Nelli Ruissalon ruskassa

Nämä kuvat otettiin tuulisena viikonloppuna lokakuussa Turun Ruissalossa. Mallina oli tuttavapariskunnan tytär Nelli. 

Nellin kanssa kävimme jo syyskuun puolella Ruissalon Kuuvassa sijainneella auringonkukkapellolla. Illansuussa valo oli aavistuksen turhan jyrkkä, mutta tuli sieltäkin jonkun verran kelvollisia ruutuja. 

Lokakuisena sunnuntaina oli tarkoitus oli tavoitella kuviin syysruskaa. Päivää aiemmin riehunut syysmyrsky oli osin laantunut ja paikka paikoin oli jopa täysin tyyntä. Tippuneita lehtiä oli myräkän jäljiltä varmasti normaalia enemmän.

Mielessäni oli parikin miljöötä Ruissalon alkupäästä Marjaniemen kartanolta. Rantaan ei kuitenkaan ollut ankaran viiman vuoksi mitään asiaa ilman pilkkihaalareita. Sen sijaan luontopolun varrelta löytyi tuuleton paikka, jota olen joskus aiemminkin käyttänyt. 

Pikku-Pukin promenadin alkupäässä sijaitsevilla Krimin sodan (1854-1855) aikaisella venäläisellä tykkipatterilla ei tuullut pätkääkään. Kapuamisen ylös kivirakennelmalle olisi toki voinut suorittaa helpomminkin kuin jyrkkää rinnettä pitkin, mutta ainakin alas pääsi turvallisesti rappusia käyttäen. 

Lopuksi kävimme Turun Seudun Hengitysyhdistyksen hallinnoimassa Toivonniemessä. Hiljaista oli sielläkin tähän aikaan vuodesta. Suosittu rantasaunakin säpissä kesäkauden päätyttyä. 

Mielestäni kuvista tuli kivoja, vaikka uuden kameran toiminnot olivatkin välillä hiukan hakusessa. Mikäli Nelli tulee ensi vuoden puolellakin malliksi, toivon mukaan kamera pelaa silloin jo sutjakkaammin. 

Mäntyniemen lokakuiset pippalot

Lokakuun viimeisenä lauantaina oli jälleen aika kokoontua kaveriporukalla Turun Hirvensalon Papinsaaressa sijaitsevaan Kesäkoti Mäntyniemeen. 

Kyseessä on ammattiosastoni PAU:n Varsinais-Suomen osasto ry:n hallinnoima paikka, josta on mahdollista vuokrata päärakennuksen salia erilaisiin tilaisuuksiin. 

Päivän ohjelmistossa oli muun muassa pelejä kuten biljardia ja koronaa. Takkatuli loi tunnelmaa ja nurkassa puhalsi kaasulämmitin. Keli oli tosin sen verran suotuisa, ettei ainakaan tarvinnut palella. 

Pimenevän syysillan kliimaksi monille oli hartaasti odotettu tietokilpailu. Tuomarina ja juontajana toimi Matti Viki Vikström, jolle olin hyvissä ajoin toimittanut kysymykset. Aiheena oli tällä kertaa Suomalaiset julkkikset. 

Tietokilpailu käsitti peräti kuusikymmentä kysymystä. Mikäli ei tiennyt vastausta, putosi välittömästi ja vuoro meni seuraavalle. Tiukan taiston voitti Mäntyniemessä mökkeilevä Jake. Palkintoina jaettiin dvd- ja cd-levyjä, joille toivottavasti tulee jotain käyttöäkin. 

Suomalaiset julkkikset-visa sisälsi muun muassa seuraavat kiperät kysymykset:

- Kuka on Katri Helenan managerin ja miesystävän Tommi Liimataisen laulava pikkuveli? a) Peter James Goodman b) Jonne Aaron c) Tero-Petri Suovanen

- Minkä niminen amerikkalaisrakastaja Miss Universum Anne Pohtamolla oli 70-luvun lopulla? a) Jacques de la Fontaine b) Francis Ford Coppola c) Andrew Lloyd Webber 

- Mikä on Suomen Huutokauppakeisari-ohjelmassa esiintyvän Markku-apulaisen sukunimi? a) Kettu b) Orava c) Saukko

- Minkä nimisen orkesterin Pauli Hanhiniemi perusti 90-luvulla erottuaan Kolmas nainen-yhtyeestä? a) Pauli Hanhiniemen Perunateatteri b) Pauli Hanhiniemen Kesäteatteri c) Pauli Hanhiniemen Kotiteatteri

- Mikä oli Joel Hallikaisen taiteilijanimi 1970-luvun lopulla? a) Elvis Breznev b) Dead Kekkonen c) Jeesus Caesar

Harmi, ettei ajankohta lokakuun lopulla sopinut kaikille kutsun saaneille. Ensi keväänä kokoonnutaan varmasti taas, joten toivottavasti silloin tärppää!  

