Höga Kusten osa 3 - Silta ja Sundsvall

Multiexpertit Oy:n järjestämä Ruotsin Höga Kusten-kiertomatka jatkui Skulebergetin köysiradalta kohti Sundvallin kaupunkia. 

Odotetusti pysähdyimme matkan yhden kohokohdan eli Höga kusten-sillan taukopaikalla. Harvoin noin vaikuttavaa näkyä tuleekaan vastaan. Silta on suorastaan järjettömän hieno. 

Höga kusten-silta on Ångermanjoen ylittävä sekä Kramforsin ja Härnösandin kunnat yhdistävä silta Ångermanlandin maakunnassa Ruotsissa Korkearannikon (Höga kusten) rannikkoalueella. 

Se on Tanskan Iso-Beltin sillan jälkeen Skandinavian toiseksi pisin ja maailman kahdeksanneksi pisin riippusilta 1800 metrin kokonaispituudellaan. Sillan pääjänne on 1210 metriä ja betoniset kannatinpylväät kohoavat 182 metriin vedenpinnasta. 

Silta rakennettiin vuosina 1993-1997 tiesillaksi Eurooppatie 4:lle korvaamaan nykyliikenteelle liian pieneksi käynyt Sandön silta. Höga kusten-silta vihittiin käyttöön 1. joulukuuta 1997. Tuolloin se oli Ruotsin korkein rakennelma, mutta nyttemmin Juutinrauman silta on kiilannut ohi. 

Harmittaa vaan, etten huomannut kuin vasta bussin kaarrettua pois alueelta, että metsän reunaan oli raivattu oikein virallinen valokuvauspaikka. Koko komeus olisi varmasti näkynyt paremmin sieltä. 

Hieman yllättäen ruotsalainen ravintola- ja kahvilakulttuuri poikkesi aika tavalla suomalaisesta. En ole ennen asiaa huomannut, mutta tällä reissulla törmäsin muutamaankin otteeseen vieraaseen palvelutapaan. Eräässä kuppilassa asiakas joutui itse näpyttämään maksupäätteelle summan eli esimerkiksi oluen hinnan, myyjän katsellessa tiskin takaa hölmistynyttä turistia. Käsittämätöntä.

Höga kusten-sillan hulppeassa kuppilassa oli valtava jono jo pelkästään meidän porukasta. Vitriinissä odotti vaivaiset kolme sämpylää ja nälkäkin alkoi olla helvetinmoinen. Olin täysin varma, että minun tuurillani sämpylät loppuvat ennen kuin pääsen tiskille asti. 

Jono mateli ja kas kummaa, sämpylät olivat kuin olivatkin yhä siinä. Mutta jumankauta, vitriinissähän ei ollut kahvaa! Selitin hätäpäissäni myyjälle, että haluan tuon sämpylän tuosta. Neidiltä tiskin takaa tuli jonkinlainen vastaus, jota en tietenkään ymmärtänyt. Hän kävi hakemassa apuvoimia, jolloin paikalle saapui paremmin kommunikaatiota ulkomaalaisen kanssa taitava virkasisko. 

Homman nimi olikin sellainen, että yksi duunari tekee tilauksesta sellaisen sämpylän, jonka asiakas valitsee vitriinissä olevista kolmesta näytekappaleesta. Eipä ihme, että jono mateli tällaisilla toimintatavoilla. Jokseenkin kätevämpää olisi tuupata vitriini pullolleen sämpylöitä ja asentaa siihen kahva...

On myös mainittava, että kun vihdoin sämpylän sain, oli se kooltaan huomattavasti pienempi kuin vitriinissä lojuva mallikappale. Ruotsalaista vittuilua, kuten Matti Ijäksen ohjaamassa Katsastus-elokuvassa tavattiin sanoa! 

Illansuussa saavuimme Sundvalliin, jossa majoituimme osoitteessa Storagatan 13 sijaitsevaan Elite Hotel Knaus Sundvalliin. Rakennus oli mahtava ulkoakin, mutta sisällä vasta hienoa olikin. Tuskin monikaan matkalaisista osasi ihan näin komeita puitteita odottaa. Portaikkoa kuulin verrattavan Titanicin vastaavaan.

Myös Hannu ja Matti olivat ihmeissään hotellimme nähdessään. 

