Päiväreissu Hangoon

Viime vuoden syksyllä törmäsin sosiaalisessa mediassa Multiexpertit Oy-nimiseen matkatoimistoon. Raisiolaisfirma on etenkin tämän vuoden puolella järjestänyt reissuja sinne sun tänne, muun muassa Hangon matkan lauantaina 8. päivä elokuuta. 

Kun Turusta pääsi päiväksi Hangoon vaivaisella kahdellakymmenellä eurolla, oli suorastaan pakko hypätä kyytiin. Huokea hinta ja hyvä ajankohta saivatkin ihmiset liikkeelle, kun peräti 130 ilmoittautui mukaan. Matkaan lähdettiin kahdella bussilla, joihin mahti huimat 67 osallistujaa per auto. 

Mainostelin matkaa tutuille, mutta monilla tuntui olevan muuta menoa. Tai sitten niinkin hieno kohde kuin kesäinen Hanko ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Olisi ehkä kannattanut, koska lauantaille osui keliltään täydellinen kesäpäivä ja Suomen eteläisimmissä kaupungissa riitti nähtävää.

Matka suuntaansa kesti noin kaksi tuntia. Perillä Hangossa olimme neljä tuntia. Siinä ajassa ehti yhtä sun toista, jos vaan pisti jalkaa toisen eteen. 

Mikäli ei jaksanut kävellä, sai rantaravintoloissa sai ainakin lompakkoa kevennettyä. Oli meinaan sellaiset turistihinnat, ettei maha enää pahemmin vaatinut murkinaa ruokalistojen hintoja katsellessa. 

Turisteja Hangossa riitti, vaikka heitä ei kuvissa pahemmin näykään. Porukkaa rantakuppiloissa seuratessani, oli pääkaupunkiseutu hyvin edustettuna. Sen kuuli murteesta ja päällekin päin huomasi, etteivät he ole saapuneet tänne Lokalahdelta tai Luvialta. 

Omaani ja kaveriksi matkalle lähteneen Tinnin ohjelmistoon kuuluivat Hangon Casinon takaa alkava Rakkauden polku ja Vartiovuorella sijaitseva vesitorni, josta aukesi upeat näkymät merelliseen Hankoon. 

Puistovuorilla olevan Rakkauden polun varrella on mannerjäätikön siloittelemia kallioita ja hiidenkirnu. Vuori huvimajoineen oli 1900-luvun alussa suosittu virkistysalue kylpylävieraiden keskuudessa ja on edelleenkin kaupungin ulkoilupaikkojen aatelia. 

Hangon Casino on 1897 valmistunut Hangon Kylpyläpuistossa sijaitseva puinen ravintolarakennus. Se on yksi kaupungin tunnetuimmista rakennuksista, mutta ei ihme kyllä ollut auki. On kuulemma nykyään tilausravintola ja yksityistilaisuuksia varten. 

Oma Hangon reissailu on ollut vähäistä, joskaan ei olematonta. Esimerkiksi Casinolla kävin kesällä 2018 legendaarisen Uriah Heepin konsertissa. Siitä enemmän linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2018/08/uriah-heep-hangossa.html ja upealla Tulliniemen luontopolulla viime vuonna https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/05/pitkaperjantaina-tulliniemessa.html

Lummelammikon elokuuta

Iltavuoroviikoilla tulee liikuttua aika nihkeästi ennen töihin lähtöä naapurikuntaan, mutta sitäkin välillä tapahtuu. Eilen kävin Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. 

Mielessäni oli etenkin yksivuotiset koristekasvit, jotka syyskesällä ovat parhaassa terässä. Niiden ympärillä liitelee parhaimmillaan uskomaton määrä perhosia. Ilmeisesti kovinta ryntäystä pitää odotella vielä viikon tai pari. Nyt ei siivekkäitä vielä pahemmin ollut.

Kävely lummelammikoille sen sijaan tuotti tulosta enemmän kuin odotinkaan. Peräti kolme rantakäärmettä sukelteli muutaman metrin säteellä. Välillä matelijat haukkasivat happea ja pysähtyivät lumpeenlehtien sekaan. 

Muutaman vihreän ruokasammakonkin bongasin aikani lammelle tähyiltyäni. Värinsä puolesta pallosilmät sulautuvat kasvuston sekaan niin hyvin, että niitä on todella vaikea erottaa. 

