuonna 1960 käyttöön vihitty kirkkorakennus Seinäjoella. Sen suunnitteli akateemikko Alvar Aalto. 

Erityisen tunnetuksi kirkon on tehnyt 65 metriä korkea kellotorni. En ainakaan huomannut, että sinne olisi käyntipäivänämme päässyt sisälle. Näköalatasanteelta kelpaa varmasti katsella ympäröivää kaupunkia. 







tiistai 17. marraskuuta 2026

Pohjanmaan reissulla osa 1 - Länkkärikauppa

Elokuun lopulla tehty Pohjanmaan matka oli allekirjoittaneelle viime kesän kohokohta. Vaikka maanantaina alkanut ja perjantaina päättynyt autoreissu oli varsin kattava, ei turhan tiukkaa aikataulua noudatettu. 

Mukana matkassa olivat työkaverini Sunttu Sundell ja MP Vanne. Matkustelun saralla varsin kokenut kolmikko on vuosin varrella hitsautunut hyvin yhteen. Nytkin reissattiin kuin viime kerrasta olisi kulunut vaivainen vuosi, vaikka tosiasiassa edellinen matka oli kesällä 2022. 

Tuolloin ohjelmistoon kuuluivat muun muassa Rauma, Pori, Jyväskylä. Heinola, Hamina ja Kotka. Kaukaisin matkamme on suuntautunut Kilpisjärvelle Lappiin, eivätkä Kuusamo tai Kolikaan aivan naapurissa ole. 

Tämän reissun pääkohde minulle oli Tankarin majakkasaari Kokkolan edustalla. Sinne oli tehnyt mieli jo ainakin kymmenen vuotta. Nyt se vihdoin toteutui. 

Matkalla kohti Kokkolaa ja Tankaria poikkesimme monessakin paikassa. Ensimmäinen mainittava pysähdys oli Ilmajoen Koskenkorvalla sijaitseva Jari Mäki Oy. 






Isäntä Mäkeen moni on saattanut törmätä televisiossa ja lehdissä kertomassa Amerikan hienoudesta. Itse huomasin ennen reissuamme YouTube-videon, jossa herra esitteli valtavaa autotalliaan. Siellä on säilössä Yhdysvaltojen entisen presidentin Ronald Reaganin kaara ja lukemattomia muita erikoisia menopelejä. 

Mäen näyttävään putiikkiin olisi saanut upotettua euroja vaikka millä mitalla, mutta ostoskoriin päätyi vain kauan himoitsemani olkinen lännenhattu. Isopäisen tuppaa olemaan liki mahdotonta löytää edes sopivaa lippalakkia, mutta nyt tärppäsi. Päähineitä oli jopa niin isoja kokoja, että eräskin huopahattu pyöri päässäni. Voi olla vaikeaa löytää noin suuren kaalin omaava asiakas, tosin ehkä heitäkin Pohjanmaan lakeuksilla on. 

Tarjolla olisi ollut vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta jääköön ensi kertaan. Jari Mäki Oy:llä on myös kattava postimyyntisivusto, ellei jaksa lähteä ajelemaan paikan päälle. 
















sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Karoliina Huhkon padolla

Lokakuussa sovin tällit Raisioon varsinaissuomalaisen harrastajamallin Karoliinan kanssa. Ilma oli vähän harmaa, mutta sillä mentiin mitä oli tarjolla. Alkuviikolla aurinko tietenkin paisteli, mutta viikonloppuna sitten olikin valosta puutetta.   

Viime kesänä näin erään raisiolaistutun kuvia kanoottiretkeltä. Ihmettelin missä viidakossa hän on mahtanut käydä, koska ympäristö ei vaikuttanut lainkaan suomalaiselta. Paljastui, että melaa heiluteltiin Raisionjoella Huhkon padon lähistöllä. Jokitörmällä kasvavat valtavat hopeapajut loivat vierasmaalaista tunnelmaa.

Epäsuomalaisen rehevä luonto herätti kiinnostukseni. Mieleen juolahti, että tuota voisi joskus käyttää kuvausmiljöönä. Loppukesä ja alkusyksy kuitenkin hurahtivat ohi nopeasti, eikä jokivarressa ollut enää lokakuussa aivan samaa tunnelmaa kuin melontahommissa. 

Karoliinan kanssa ei kuitenkaan voi tulla huonoja kuvia, oli valo sitten mikä tahansa. Olisin tietysti voinut ottaa mukaan toisen kameran, joka olisi ehkä ollut olosuhteisiin nähden käyttökelpoisempi, mutta ihan hyviä näistäkin tuli. 





Oli vierähtänyt vuosia kun viimeksi Huhkon padolla kävin. Tuona aikana patoa on fiksailtu luonnonmukaisemmaksi, jolloin kaloillakin on helpompi uiskennella siitä läpi. Yllä kulkevalta moottoritieltä padon näkeekin hyvin, mitä nyt satasen vauhdissa ehtii sivuilleen vilkuilla. 

Raisionjoki on muuten siitä merkillinen, että naapurikunnassa se on nimeltään Ruskonjoki, mutta kunnan rajan ylitettyään se ei sitä enää ole. 







Karoliina Raision Krookilassa viime heinäkuussa https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/08/karoliina-krookilassa.html


keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Auringonlasku Katariinanlaaksossa

Perjantaina 6. marraskuuta oli jälleen aika käydä ulkoilemassa Turun Katariinanlaakson luontopolulla. Alkupäivän työkiireiden takia en ehtinyt paikalle aivan parhaaseen aikaan, mutta kumminkin ennen hämärää. 

Kellojen talviaikaan siirron takia valoa ei pahemmin ole enää iltapäiväkolmen jälkeen. Aurinko oli puolittain jo menossa mailleen kun saavuin kuraiselle parkkipaikalle. 

Vaikka parkkialue on iso, käyttää siitä valtaosaa Turun kaupungin bussit. Ennen taannoista, läpeensä epäonnistunutta aikataulu-uudistusta kentällä saattoi nähdä maksimissaan kaksi linja-autoa. Nyt niitä oli varmaan kuusi. Taivaan ihme, ellei kolareita tule, koska luontopolkuihmiset suhailevat ilman minkäänlaista kaistaohjeistusta. 





Ainuttakaan oravaa en polun varrella tavannut, vaikka yleensä niitä pomppii siellä valtavasti. Aiemmin päivällä huomasin sosiaalisessa mediassa kurrekuvia samasta paikasta, joten ehkä eläimet olivat lepäilemässä ahmittuaan tarpeeksi pähkinöitä.

Sorsia sen sijaan oli useita. Tunnistin erään ruskeahöyhenisen yksilön nokan väristä samaksi kuin edelliselläkin kerralla. Linnut olivat kovin pelottomia ja osa tuli aivan jalkojen juureen hyörimään. 

Ilman oravia Katariinanlaakso tuntui vähän vajaalta. Auringon laskiessa Pitkänsalmen taa Hirvensalon suuntaan, jäi muistikortille jokunen julkaisukelpoinen maisemaotos.