Höga Kusten osa 2 - Skulebergetin köysirata

Ruotsin Höga Kusten-matkakertomukseni tässä osassa ollaan päästy reissun toiseen päivään. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Uumajasta E4-tietä pitkin etelään kohti Sundsvallia.

Ensimmäinen pysähdys oli kuuluisalla Skulebergetillä, joka on valtava vuori ja olennainen osa Höga Kustenia eli suomalaisittain Korkearannikkoa. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen nostatti maailman korkeimman rantaviivan, jollaisesta toisella puolella Pohjanlahtea ei ole tietoakaan. 

Unescon maailmanperintökohteeksi luokiteltu Höga Kusten ei tunne tarkkoja rajoja, mutta Uumajan suunnasta sen sanotaan alkavan Örnsköldvikistä ja päättyvän saaristomaisemista kuuluisaan Härnösandiin. 

Skuleberget kuuluu Ruotsin suosituimpiin vaelluskohteisiin. Ylös vuorelle pääsee kinttupolkuja pitkin, mutta alhaalla on myös hissi. Kokonaismatka on noin 1070 metriä ja kesto suunnilleen 20 minuuttia suuntaansa. 

Itse en korkeanpaikankammoisena moiseen vehkeeseen menisi kirveelläkään. Niinpä jäin muutamien muiden kanssa alas ihailemaan kesäisiä maisemia. 

Useimmat Multiexpertit Oy:n ryhmämatkalaiset hyppäsivät into piukassa hissin kyytiin. Arvioidun parinkymmenen minuutin nousun sijasta he joutuivatkin istumaan laitteessa peräti 45 minuuttia. Alas oli hälytetty ambulanssikin, joten pelkäsimme jonkun tippuneen kyydistä. Viivästymisen syy ei kuitenkaan koskaan selvinnyt, enkä nähnyt lääkäriäkään tarvittavan. 

Hissikopin lähellä oli turistirihkamamyymälä, jossa ei jostain käsittämättömästä syystä ollut tarjolla kahvia, olutta, jäätelöä tai virvoitusjuomia. Luulisi tuollaisten tuotteiden olevan kova myyntivaltti tällaisessa paikassa, toisin kuin jonkun neulenuken tai jääkaappimagneetin.  

Koska hissillä tapahtuva maisemamatkailu kesti parisen tuntia, kävin noin kilometrin päässä sijaitsevalla leirintäalueella. Jostain kumman syystä sielläkin oli palvelut minimissä keskellä päivää, mutta yksi kioski sentään auki. Kylläpä teki nannaa imuroida kylmää Cola Zeroa kolmenkymmenen asteen helteessä.

Maisemat olivat upeita alhaallakin. 

Höga Kusten osa 1 - Uumaja

Huomasin viime keväänä sosiaalisesta mediasta potentiaalisen kesäreissun, Multiexpertit Oy:n järjestämän Keski-Ruotsin rannikolle suuntautuvan Höga Kustenin. Heinäkuun kolmannelle viikolle sijoittuva matka sopi täysin aikatauluihini, koska satuin lomailemaan juuri tuolloin. 

Mainostin reissua sellaisille tutuille, joiden arvelin olevan siitä kiinnostunut. Matkaan lähtikin kaksi tuttavapariskuntaa, Vikströmit ja Toivoset. Itse matkailin yksin, koska lukuisista yrityksistä huolimatta kenellekään ei sopinut lähteä kämppäkaverikseni tai sitten matka ei muuten vaan napannut. 

Multiexpertit Oy:n puolesta mukana olivat matkanjohtaja Ari Nurminen, poikansa Roope ja bussikuski Ari Vainikainen. 

Kyseiseen heinäkuun viikkoon sattui osumaan kuluneen kesän ainoat helteet. Vaikka hiljattain jossain lukikin Suomessa olleen peräti 27 hellepäivää, en huomannut sellaista ollenkaan. Ehkä minulla ja meteorologeilla on erilaiset tulkintatavat. Tuulta sen sijaan oli lähes päivittäin riesaksi asti, eikä sateestakaan ollut pulaa. 

Matkustimme Nyholmin Liikenteen bussilla. Ruotsissa mittari näytti tasaisesti +31. Onneksi autossa pärjäsi hyvin, koska ilmastointi pelasi. Kotiin palatessa olikin sitten taas perinteinen kesäsää; lauantaina satoi yksitoista tuntia taukoamatta. 

Höga Kustenin matka alkoi maanantaiaamuna 13. heinäkuuta. Hyppäsin bussiin Raision kaupungintalon parkkipaikalta. Auto oli jo yli puolillaan väkeä, sillä suurin osa oli tullut kyytiin Turun linja-autoasemalta. 