Katariinanlaakson luontopolku 19. lokakuuta

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina Turun Katariinanlaakson luontopolulla riitti väkeä. Polun varrella ja etenkin isolla laakealla kivellä hyörivät oravat ovat ihmisten kiinnostuksen kohteina. Miksei pikkulinnut ja sorsatkin, mutta ehdottomasti eniten huomiota saavat kurret. 

Oravien takia itsekin siellä olin, koska niistä saattaa saada hyviä kuvia. Tällä kertaa paikalle sattui useampikin henkilö, joilla oli matkassa pähkinöitä ja uskallusta tarjota niitä kädestä pitäen eläimille. Vähän empien oravat heitä lähestyivät, mutta lopulta kiinnostus vei aina voiton ja murkina upposi ahnaisiin suihin. 

Jotenkin luulisi, että lähialueen oravat ovat tällaisella syöttötahdilla reilusti ylipainoisia, mutta en ole tavannut siellä mitään järkäleitä. Viiden-kuuden kurren joukossa vilisti aika pieniä yksilöitä, jotka lienevät tämän vuoden poikasia. Ruokahalu tuntuu kuitenkin olevan valtava ikään katsomatta. 

Tiina ja Kylämäen syysruska

Olin lokakuun puolivälin paikkeilla entisen työkaverini Tiinan kanssa kuvaamassa Turussa Kuralan Kylämäessä. 

Kylämäki on kaupungin omistama museo- ja kulttuurivirkistysalue, jossa ylläpidetään 1940- ja 50-lukujen mukaista maalaismiljöötä rakennuksineen, puutarhoineen, niittyineen ja peltoineen. 

Lokakuun toisena viikonloppuna riehunut myrsky oli suurimmaksi osaksi pudottanut lehdet puista. Toki lehtiä killui yhä siellä täällä, mutta yllättävän ripeästi ne olivat tulleet alas verrattuna vaikka Ruissalon samanaikaiseen vehreyteen.

Tarkoituksenamme oli ottaa syysruskakuvia. Hyvin se onnistui tippuneillakin lehdillä. Tiinan kanssa olen sen verran monta kertaa kuvannut, ettei nytkään tarvinnut turhia ihmetellä. Erinomainen malli.

Uudehkon kamerani kanssa oli alkuun pieniä ongelmia. Mutta kun mukana sattui olemaan vanhakin tallennuslaite, siitäkin selvittiin säikähdyksellä. 

Tiinan kanssa kävimme samoilla tiluksilla myös syksyllä 2020.  https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/04/kantrimeininkia-kylamaessa.html

Rasvatyyni Saaronniemi 18. lokakuuta

Viime viikonloppuna oli vaihteeksi todella komea keli. Sellainen tuntuu olevan harvinaista herkkua nykyään. Jollei tuule, niin ainakin sataa tai molempia yhtä aikaa. Esimerkiksi edellisviikonloppuna 11.-12. lokakuuta Turun seudulla jylläsi aivan älytön puhuri. 

Lauantain vastainen yö oli ollut ilmeisen kylmä. Maassa oli vielä paikka paikoin kuuraa lähtiessäni aamupäivällä kohti Ruissaloa. Tuntia aikaisemmin olisi varmasti saanut todistaa höyryävää merimaisemaa, nyt siitä oli enää rippeitä jäljellä Ruissalon kärjessä Saaronniemessä. 

Ihmeteltävää riitti pelkästään tyynessä meressä, jota Turun seudulla kutsutaan pläkäksi. En tiedä käyttääkö otsikon rasvatyyntä juuri kukaan, itse törmäsin siihen aikoinaan australialaisen trillerielokuvan Dead Calm suomikäännöksessä. SuomiSanakirjan mukaan se on "erittäin tyyni ja sileä vedenpinta ilman vähäisiä liikkeitä".

Tyynen meren ohella pällisteltävää riitti yhdeksänhenkisessä kyhmyjoutsenperheessä. Harvoin, jos koskaan, näkee joutsenilla seitsemää poikasta. Ilmeisen hyvin ovat selvinneet tähän saakka, tuskinpa niitä tuon enempää alkukesällä kuoriutuessakaan oli. 

Isot linnut eivät olleet moksiskaan niitä melko läheltäkin kuvaavista ihmisistä. Itse pidän tiettyä etäisyyttä, koska en halua kokea uudelleen tapausta muutaman vuoden takaa, jolloin joudun hetkellisesti juoksemaan kuin Lasse Viren. Vepsän saaressa kyhmyjoutsenemo ei meinaan tykännyt kun kuvasin sen poikasia. Valtava lintu syöksyi kohti, jolloin otin jalat alleni. 

Tämä on todennäköisesti sama lintuperhe, jonka luontovideoita pursuavaa Simon Champs Youtube-kanavaa pyörittävä kaverini Simo on syksyllä nähnyt Turun Majakkarannassa.