Pöllöbongailua Kansanpuistossa

Sunnuntaina 18. lokakuuta oli mahtava ulkoilupäivä. Keli oli kuin morsian. Ei tuullut nimeksikään ja lämpötilakin reippaasti yli kymmenen plusastetta. 

Kaverini Simon kanssa suuntasimme Ruissalon Kansanpuistoon, jonne on Turun keskustasta matkaa seitsemisen kilometriä.  

Kansanpuisto on perinteisesti tunnettu Ruisrockin pitopaikkana. Nykyään festarikansaa villitään enimmäkseen viereisellä pellolla, mutta ennen juhlittiin Kansanpuiston hiekkarannalla ja vanhojen tammien alla. 

Lokakuussa eräässä puuvanhuksessa on majaillut lehtopöllö. Sain työkaveriltani Timolta tarkat ohjeet mistä linnun löytää. Etsimiseen ei täten mennyt kuin kymmenisen sekuntia, kun jo huomasin pöllön kolossaan. Tämän helpommalla moista otusta tuskin voi löytää. 

Otin lehtopöllöstä useita kuvia, joista tämä alla oleva oli mielestäni paras. Lähetin sen myös Turun Sanomien Lukijan kuva-palstalle, jossa se julkaistiinkin keskiviikkona 21. lokakuuta.   

Katariinanlaakson lokakuuta

Maanantaina 18. lokakuuta käväisin pitkästä aikaa Katariinanlaaksossa. Kyseessä on 17 hehtaarin luonnonsuojelualue Turun ja Kaarinan rajalla.  

Ensimmäiset vastaan tulleet eläimet olivat sorsia. Lintuja risteili rantavedessä ja osa nousi ylös polulle minut havaittuaan. Yksikin pyöri aivan jaloissa. Siihen olisi voinut vaikka kompastua. 

Sorsien ruokkiminen kiellettiin viime keväänä harvinaisen mandariinisorsan ilmestyttyä paikalle. Värikäs lintu aiheutti valtavan yleisöryntäyksen Katariinanlaaksoon. Kassikaupalla pullaa heiteltiin mereen siinä toivossa, että mandariinisorsa tulisi ahmimaan leivonnaisia aivan ihmismassan eteen. Mutta ei se tietenkään tullut. 

Bongasin itsekin mandariinisorsan ja siitä löytyy tarinaa linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/04/mandariinisorsa-katariinanlaaksossa.html

Aikani siivekkäitä zoomailtuani kävelin laakeaa kiveä kohti, jonka ympärillä on yleensä aina oravia. Muutama kurre hyppelehtikin vuorotellen puuhun ja kivelle. Malttoivat kuitenkin välillä olla tovin pähkinöitä rouskuttamassa, jolloin sain napattua kuvia.  

Banksyn mysteeri Turussa

Turussa on huhtikuusta asti ollut esillä The Mystery Of Banks "A Genius Mind"-niminen taidenäyttely. Wärtsilän vanhaan tehdashalliin rakennettu kokonaisuus käsittelee katutaiteen supertähteä Banksyä.

Englannin Bristollissa syntynyt, anonyyminä pysyttelevä taidemaalari ja graffititaiteilija lienee lähes jokaiselle tuttu. Viimeistään hepun kuvia katsellessa juolahtaa mieleen, että tämän olen nähnyt jossain ennenkin.

Banksyn arvioidaan olevan noin viisikymppinen taiteilija. Time-lehti rankkasi kaverin vuonna 2010 maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön listalle Barack Obaman ja Steve Jobsin sekaan. 

Oma arvioni on, että Banksy on taiteilijakollektiivi. Tuskin yksi ja sama mies ehtii reissata ympäri maailmaa suihkuttelemassa maalia keskeisiin paikkoihin, vaan sitä tehdään porukalla. Mutta mene ja tiedä. 

Turun näyttely on lajissaan poikkeuksellinen, sillä mukana on noin kaksi sataa Banksyn teosta. Ne on toteutettu erityisesti tätä näyttelyä varten, joten niitä ei ole raahattu mistään sotatoimialueelta tai maailmanlaidoilta Aurajoen rannalle. Teokset ovat paikan päällä tehtyjä kopioita alkuperäisistä. 

Esillä on graffitteja, veistoksia, videoinstallaatiota, valokuvia sekä erilaisille materiaaleille kuten canvaasille ja alumiinille tehtyjä teoksia huolellisesti rakennetussa ympäristössä. 

"Minä en sinne jalallani astu, koska ne ovat kopioita", kuului erään turkulaisen kulttuurialan toimijan kommentti. Luulisi hänenkin kaaliin menevän, ettei jotain seinägraffitia New Yorkista voi hakata irti ja tuoda rahtina Suomeen. 

Kävin paikalla jo näyttelyn alkuvaiheessa huhtikuussa, aiheesta kirjoittaminen vaan on jäänyt tähän päivään. Kohta hallin ovet jo sulkeutuvatkin, mutta 25. lokakuuta asti ehtii käydä ihmettelemässä tätä huikeaa taidespektaakkelia.  

Syksyn värejä Vepsässä

Lauantaina 10. lokakuuta ohjelmassa oli Vepsän ulkoilusaari, jonne suuntasimme Paavolan Janin veneellä Ruissalon Saaronniemestä käsin. 

Päivä oli melko viileä alkuviikkoon verrattuna. Sen verran vauhdin hurmaa Janin paatissa on, että kohta oltiinkin jo perillä. Merimatka rantautumisineen taittui noin vartissa.

Onneksi matkalla ja saaressa ei tuullut käytännössä ollenkaan, muuten olisi voinut vilu päästä puraisemaan. Etunamme oli myös paikallistuntemus, jolloin ei tarvitse kärvistellä missä tahansa. Suojaisa kolkka kun löytyy varmasti. 

Päivän agendaan kuului perinteisesti grillaus ja kiertely 17 hehtaarin saarella. Minä puolestani yritin tallentaa syysruskakuvia jossain määrin siinä onnistuenkin. Repun perukoilta löytynyt viihdeliemi vei lopulta voiton taiteellisesta puolesta ja keskityin pelkästään seuraelämään. 

Myöhemmin pari tuttua venekuntaa saapui eväät mukanaan. Mielellään saaressa olisi kauemminkin viihtynyt. Nykyään vaan tulee hämärää sen verran aikaisin, että kaikki suuntasivat kuuden kieppeillä kotisatamiaan kohti. 

Lähinnä kesänviettopaikkana tunnettu Vepsä on hieno syksylläkin. Olisin mieluusti jäänyt mökkeilemäänkin, mutta sitä lystiä pitää odotella ensi kesän alkuun, jolloin saaren palvelut aukeavat.