Hämmästyttävä Kasvihuoneilmiö

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna suuntana oli Lohjan Karnaistenkorven retkeilypolut. Työkaverini Petterin autossa istuessa moottoritie oli kuuma, eikä matkanteko noinkin kauas Turusta tuntunut  missään.  

Jossain vaiheessa menomatkaa mieleeni juolahti taukopaikka nimeltä Kasvihuoneilmiö. Olisiko sellaista enää olemassa ja pääsisikö sinne helposti koukkaamaan moottoritieltä? 

Petteri kun kulkee Turun ja Helsingin väliä usein, tiesi hän heti asian julkituotuani, että kohta tienposkessa pitäisi näkyä Kasvihuoneilmiön mainoskyltti. 

Kyltistä oli kivenheitto liittymään. Kasvihuoneilmiö tulikin tuota pikaa näkyviin Valtatie 1:n eli Vanhan ykköstien varrelta. Tarkempi osoite on Palomäentie 2, Nummi. 

Ainut muistikuvani Kasvihuoneilmiöstä juontaa juurensa kesään 2002. Paluumatkalla Vantaan Korsossa järjestystä Ankkarockista, tai pikemminkin sen jälkeisestä majapaikasta, pysähdyimme siellä. 

Parin tutun Facebook-päivityksissä olen lähivuosina huomannut fotoja Kasvihuoneilmiön merkillisistä patsaista ja muusta tilpehööristä. En muista reilun parinkymmenen vuoden takaisella visiitillä sellaisia nähneeni. Mielestäni tuohon aikaan Kasvihuoneilmiö oli enemmän tavallinen taukopaikka kuin sisustustavaraliike.  

Niinpä olikin uskomatonta kohdata tavaramäärä, jonka rakennus kätkee sisälleen. Ulkonakin toki oli sitä sun tätä, mutta varsinainen yllätys odotti sisätiloissa. Tarjolla on vaikka mitä; ulkokalusteista armeijan varusteisiin ja patsaista kristallikruunuihin.

Kasvihuoneilmiössä on toki myös kahvila. Myynnissä näytti olevan valtavia rinkelimunkkeja. Yksi sellainen vastasi varmaan kolmea tavallista munkkia. Moinen järkäle piti tietysti ostaa virvoitusjuoman kera, jotta jaksoi taivaltaa luontopolulla. 

Valitettavasti unohdin ottaa kuvan megamunkista. Maukas suupala ei ollut edes hinnalla pilattu; vain 4,70 euroa. 

Munkkia mussuttaessani huomasin katonrajassa killuvan hain. Sitä lienee moni pelästynyt. Putiikin valtavasta dvd-filmivalikoimasta olisi saattanut löytyä Tappajahaikin, mutta mitä hyllyjä vilkaisin, oli siellä pääosin kotimaista tuotantoa. 

Kasvihuoneilmiöön pitää ehdottomasti tulla joku kerta uudelleen oikein ajan kanssa! 

Alkuilta Halikon kurpitsapellolla

Viime sunnuntaina suunta oli kurpitsapellolle Salon kupeeseen Halikkoon. Tämä oli jo viides kerta kun Kurpitsaviikot veti allekirjoittaneen puoleensa. 

Lähtö Turusta tapahtui hyvissä ajoin valoisaan aikaan. Viime vuonna opin, että paikalla on hyvä olla muulloinkin kuin pimeällä, sillä muuten jää paljon huomaamatta. 

Koska flunssa painoi päälle ja lauantaina tuuli vielä kovempaa kuin juhannuksena, varauduin reissuun kaulahuivilla ja pipolla. Tämä olikin tarpeen, sillä aukealla pellolla puhalsi kuin viimeistä päivää. Kun vielä alkoi satamaankin, oli aika mennä hetkeksi autoon lämmittelemään. 

Onneksi kaaran sai parkkiin todella lähelle tapahtuma-aluetta. Yhtenä vuonna tilaa löytyi vasta kaukaa halikkolaisen kerrostalon edestä. Iso kiitos mukaville ja asiansa osanneille liikenteenohjaajille. 

Halikon museosillan kupeessa olevalla tapahtuma-alueella on valtava määrä yksityiskohtia, joita ei pimeässä huomaa. Puolisokkona ihmispaljoudessa haahuileminenkaan ei välttämättä ole miellyttävää. Hyvä puoli tosin on, että päivänvalon laskeuduttua tuhannet kurpitsalyhdyt näyttävät upeilta. 

Kurpitsaviikot sai alkunsa vuonna 2018, jolloin Rannikon Puutarhan yrittäjä Esa Rannikko ideoi omalle kurpitsapellolleen ensimmäisen Kurpitsapuiston. 

Tapahtuma veti vuosi vuodelta yhä enemmän porukkaa. Vuonna 2021 Rannikko kyseli paikallista yhdistystä, Salon Alueen Yrittäjiä, ottamaan vetovastuuta. Näin syntyi Kurpitsaviikot, jota on tehty pääosin talkoovoimin. 

Tänä vuonna tapahtuma järjestetään aikavälillä 10.-26. lokakuuta. Avajaisissa mikrofoniin tarttui itse presidentti Sauli Niinistö. Salosta kotoisin oleva Niinistö oli varmasti melko helppo houkutella paikalle. 

