Höga Kusten osa 1 - Uumaja

Huomasin viime keväänä sosiaalisesta mediasta potentiaalisen kesäreissun, Multiexpertit Oy:n järjestämän Keski-Ruotsin rannikolle suuntautuvan Höga Kustenin. Heinäkuun kolmannelle viikolle sijoittuva matka sopi täysin aikatauluihini, koska satuin lomailemaan juuri tuolloin. 

Mainostin reissua sellaisille tutuille, joiden arvelin olevan siitä kiinnostunut. Matkaan lähtikin kaksi tuttavapariskuntaa, Vikströmit ja Toivoset. Itse matkailin yksin, koska lukuisista yrityksistä huolimatta kenellekään ei sopinut lähteä kämppäkaverikseni tai sitten matka ei muuten vaan napannut. 

Multiexpertit Oy:n puolesta mukana olivat matkanjohtaja Ari Nurminen, poikansa Roope ja bussikuski Ari Vainikainen. 

Kyseiseen heinäkuun viikkoon sattui osumaan kuluneen kesän ainoat helteet. Vaikka hiljattain jossain lukikin Suomessa olleen peräti 27 hellepäivää, en huomannut sellaista ollenkaan. Ehkä minulla ja meteorologeilla on erilaiset tulkintatavat. Tuulta sen sijaan oli lähes päivittäin riesaksi asti, eikä sateestakaan ollut pulaa. 

Matkustimme Nyholmin Liikenteen bussilla. Ruotsissa mittari näytti tasaisesti +31. Onneksi autossa pärjäsi hyvin, koska ilmastointi pelasi. Kotiin palatessa olikin sitten taas perinteinen kesäsää; lauantaina satoi yksitoista tuntia taukoamatta. 

Höga Kustenin matka alkoi maanantaiaamuna 13. heinäkuuta. Hyppäsin bussiin Raision kaupungintalon parkkipaikalta. Auto oli jo yli puolillaan väkeä, sillä suurin osa oli tullut kyytiin Turun linja-autoasemalta. 

Hieman ihmettelin kun varaamani paikka olikin melkein auton etuosassa, eikä takaoven tienoilla. Olin nimittäin pyytänyt paikkaa varauloskäynnin kohdalta, ajattelematta sen tarkemmin, että se oli tulkittu kattoluukuksi. Penkki osoittautui kuitenkin varsin toimivaksi ja olin yleensä ensimmäisten joukossa ulkona. Etuovesta käsin tosin. 

Raisiosta matka jatkui Rauman ja Porin kautta Vaasaan laivaterminaaliin. Uskoisin, että lähes kaikille kyytiläisille merimatka Vaasasta Ruotsin Uumajaan oli sarjassaan ensimmäinen. Täällä suunnalla kun on totuttu Turku-Maarianhamina-Tukholma-linjaan. 

Kolme ja puoli tuntia kestänyt laivamatka uudenkarhealla M/S Aurora Botnialla sujui mukavasti. Kalliin buffetpöydän sijaan löysin vaatimattomammasta kuppilasta vain 13,50 euroa maksaneen lounaan, jossa siinäkin oli valinnanvaraa yllin kyllin. 

Saavuimme Hotel Elite Mimeriin Ruotsin aikaa kello 16.30. Pramea rakennus on entinen koulu, joka on muutettu hotelliksi. Illalla oli aikaa kierrellä kaupungilla, lähinnä Uumajajoen maisemia katsellen. 

Iltakaljojen nauttiminen terassilla sen sijaan oli kiven takana. Luulisi noinkin suuressa (keskustaajamassa 94 000 asukasta) kaupungissa homman luonnistuvan helpommin kuin ravaamalla edestakaisin pitkin jokirantaa sopivaa kuppilaa etsien. Mutta ei, kaikki olivat jo kiinni tai juuri menossa kiinni. 

Ratkaisu löytyi hieman yllättävästä paikasta, nimittäin hotellin lähistöllä sijainneesta kebabpizzeriasta. Osa bussiporukasta olikin jo osannut sinne ennen minua.

Ohrapirtelön hinnat olivat länsinaapurissa selvästi Suomea alhaisemmat. Puolen litran lasipullo 5,5 prosenttista olutta maksoi pääsääntöisesti sekä kulmapizzeriassa että hotellien baareissa noin kahdeksan euroa. Suomessa siitä olisi rokotettu armotta yli kymmenen euroa. 

Ritarit ratsailla Taalintehtaalla

Taalintehtaan kyläyhdistyksen ja Rohan Tallien yhteistyössä järjestämä September Open vietettiin viime lauantaina Kemiönsaaren Taalintehtaalla. 

Vanhojen hiiliuunien muodostamassa miljöössä oli tarjolla taisteluesityksiä, musiikkia, monenmoista ruokaa ja käsityöläisten valmistamia tarvikkeita. Erikoisempien kojujen lomassa oli myös perinteistä metrilakua ja poliittisten puolueiden sanomaa. 

Allekirjoittanutta kiinnosti rannan lähellä turnajaiskentällä Rohan Tallien näytelmä Soturikuningatar. Esityksessä oli menoa ja meininkiä yllin kyllin. Eipä voi kuin ihmetellä miten taitavasti Rohanin ritarit hevosiaan käsittelevät. 

Olen käynyt Taalintehtaan keskiaikamarkkinoilla muutaman kerran aiemminkin. Viime vuoteen verrattuna nyt vaikutti olevan vähemmän väkeä. Tiedä sitten mistä moinen johtui, koska kelikin oli ihan hyvä. Sateenuhka oli kyllä ilmassa, mutta ainakaan iltapäivällä ei tullut pisaraakaan. 

