Kyläilemässä Kaurissalossa

Viime viikolla käväisin kaverini Harri Nato Leinon sukutilalla Kustavin Kaurissalossa. Kelin puolesta parempaan ajankohtaan vierailua tuskin olisi voinut ajoittaa. 

En muista milloin viimeksi olin Kaurissalon suunnalla ollut. Silmiinpistävää oli puiden kasvu tienposkissa. Kustavin keskustasta lähtevä Pleikiläntie on perinteisesti ollut hirvimaastoa, joten keskellä päivääkin piti tutkailla pusikkoja sillä silmällä. 

Perille päästyäni kiersimme läheistä merenlahtea, Humlinginaukkoa, ehkä puolet sen laajuudesta. Matkalla ihmettelin ruostunutta metallihäkkyrää metsikön laidassa. Viereinen betonimörskä oli kuulemma vanha riihen kiuas. Siinäpä olisi oiva pähkinä purtavaksi kovemmallekin tietäjälle! 

Ylitimme hiljattain uusitun puisen kävelysillan, joka johdattaa kulkijat Kaurissalosta Riihimaahan. Autolla kun huristelet toiselle puolelle kuntaa, kertyy kilometrejä reippaasti kaksikymmentä. Tästä selvittiin muutamalla metrillä. 

Metsälenkin päätteeksi niskassa ja takaraivolla kutisi kummasti. Peräti kolme hirvikärpästä kaiversi kuin viimeistä päivää. On se vaan niin pirullinen otus. 

Pallogrillissä kypsyneet Kivikylän Huilun tuhti-makkarat maistuivat vierailun päätteeksi. Täytyy poiketa joskus toistekin. 

Ensi vuoden puolella pitää tutustua uuteen 2,5 kilometrin pituiseen luontopolkuun Leinon tilusten lähistöllä. Elämää ulkona-niminen reitti johdattaa retkeilijät saaristoluontoon Topenginleijan luonnonsuojelualueella. Lähtöpaikalle on opastus parkkipaikalta Kiparluodontieltä. 

Syyskesän väriloistoa kasvitieteellisessä

Torstaina ohjelmistossa oli käynti Turun Ruissalossa sijaitsevassa kasvitieteellisessä puutarhassa. Edellisestä visiitistä oli kulunut parisen viikkoa. 

Viralliselta nimeltään Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on kasvihuoneidensa puolesta remontissa, joka kestoksi on arvioitu vuosia. Kasveja on siirrelty eri paikkoihin työmiesten tieltä. 

Huhun mukaan jättilumpeet olisi siirretty ulkolampiin. Näin ei kuitenkaan ole, ja vaikka olisikin, eivät ne siellä kauan pärjäisi. 

Sisäaltaasta tuttu iso punertava karppi sen sijaan uiskenteli ulkolammikossa. En jäänyt sitä kyttäämään, mutta lammen rannalla olleet kaksi kameraihmistä odottivat kalaa näkyviin vehkeet viritettyinä.

Iltapäiväauringossa kasvitieteellisessä avautui upea väriloisto. Keskityin kuvaamaan yksivuotisia koristekasveja, joiden kimpussa oli monenlaista pörriäistä ja perhosta. 

Vierailulla Taivassalon kirkossa

Kesälomani ollessa aluillaan heinäkuussa, toteutui asia, jota olin hautonut jo vuosia. Nimittäin vierailu Taivassalon kirkossa. 

Homman olisi luullut olleen helpomminkin toteutettavissa, mutta pyhätön aukioloajat ja oma liikkuminen seudulla eivät näyttäneet osuvan koskaan yhteen. Tai jos, niin sitten oli olevinaan kiire joko Kustaviin tai Turkuun. 

Pyhän Ristin kirkko (ruots. Heliga Korsets kyrka) on rakennettu todennäköisesti vuosien 1425 ja 1440 välillä. Kirkko on säilynyt melko hyvin keskiaikaisessa asussaan. 