Erikoismaininta pitää antaa Eriksberg-oluelle, jota nautimme muutaman pullollisen hotellin baarissa. 5,3 prosenttinen kylmä ohrapirtelö oli todella maittavaa. Hintakin euroiksi käännettynä "vain" 8,30 euroa, jota voi pitää jopa edullisena. Suomessa vastaava juoma olisi maksanut reippaasti enemmän, etenkin hotellissa. 

Kivenheiton päässä Elite Hotel Knausista sijaitsee Sundsvallin tori. Vaikka vietettiin tiistai-iltaa, oli aukiolla armoton meno. Tuhannet ihmiset bailasivat kuin viimeistä päivää. Erään tiedon mukaan lavalle olisi noussut tunnettu ruotsalainen hard rock-orkesteri Europe, mutta moinen osoittautui pötypuheeksi. 

Sen sijaan valtavalla estradilla nähtiin uhkea blondi, joka laulatti yleisöä varsin hyvin siinä onnistuen. Joku tunnisti hänet Sanna Nielseniksi. 

Sanna on vuonna 1984 syntynyt ruotsalaislaulaja, joka on kotoisin Bromöllasta Skånesta. Hän juonsi vuosina 2016-2022 Suomessakin seurattua lauluohjelmaa Allsång på Skansen. 

Sannan vetäessä yleisöä magneetin lailla puoleensa, oli muualla keskustassa oli kovin hiljaista. 

Höga Kusten osa 2 - Skulebergetin köysirata

Ruotsin Höga Kusten-matkakertomuksen tässä osassa ollaan päästy reissun toiseen päivään. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Uumajasta E4-tietä pitkin etelään kohti Sundsvallia.

Ensimmäinen pysähdys oli kuuluisalla Skulebergetillä, joka on valtava vuori ja olennainen osa Höga Kustenia eli suomalaisittain Korkearannikkoa. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen nostatti maailman korkeimman rantaviivan, jollaisesta toisella puolella Pohjanlahtea ei ole tietoakaan. 

Unescon maailmanperintökohteeksi luokiteltu Höga Kusten ei tunne tarkkoja rajoja, mutta Uumajan suunnasta sen sanotaan alkavan Örnsköldvikistä ja päättyvän saaristomaisemista kuuluisaan Härnösandiin. 

Skuleberget kuuluu Ruotsin suosituimpiin vaelluskohteisiin. Ylös vuorelle pääsee kinttupolkuja pitkin, mutta alhaalla on myös hissi. Kokonaismatka on noin 1070 metriä ja kesto suunnilleen 20 minuuttia suuntaansa. 

Itse en korkeanpaikankammoisena moiseen vehkeeseen menisi kirveelläkään. Niinpä jäin muutamien muiden kanssa alas ihailemaan kesäisiä maisemia. 

Useimmat Multiexpertit Oy:n ryhmämatkalaiset hyppäsivät into piukassa hissin kyytiin. Arvioidun parinkymmenen minuutin nousun sijasta he joutuivatkin istumaan laitteessa peräti 45 minuuttia. Alas oli hälytetty ambulanssikin, joten pelkäsimme jonkun tippuneen kyydistä. Viivästymisen syy ei kuitenkaan koskaan selvinnyt, enkä nähnyt lääkäriäkään tarvittavan. 

Hissikopin lähellä oli turistirihkamamyymälä, jossa ei jostain käsittämättömästä syystä ollut tarjolla kahvia, olutta, jäätelöä tai virvoitusjuomia. Luulisi tuollaisten tuotteiden olevan kova myyntivaltti tällaisessa paikassa, toisin kuin jonkun neulenuken tai jääkaappimagneetin.  

Koska hissillä tapahtuva maisemamatkailu kesti parisen tuntia, kävin noin kilometrin päässä sijaitsevalla leirintäalueella. Jostain kumman syystä sielläkin oli palvelut minimissä keskellä päivää, mutta yksi kioski sentään auki. Kylläpä teki nannaa imuroida kylmää Cola Zeroa kolmenkymmenen asteen helteessä.

Maisemat olivat upeita alhaallakin. 