Liejukanat poikasineen kiisivät pitkin lampea. Tällä kertaa linnut päästelivät ääniäkin, kun yleensä on ollut hiljaista. 

Lammen partaalla tapasin puheliaan naisen kamera tanassa. En muista häntä aiemmin nähneeni. Työkaverini tiesi oitis kenestä on kyse, kun illalla asiasta kerroin. 

Vuoden verran kuvaamista harrastaneen naisen kamera objektiiveineen oli valtavan kokoinen. Kuulemma hintaa moiselle vehkeelle kertyi viisi tuhatta euroa. Olen harrastanut kuvaamista kolmisenkymmentä vuotta ja kolmen kamerani yhteishinta huitelee jossain kahden tonnin kieppeillä. Ehkä minullakin on sitten isona varaa moiseen. 

Mynämotellin nykytila

Viime torstaina auton keula osoitti kohti Mynämäkeä. Hyttisen Miika ehdotti, että käydäänpä katsomassa Valtatie 8:n varrella sijaitsevaa Mynämotellia.

Legendaarinen motelli oli aktiivisessa toiminnassa vuosina 1970-2003. Vielä 2013 eräs vanhempi rouva ylläpiti noin vuoden verran ruoka- ja kahvilapalveluja, mutta sittemmin on ollut hiljaista. 

Luonto on vähitellyt vallannut hotellialueen. Nykyään paikka on melko surullista nähtävää. Irtaimistoa ja ikkunoita ei sentään ole rikottu, vaan motelli on saanut lahota rauhassa.  

Päärakennuksen lisäksi kompleksiin kuuluu kaksi majoitusrivitaloa, joista toisen päälle on rojahtanut pitkä mänty. Uima-allaskin muistuttaa enää etäisesti sitä mitä se on joskus ollut. 

Noin neljänkymmenen kilometrin päässä Turusta sijaitseva Mynämotelli oli aikansa menomesta. Itse en siellä koskaan käynyt. Sitä voi pitää pienenä ihmeenä, koska olin esimerkiksi Lokalahdella Eijan Baarissa jollain reissulla 80-luvulla. Saman kuppikunnan paikoista Mynämotelli jäi jostain syystä väliin. 

Youtubessa näkee usein videoita hylätyistä kohteista, joissa mennään sisälle autiotaloihin ja teollisuushalleihin. En ole vielä törmäänyt videoon Mynämotellista, mutta ehkä sellainenkin on olemassa. Ainakin paikan luulisi kiehtovan asiasta kiinnostuneita. 

Merimaisemia Airistolta 9. elokuuta

Viime sunnuntaina oli jälleen aika hypätä vesibussin kyytiin ja suunnata Vepsän ulkoilusaarelle Airiston selälle. 

Normaalisti Aurajoessa Martinsillan Grillin kupeessa lepäävä pikku purtilo Marina oli kiinnittyneenä isompansa Lilyn sivustalle. Haistoin heti, että tänään mennäänkin sillä merelle. 

Onneksi Marinassa ei tarvinnut olla kuin sillit suolassa, vaikka porukkaa päivän ensimmäiseen lähtöön riittikin. Korvatulpat sentään piti ottaa käyttöön, koska kuulovikaiselle aluksen sisätilan äänisekamelska oli tuskallista.

Kannelle tuuli reippaasti. Viisihenkinen aasialaisryhmäkin joutui lopulta taipumaan ja kömpimään sisätiloihin. Perheenpään takki oli kauttaaltaan märkä, joten näemmä aallot heittivät pärskeitä ylös asti.

Vepsän maaperälle astellessani ensimmäinen vastaantulija oli Paavolan Jani. Hänen venekyydillään olen päässyt kesäkauden ulkopuolella käymään saaressa. Mahdollisesti tällainen reissu on tulossa jälleen syys-lokakuun vaihteessa, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. 

Vepsässä alkoi olla jo syksyn merkkejä. Niin sanotulla Rupurannalla näkyi ruskan värejä. Valkoposkihanhien poikasetkin ovat kasvaneet suorastaan silmissä, eikä niitä pian enää erota emoistaan. 

Airistolla oli vilkasta meriliikennettä. Purjevenettä tuli ja meni. Isot ökymoottoriveneet olivat kai tehneet jo lauantaina reissunsa saariston satamiin, koska sillä osastolla oli hiljaista. 

Olipa helkutin hienoa jälleen käydä merellä ja Vepsässä. Seuraavaa kertaa odotellessa.