Syyskuvia viikolta 40

Tilastollisesti paras syysruska Turun seudulla on 12. lokakuuta. Tämä on jäänyt mieleen Luonto Plus-ohjelmasta, joka pyöri vuosia Turku TV-kanavalla ja sittemmin Turun Sanomien nettiversiossa. 

Luontoasiantuntija Ari Karhilahden ja toimittaja Ann-Mari Rannikon tähdittämä sarja oli kerrassaan erinomainen, eikä sen vertaista ole sittemmin tullut miltään kanavalta. 

Syys-lokakuun vaiheessa luontoon alkoi ilmestyä ruskan merkkejä. Aamuvuoron jälkeen suuntasin Liedon Vanhalinnanvuorelle, jonne on työpaikaltani muutama kilometri matkaa.

Vanhalinnassa oli orastavaa ruskaa, mutta ei niin pitkällä kuin toivoin. Viikkoa paria myöhemmin tilanne olisi varmasti ollut toinen. Mutta tulipa käytyä. Ja Aurajokilaakson kansallismaisemaa katselee aina mielellään.  

Viikon 40 toinen arkivalokuvausretki suuntautui Turun Ruissalon Kasvitieteelliseen puutarhaan. Aamupäivällä oli vielä kastetta maassa. Hämähäkinverkkoja killui siellä täällä. Vallitsevassa valossa seitit näkyivät poikkeuksellisen hyvin. 

En ole tämän jälkeen kasvitieteellisessä käynytkään. Ensi vuoden puolella palataan taas asiaan. 

Pöllöbongailua Kansanpuistossa

Sunnuntaina 18. lokakuuta oli mahtava ulkoilupäivä. Keli oli kuin morsian. Ei tuullut nimeksikään ja lämpötilakin reippaasti yli kymmenen plusastetta. 

Kaverini Simon kanssa suuntasimme Ruissalon Kansanpuistoon, jonne on Turun keskustasta matkaa seitsemisen kilometriä.  

Kansanpuisto on perinteisesti tunnettu Ruisrockin pitopaikkana. Nykyään festarikansaa villitään enimmäkseen viereisellä pellolla, mutta ennen juhlittiin Kansanpuiston hiekkarannalla ja vanhojen tammien alla. 

Lokakuussa eräässä puuvanhuksessa on majaillut lehtopöllö. Sain työkaveriltani Timolta tarkat ohjeet mistä linnun löytää. Etsimiseen ei täten mennyt kuin kymmenisen sekuntia, kun jo huomasin pöllön kolossaan. Tämän helpommalla moista otusta tuskin voi löytää. 

Otin lehtopöllöstä useita kuvia, joista tämä alla oleva oli mielestäni paras. Lähetin sen myös Turun Sanomien Lukijan kuva-palstalle, jossa se julkaistiinkin keskiviikkona 21. lokakuuta.   

Katariinanlaakson lokakuuta

Maanantaina 18. lokakuuta käväisin pitkästä aikaa Katariinanlaaksossa. Kyseessä on 17 hehtaarin luonnonsuojelualue Turun ja Kaarinan rajalla.  

Ensimmäiset vastaan tulleet eläimet olivat sorsia. Lintuja risteili rantavedessä ja osa nousi ylös polulle minut havaittuaan. Yksikin pyöri aivan jaloissa. Siihen olisi voinut vaikka kompastua. 

Sorsien ruokkiminen kiellettiin viime keväänä harvinaisen mandariinisorsan ilmestyttyä paikalle. Värikäs lintu aiheutti valtavan yleisöryntäyksen Katariinanlaaksoon. Kassikaupalla pullaa heiteltiin mereen siinä toivossa, että mandariinisorsa tulisi ahmimaan leivonnaisia aivan ihmismassan eteen. Mutta ei se tietenkään tullut. 

Bongasin itsekin mandariinisorsan ja siitä löytyy tarinaa linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/04/mandariinisorsa-katariinanlaaksossa.html

Aikani siivekkäitä zoomailtuani kävelin laakeaa kiveä kohti, jonka ympärillä on yleensä aina oravia. Muutama kurre hyppelehtikin vuorotellen puuhun ja kivelle. Malttoivat kuitenkin välillä olla tovin pähkinöitä rouskuttamassa, jolloin sain napattua kuvia.  

Banksyn mysteeri Turussa

Turussa on huhtikuusta asti ollut esillä The Mystery Of Banks "A Genius Mind"-niminen taidenäyttely. Wärtsilän vanhaan tehdashalliin rakennettu kokonaisuus käsittelee katutaiteen supertähteä Banksyä.

Englannin Bristollissa syntynyt, anonyyminä pysyttelevä taidemaalari ja graffititaiteilija lienee lähes jokaiselle tuttu. Viimeistään hepun kuvia katsellessa juolahtaa mieleen, että tämän olen nähnyt jossain ennenkin.

Banksyn arvioidaan olevan noin viisikymppinen taiteilija. Time-lehti rankkasi kaverin vuonna 2010 maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön listalle Barack Obaman ja Steve Jobsin sekaan. 

Oma arvioni on, että Banksy on taiteilijakollektiivi. Tuskin yksi ja sama mies ehtii reissata ympäri maailmaa suihkuttelemassa maalia keskeisiin paikkoihin, vaan sitä tehdään porukalla. Mutta mene ja tiedä. 

Turun näyttely on lajissaan poikkeuksellinen, sillä mukana on noin kaksi sataa Banksyn teosta. Ne on toteutettu erityisesti tätä näyttelyä varten, joten niitä ei ole raahattu mistään sotatoimialueelta tai maailmanlaidoilta Aurajoen rannalle. Teokset ovat paikan päällä tehtyjä kopioita alkuperäisistä. 

Esillä on graffitteja, veistoksia, videoinstallaatiota, valokuvia sekä erilaisille materiaaleille kuten canvaasille ja alumiinille tehtyjä teoksia huolellisesti rakennetussa ympäristössä. 

"Minä en sinne jalallani astu, koska ne ovat kopioita", kuului erään turkulaisen kulttuurialan toimijan kommentti. Luulisi hänenkin kaaliin menevän, ettei jotain seinägraffitia New Yorkista voi hakata irti ja tuoda rahtina Suomeen. 

Kävin paikalla jo näyttelyn alkuvaiheessa huhtikuussa, aiheesta kirjoittaminen vaan on jäänyt tähän päivään. Kohta hallin ovet jo sulkeutuvatkin, mutta 25. lokakuuta asti ehtii käydä ihmettelemässä tätä huikeaa taidespektaakkelia.