Horsholmissa juhlimassa ja muistelemassa

Viime viikon lauantaina ohjelmistossa oli reissu Kustaviin Horsholmin saareen. Alue on minulle  tuttu jo 45 vuoden ajalta, mutta jotain uuttakin sentään löytyi. Saaren nimi onkin virallisesti Horsholmi, eikä Horsholma, joksi sitä olen kaikki nämä vuodet luullut.

Vaikka päivä oli Turussa hieman sateinen, ei Kustavia lähestyttäessä tippunut pisaraakaan. Toisaalta ei myöskään aurinko paistellut. Meri oli harvinaisen tyyni.

Suoraa päätä Kustaviin ei menty, sillä matkanjohtajana toimineen Matti Vikströmin ideasta poikkesimme Taivassalossa Repojen luona. Olin nähnyt pariskunnan kerran aikaisemmin, Lokalahdella Karjurockissa heinäkuussa 2011.

Kustavin keskustan lähellä sijaitsevassa Horsholmissa asettauduimme Vikströmin perikunnan mökille. Siellä muisteltiin tammikuista Fuerteventuran reissua. Mukana Kustavissa oli suurin osa tuosta matkaseurueestamme, joka käsitti kaikkiaan peräti kaksitoista henkilöä. Onnistuneesta lomastamme voi lukea blogistani helmikuun 2016 kohdalta, josta löytyy tarinaa niin Portugalin sotalaivasta kuin Lobosin saarestakin.

Mökkipaikka Horsholmissa osoittautui oikein mukavaksi metsäiseksi rinnetontiksi, jossa oli kustavilaisittain huomattavan pitkiä ja komeita mäntyjä. Saaren toisella puolella, Ströömin meriväylän varrella, on erilaista maastoa. Siellä rantakalliota riittää.

Horsholmissa vietettiin erittäin hauska päivä. Runsaasta tarjoiluista johtuen en enää loppuehtoosta muistakaan paljon muuta kuin satunnaisia välähdyksiä.