Hieman ihmettelin kun varaamani paikka olikin melkein auton etuosassa, eikä takaoven tienoilla. Olin nimittäin pyytänyt paikkaa varauloskäynnin kohdalta, ajattelematta sen tarkemmin, että se oli tulkittu kattoluukuksi. Penkki osoittautui kuitenkin varsin toimivaksi ja olin yleensä ensimmäisten joukossa ulkona. Etuovesta käsin tosin. 

Raisiosta matka jatkui Rauman ja Porin kautta Vaasaan laivaterminaaliin. Uskoisin, että lähes kaikille kyytiläisille merimatka Vaasasta Ruotsin Uumajaan oli sarjassaan ensimmäinen. Täällä suunnalla kun on totuttu Turku-Maarianhamina-Tukholma-linjaan. 

Kolme ja puoli tuntia kestänyt laivamatka uudenkarhealla M/S Aurora Botnialla sujui mukavasti. Kalliin buffetpöydän sijaan löysin vaatimattomammasta kuppilasta vain 13,50 euroa maksaneen lounaan, jossa siinäkin oli valinnanvaraa yllin kyllin. 

Saavuimme Hotel Elite Mimeriin Ruotsin aikaa kello 16.30. Pramea rakennus on entinen koulu, joka on muutettu hotelliksi. Illalla oli aikaa kierrellä kaupungilla, lähinnä Uumajajoen maisemia katsellen. 

Iltakaljojen nauttiminen terassilla sen sijaan oli kiven takana. Luulisi noinkin suuressa (keskustaajamassa 94 000 asukasta) kaupungissa homman luonnistuvan helpommin kuin ravaamalla edestakaisin pitkin jokirantaa sopivaa kuppilaa etsien. Mutta ei, kaikki olivat jo kiinni tai juuri menossa kiinni. 

Ratkaisu löytyi hieman yllättävästä paikasta, nimittäin hotellin lähistöllä sijainneesta kebabpizzeriasta. Osa bussiporukasta olikin jo osannut sinne ennen minua.

Ohrapirtelön hinnat olivat länsinaapurissa selvästi Suomea alhaisemmat. Puolen litran lasipullo 5,5 prosenttista olutta maksoi pääsääntöisesti sekä kulmapizzeriassa että hotellien baareissa noin kahdeksan euroa. Suomessa siitä olisi rokotettu armotta yli kymmenen euroa. 

Ritarit ratsailla Taalintehtaalla

Taalintehtaan kyläyhdistyksen ja Rohan Tallien yhteistyössä järjestämä September Open vietettiin viime lauantaina Kemiönsaaren Taalintehtaalla. 

Vanhojen hiiliuunien muodostamassa miljöössä oli tarjolla taisteluesityksiä, musiikkia, monenmoista ruokaa ja käsityöläisten valmistamia tarvikkeita. Erikoisempien kojujen lomassa oli myös perinteistä metrilakua ja poliittisten puolueiden sanomaa. 

Allekirjoittanutta kiinnosti rannan lähellä turnajaiskentällä Rohan Tallien näytelmä Soturikuningatar. Esityksessä oli menoa ja meininkiä yllin kyllin. Eipä voi kuin ihmetellä miten taitavasti Rohanin ritarit hevosiaan käsittelevät. 

Olen käynyt Taalintehtaan keskiaikamarkkinoilla muutaman kerran aiemminkin. Viime vuoteen verrattuna nyt vaikutti olevan vähemmän väkeä. Tiedä sitten mistä moinen johtui, koska kelikin oli ihan hyvä. Sateenuhka oli kyllä ilmassa, mutta ainakaan iltapäivällä ei tullut pisaraakaan. 

Taalintehtaan vierasvenesatama on valtava. Veneliikennettä oli vielä syyskesällä paljon. Paatteja tuli ja meni. Tapahtuman yhteydessä purjehtivaa jahti Eugeniaa en onnistunut näkemään. 

Nyt vasta huomasin, että Suomen rumimpiin kuulunut entinen kunnantalo on purettu. Dragsfjärdin kunta yhdistyi vuonna 2009 Västanfjärdin ja Kemiön kanssa muodostaen Kemiönsaaren, jolloin talo jäi toimettomaksi. Betonikuutio on netin mukaan poistettu ihmisten silmistä vuonna 2021. 

Edellisestä September Openista voi lukea linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/09/taalintehtaan-keskiaikamarkkinoilla.html