Erona aiempiin vuosiin, oli alueella jonkun verran uusia rakennelmia. Hauskoja asetelmia oli muuteltu, esimerkiksi luuranko-orkesteria en muista nähneeni. 

Puoli kuuden kieppeillä pellolla pystyi kävelemään törmäämättä muihin ihmisiin. Tuntia myöhemmin tilanne olikin jo toinen. Raivokkaasta tuulesta ja ajoittaisesta piiskaavasta sateesta huolimatta väkeä oli kuin Ruisrockissa. Siinä vaiheessa oli aika vaihtaa maisemaa. 

Olen vähän jopa odotellut milloin joku keksii tulla kertomaan "Miten sinäkin iso mies viitsit tuollaista pelleilyä käydä katsomassa?". Voi tietysti olla, että tällainen Amerikasta Suomen perukoille rantautunut Halloween-meininki sulattaa paatuneimmatkin kyynikot. 

Pari aiempaa Kurpitsaviikot-blogijuttuani luettavissa linkeistä: 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/10/halikon-kurpitsapellolla.html 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/10/halikon-kurpitsaviikot-2023.html

Jessica Tuorlan tiluksilla

Tämä kuvasetti on peräisin Piikkiön Tuorlasta syyskuulta 2024. Aurinkoisena syyskesäisenä päivänä mallina oli upea Jessica. 

Keväällä 2022 olin tutustumiskierroksella Turun Ruissalon Telakalla. Ryhmän liikkuessa ympäri aluetta kiinnitin huomiota punatukkaiseen naiseen, joka erottui porukasta valtavan hiusmerensä ja länkkärityylinsä takia. 

Muukaan sakki ei ollut mitään harmaata massaa, vaan mukana oli monenmoista kulttuuri-ihmistä. Olen myöhemmin törmännyt heihin silloin tällöin; etenkin kierroksen vetäjään, vanhojen puuveneiden entisöijään Jani Vahtoon.

Piikiönlahden rannalla sijaitseva Tuorla osui kuvauspaikaksi ennen muuta siksi, että Jessicalla oli sinne lyhyt matka. Tuorlan kartanon mailla on Ammattiopisto Livian toimipiste ja miljöötä vaikka muille jakaa. 

Kuvauspäivän keli oli aavistuksen turhan kirkas, mutta niillä mentiin mitä ylhäältä annettiin. Sopivaa kuvausaikataulua on meinaan usein hankala löytää, lisäksi melkein aina sataa tai on vähintään sateenuhka. 

Jessican staili hakee vertaistaan. Ainakaan minun tuttavapiirissäni ei taida olla toista kantri- ja länkkärityyliä näin onnistuneesti toteuttavaa naista. 

Pari vanhempaa linkkiä Jessica kuviin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/kantrimeininkia-kartanolla.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/09/jessica-kylamaella.html

Tiina Mikkolanmäellä

Nämä kuvat otettiin viime heinäkuussa Turun Itäharjun Mikkolanmäellä. Kukkulalla on toisen maailmansodan aikaisia betonisia ilmatorjuntapatterin jäänteitä, joita graffititaiteilijat käyvät värittelemässä. Kuvauspaikkana mitä oivallisin. 

Mallina oli entinen pitkäaikainen työkaverini Tiina, joka on ollut muissa hommissa jo vuosia. Hermoja raastava ilmapiiri lakkoiluineen sai aikaan sen, että ovi kävi omatoimisesti monen muunkin kuin hänen osalta. 

Tällaisia ei kuitenkaan murehdittu keskikesän helteillä. Tiina osasi polun ylös mäelle paremmin kuin minä, joka olisin kavunnut sinne toista kautta. Tämä oli varmasti selkeämpi reittivalinta.

Keskikesäisenä iltapäivänä ei ollut valosta puutetta, mutta ei toisaalta liian suoraakaan auringonpaistetta. Kuvauskeliksi oikein hyvä. Pienellä silmäilyllä löysimme monta potentiaalista kuvauspaikkaa ja taisimme käyttääkin niistä kaikkia.  

Yleensä otan reilusti kuvia ja tälläkin kertaa niitä kertyi varmasti satoja. Upea Tiina poseerasi kuin vanha tekijä sen enempiä ohjaamatta.

Pari linkkiä vanhempiin Tiina-kuviin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/07/tiina-kesaisessa-saaronniemessa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/11/tiina-kesaisella-uittamolla.html

Luostarinmäen avoimet ovet

Tämän viikon tiistaina oli ohjelmistossa Turun Vartiovuoren kupeessa sijaitseva Luostarinmäen museokortteli. Kyseessä on ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säästyi vuoden 1827 Turun palossa. 

Pari sataa vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Niihin on sisustettu sekä käsityöläisten asuntoja että 30 eri alan verstasta esittelemään esiteollisen ajan kaupunkikäsityön historiaa. 

Lokakuisena arki-iltapäivänä museoalueella ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Suorastaan hämmästyttävän hiljaista, ottaen huomioon, että kyseessä oli avoimet portit. 

Paikalle pääsee neljästä eri suunnasta, itse saapastelin sisään pääportista osoitteesta Vartiovuorenkatu 2. 

Vanhan ajan meininkiä ehtii käydä ihastelemassa ilmaiseksi tiistaista lauantaihin 18. lokakuuta asti. Käsityöläisiä ei ole paikalla, mutta syysruskan verhoamassa miljöössä riittää varmasti katselemista ja kuvattavaa.