Höga Kusten osa 1 - Uumaja

Huomasin viime keväänä sosiaalisesta mediasta potentiaalisen kesäreissun, Multiexpertit Oy:n järjestämän Keski-Ruotsin rannikolle suuntautuvan Höga Kustenin. Heinäkuun kolmannelle viikolle sijoittuva matka sopi täysin aikatauluihini, koska satuin lomailemaan juuri tuolloin. 

Mainostin reissua sellaisille tutuille, joiden arvelin olevan siitä kiinnostunut. Matkaan lähtikin kaksi tuttavapariskuntaa, Vikströmit ja Toivoset. Itse matkailin yksin, koska lukuisista yrityksistä huolimatta kenellekään ei sopinut lähteä kämppäkaverikseni tai sitten matka ei muuten vaan napannut. 

Multiexpertit Oy:n puolesta mukana olivat matkanjohtaja Ari Nurminen, poikansa Roope ja bussikuski Ari Vainikainen. 

Kyseiseen heinäkuun viikkoon sattui osumaan kuluneen kesän ainoat helteet. Vaikka hiljattain jossain lukikin Suomessa olleen peräti 27 hellepäivää, en huomannut sellaista ollenkaan. Ehkä minulla ja meteorologeilla on erilaiset tulkintatavat. Tuulta sen sijaan oli lähes päivittäin riesaksi asti, eikä sateestakaan ollut pulaa. 

Matkustimme Nyholmin Liikenteen bussilla. Ruotsissa mittari näytti tasaisesti +31. Onneksi autossa pärjäsi hyvin, koska ilmastointi pelasi. Kotiin palatessa olikin sitten taas perinteinen kesäsää; lauantaina satoi yksitoista tuntia taukoamatta. 

Höga Kustenin matka alkoi maanantaiaamuna 13. heinäkuuta. Hyppäsin bussiin Raision kaupungintalon parkkipaikalta. Auto oli jo yli puolillaan väkeä, sillä suurin osa oli tullut kyytiin Turun linja-autoasemalta. 

Hieman ihmettelin kun varaamani paikka olikin melkein auton etuosassa, eikä takaoven tienoilla. Olin nimittäin pyytänyt paikkaa varauloskäynnin kohdalta, ajattelematta sen tarkemmin, että se oli tulkittu kattoluukuksi. Penkki osoittautui kuitenkin varsin toimivaksi ja olin yleensä ensimmäisten joukossa ulkona. Etuovesta käsin tosin. 

Raisiosta matka jatkui Rauman ja Porin kautta Vaasaan laivaterminaaliin. Uskoisin, että lähes kaikille kyytiläisille merimatka Vaasasta Ruotsin Uumajaan oli sarjassaan ensimmäinen. Täällä suunnalla kun on totuttu Turku-Maarianhamina-Tukholma-linjaan. 

Kolme ja puoli tuntia kestänyt laivamatka uudenkarhealla M/S Aurora Botnialla sujui mukavasti. Kalliin buffetpöydän sijaan löysin vaatimattomammasta kuppilasta vain 13,50 euroa maksaneen lounaan, jossa siinäkin oli valinnanvaraa yllin kyllin. 

Saavuimme Hotel Elite Mimeriin Ruotsin aikaa kello 16.30. Pramea rakennus on entinen koulu, joka on muutettu hotelliksi. Illalla oli aikaa kierrellä kaupungilla, lähinnä Uumajajoen maisemia katsellen. 

Iltakaljojen nauttiminen terassilla sen sijaan oli kiven takana. Luulisi noinkin suuressa (keskustaajamassa 94 000 asukasta) kaupungissa homman luonnistuvan helpommin kuin ravaamalla edestakaisin pitkin jokirantaa sopivaa kuppilaa etsien. Mutta ei, kaikki olivat jo kiinni tai juuri menossa kiinni. 

Ratkaisu löytyi hieman yllättävästä paikasta, nimittäin hotellin lähistöllä sijainneesta kebabpizzeriasta. Osa bussiporukasta olikin jo osannut sinne ennen minua.

Ohrapirtelön hinnat olivat länsinaapurissa selvästi Suomea alhaisemmat. Puolen litran lasipullo 5,5 prosenttista olutta maksoi pääsääntöisesti sekä kulmapizzeriassa että hotellien baareissa noin kahdeksan euroa. Suomessa siitä olisi rokotettu armotta yli kymmenen euroa.