Taalintehtaan vierasvenesatama on valtava. Veneliikennettä oli vielä syyskesällä paljon. Paatteja tuli ja meni. Tapahtuman yhteydessä purjehtivaa jahti Eugeniaa en onnistunut näkemään. 

Nyt vasta huomasin, että Suomen rumimpiin kuulunut entinen kunnantalo on purettu. Dragsfjärdin kunta yhdistyi vuonna 2009 Västanfjärdin ja Kemiön kanssa muodostaen Kemiönsaaren, jolloin talo jäi toimettomaksi. Betonikuutio on netin mukaan poistettu ihmisten silmistä vuonna 2021. 

Edellisestä September Openista voi lukea linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/09/taalintehtaan-keskiaikamarkkinoilla.html

Kesäkauden lopetus Vepsässä

Lauantaina 5. syyskuuta oli jälleen ohjelmistossa Vepsän reissu. Samalla se oli omalta osaltani kesäkauden viimeinen vesibussilla tehty risteily. 

Jostain syystä pari sataa ihmistä vetävä MS Lily oli poissa käytöstä ja tilalla huomattavasti pienempi vara-alus Marina. Kyllä silläkin matkustaa paremman puutteessa, mutta kovin on matkanteko ankeaa Lilyyn verrattuna. Onneksi keli suosi, jolloin askeettisella kannella pystyi istumaan mennen tullen. 

Väkeä tuli saareen yllättävän paljon. Tuntuu, että enemmän kuin viikkoa aiemmin Muinaistulien yönä, jota yleensä pidetään kesäkauden lopetusviikonloppuna. Tällä kertaa saaren palvelut olivat auki viikon kauemmin. 

Kassien ja pussien kanssa matkustaminen pienessä Marinassa ei ole herkkua varmasti kenellekään, mutta joten kuten sinne mahtui. 

Katselin mökkivaraustilannetta ja yllätyin. Yli puolet majoituskapasiteetista oli varattu. Harva tuttuni edes tiesi Vepsän olevan auki viikon normaalia kauemmin, mutta näemmä sana oli kiirinyt. 

Koska ilma oli erinomainen, ehti kuuden tunnin saarikeikan aikana ottaa luontokuvia, pitää hauskaa tuttujen kanssa ja grillata. 

Turun kaupungin 17 hehtaarin ulkoilusaaresta Vepsästä suurin osa ihmisistä ei näe kuin murto-osan, koska he tuppaavat jäämään ravintolarakennuksen tienoille. Tällöin varsinkin satunnaiskävijöille jää kokematta upea saaristoluonto, jota löytyy etenkin saaren eteläpäästä. 

Mieleen tulee menneeltä kesältä eräs tuttu, joka marisi kun ruoka-annoksen tulo pöytään kesti hänen mielestään liian kauan. Olisi sitten varannut kokopäiväreissun, jolloin varmaan olisi ehtinyt tehdä muutakin kuin ihmetellä missä syötävä viipyy. Ja todennäköisesti ravintolassa on ollut muitakin asiakkaita kuin hän. 

Kalenterimerkintöjä tutkaillessani laskeskelin, että Vepsän reissuja kertyi tälle kesälle neljätoista, jos mukaan lasketaan toukokuun puolivälin Floran-risteily. Mökkiyöpymisiä tuli kahdeksan. Alkoikin taas kummasti tekemään mieli Vepsään!

Kyläilemässä Kaurissalossa

Viime viikolla käväisin kaverini Harri Nato Leinon sukutilalla Kustavin Kaurissalossa. Kelin puolesta parempaan ajankohtaan vierailua tuskin olisi voinut ajoittaa. 

En muista milloin viimeksi olin Kaurissalon suunnalla ollut. Silmiinpistävää oli puiden kasvu tienposkissa. Kustavin keskustasta lähtevä Pleikiläntie on perinteisesti ollut hirvimaastoa, joten keskellä päivääkin piti tutkailla pusikkoja herkeämättä. 

Perille päästyäni kiersimme läheistä merenlahtea, Humlinginaukkoa, ehkä puolet sen laajuudesta. Matkalla ihmettelin ruostunutta metallihäkkyrää metsikön laidassa. Viereinen betonimörskä oli kuulemma vanha riihen kiuas. Siinäpä olisi pähkinä purtavaksi kovemmallekin tietäjälle! 

Ylitimme hiljattain uusitun puisen kävelysillan, joka johdattaa kulkijat Kaurissalosta Riihimaahan. Autolla kun huristelet toiselle puolelle kuntaa, kertyy kilometrejä reippaasti kaksikymmentä. Tästä selvittiin muutamalla metrillä. 

Metsälenkin päätteeksi niskassa ja takaraivolla kutisi kummasti. Peräti kolme hirvikärpästä kaiversi kuin viimeistä päivää. On se vaan pirullinen otus. 

Pallogrillissä kypsyneet Kivikylän Huilun tuhti-makkarat maistuivat vierailun päätteeksi. Täytyy poiketa joskus toistekin!

Ensi vuoden puolella pitää tutustua uuteen 2,5 kilometrin pituiseen luontopolkuun Leinon tilusten lähistöllä. Elämää ulkona-niminen reitti johdattaa retkeilijät saaristoluontoon Topenginleijan luonnonsuojelualueella. Lähtöpisteeseen on opastus parkkipaikalta Kiparluodontieltä.