Edellisen kerran tiedän käyneeni Taivassalon kirkossa yläasteen yhdeksännen luokan päättäjäispäivänä keväällä 1986. Tapahtumien kulku ei ole jäänyt mieleen, mutta varmaan Suvivirttä veisattiin kovasti, jonka jälkeen kirmattiin kesälaitumille. 

Rakennuksen seinillä on kalkkimaalauksia, joista varhaisimmat on tehty kirkon valmistuttua. Moisiin taideteoksiin en teininä kiinnittänyt huomiota, mutta nyt katselin niitä uusin silmin. Enkeleitä ja demoneita seinustoilla piisaa. 

Pitäisi joku kerta seuraavaksi Rymättylän kirkossa, jossa on vielä hurjempaa taidetta. Siellä itse piru kakkaa syntisten päälle.

Vepsän muinaistulet 2026

Muinaistulien yö on elokuun viimeiseen viikonloppuun sijoittuva juhla, jota vietetään eri puolilla Itämerta. Muinaistulilla tarkoitetaan varoitustulia, joita käytettiin vihollisesta varoittamiseen. Tapahtuman perinne alkoi kuitenkin vasta 1992 vietetystä Suomen itsenäisyyden 75. juhlavuodesta. 

Vepsän ulkoilusaaressa Turussa ei ole kokkoa ollut enää vuosiin. Homma lopahti siihen, että paikalle, jossa rovio yleensä oli, kaivettiin viemäristöä. Kuulemma siihen kohtaan ei voi enää tulia sytytellä. 17 hehtaarin saarella ei ilmeisesti ole toista tarkoitukseen sopivaa paikkaa. 

Viime vuonna Vepsän hiekkarannalla paloi kymmenkunta jätkänkynttilää. Se oli mielestäni erinomainen ratkaisu. Nyt tällaistakaan ei toteutettu. 

Tulien sijaan saaren ravintolassa oli peräti kaksi eri esiintyjää. Ensin trubaduuri Archie Cruz, joka veti tyylillä biisejä artisteilta kuten Ozzy, Metallica ja U2. Illan päälle Jori Otsa orkestereineen valtasi estradin soittaen vanhoja iskelmiä uusina sovituksina.

Vaikka saaren vuokramökit olivat täynnä, jostain syystä ihmisillä ei ollut valtavaa intoa osallistua karkeloihin. Vaikea ymmärrää miksi, kun kerrankin oli ohjelmaa tarjolla!  

Oma muinaistulien juhlintani alkoi jo hyvissä ajoin päivällä. Bluetooth-kaiuttimesta käsin kuulunut erinomainen populaarimusiikki ja runsas juomapuoli pitivät tunnelmaa yllä. 

Terassin katonrajassa killunut haarapääskyn pesä muodostui pienoiseksi ongelmaksi. Linnunpaskaa nimittäin tippui tasaisin väliajoin lattialle. Mökille tullessamme laudoituksella oli jo ravintolapizzan kokoinen läjä.

Ratkaisu ongelmaan oli lattian pahvitus ja ns. paskalippa, jonka avulla sai pahimmat pommit jäämään yläilmoihin. Seuraavana päivänä jätöksiä oli kertynyt siihen suunnilleen cd-levyn halkaisijan verran. 

Pääskynpesät olivat ennen Vepsän mökkiterasseilla yleisiä, mutta en ole muutamaan vuoteen ilmiöön törmännyt. Kuulemma kukaan muu ei ollut pesästä saaren henkilökunnalle huomauttanut. Eivätkä hekään näemmä olleet ulosteläjästä piitanneet, vaikka sitä luulisi kertyneen lattialle pitkin kesää. Pääskyt tekevät suven aikana kaksi poikuetta ja ensimmäiset tiput lähtevät maailmalle juhannuksen tienoilla. 

Trubaduuri Archie Cruz. 

Jori Otsa orkestereineen.