Lotikon kellari Marttilassa

Helatorstaina 5. toukokuuta suuntana oli nelisenkymmentä kilometriä Turusta Tampereelle päin sijaitseva Marttila. Tarkemmin Marttilan Korven eräreitistö, joka tunnetaan etenkin hauskasti nimetystä Lotikon kellari -rotkostaan.

TSTV:n mainiosta Luonto Plus -ohjelmasta katselin huhtikuun alkupuolella tarinaa Lotikon kellarista. Siitä sikisi idea lähteä käymään siellä. Mukaan houkuttelin luolaeksperttimies Harri Nato Leinon ja siippansa Virpi Been. Matkassa oli myös minulle vähän vieraampi kaveri Janne Lumikanta koiransa Papun kanssa. Heille Lotikon kellari oli tuttu useilta käyntikerroilta.

En ollut tietääkseni aiemmin käynyt Marttilassa. Kustavissa asui 80-luvun alussa Marttilasta muuttanut perhe, jonka murteesta muistan eroavaisuuksia sikäläiseen tapaan lausua suomea. Jos kustavilainen poraa, niin marttilainen porraa. Samoin puhuivat entiset työkaverini Kössin veljekset Kustavin Puu Oy:ssä. He olivat kotoisin Marttilan naapurikunnasta Oripäästä, sikäläisittäin Orippäästä. Tiedä sitten missä kohtaa murreraja menee tuon lisäkonsonantin suhteen, mutta näköjään 40 kilometriä Turusta Tampereen suuntaan ainakin riittää.

Marttilan keskustassa ei ollut juuri mitään nähtävää. Oikeaa tienhaaraa etsiessä koki sen jo aika perusteellisesti. Pikkutie päättyi Palaisten hiekkamontuille, jotka nykyään toimivat muuten järvettömän kunnan uimapaikkoina.

Korven eräreitistön maastossa soiden ja metsäsaarekkeiden maisemassa kulkee kattava polkuverkosto, jonka varrella on muun muassa nuotiopaikkoja ja laavuja.

Kohteenamme ollut Lotikon kellari sijaitsee Palaisista usean kilometrin päässä. Moista pikku seikkaa en tiennyt Turussa autoon istuessani, vaan kuvittelin, että kruisailemme melkein kohteen viereen autolla. Niinpä olin totista poikaa ensimmäiset kilometrit, kun joukkoetta johtanut Lumikanta päästeli metsässä menemään lähes hirven lailla. Kun vauhtiin tottui, alkoi hommasta hiljalleen nauttiakin.

Lotikon kellari on lähes 50 metriä pitkä ja useita metrejä syvä rotko. Suurimmillaan kallioseinämät kohoavat 6-8 metriin muodostaen näytävän kokonaisuuden. Rotkon leveys vaihtelee muutamasta kymmenestä sentistä noin metriin. Halkeaman loppupuolella on pieni luola. Sen pystyy kulkemaan päästä päähän, mutta jokaiselta se ei valitettavasti onnistu.

Minä kuuluin fyysisiltä ominaisuuksiltani ja uskaliaisuuteni puolesta tähän kastiin. En ottanut riskiä, että jumittuisin ahtaaseen rakoon. Muut kyllä kovasti vakuuttelivat, että sieltä pääsee läpi. Mutta minulle riitti sekin vähä mitä rotkossa ylipäätään etenin. Tulipa paikka kumminkin nähtyä.

Lotikon kellarin seinämissä on merkillisiä kuvioita, jotka tuntuvat olevan peräisin jostain muualta kuin tästä maailmasta. Kalliossa on nystyrämäisiä pieniä kohoumia ja ristikon mallisia syviä uurteita.

Luolaseikkailun päätteeksi oli aika grillata herkullisia makkaroita. Sai samalla laukkuakin mukavasti kevenemään, kun olkapäätä useiden kilometrien ajan painaneet, vaatimattomat 72 posenttia lihaa sisältäneet tuotteet pääsivät vihdoin ansaitsemaansa paikkaan eli kypsymään nuotiolle. Lienee sanomattakin selvää, että oli todella mahtavaa mussuttaa metsän keskellä hirmuiseen nälkään moisia herkkuja.

Palaisten suunnalta tullessa ennen Lotikon kellaria on Lotikon baari -niminen luola. Tarinan mukaan se on aikoinaan toiminut pontikkatehtaana. Baari on päällekkäisistä lohkareista koostuva kivirykelmä, johon ohikulkija ei paikan maineesta huolimatta välttämättä kiinnittäisi edes huomiota, ellei sitä olisi erikseen merkitty. Asian harrastajien mielestä se on varmasti hyvinkin vaikuttava ilmestys metsän keskellä.

 

Marttilan Korven eräreitistö oli paikoin vetinen vielä toukokuun alkupuolella. Osin jopa niin löysä, että suo-osuuksilla pitkospuista ei joko ollut tietoakaan tai sitten ne joustivat niin paljon, että loppumatka saatiin kulkea litisevin kengin.

Neljän tunnin metsäreissusta kertyi noin seitsemän kilometrin lenkki soisessa, kivikkoisessa ja juurikkoisessa maastossa. Kannatti kyllä käydä, koska Lotikon kellarin kaltainen luonnonihme tuli nähtyä sekä samalla koemaistettua erittäin makoisat Urho -juustomakkarat, joita pitää investoida kesärientoja varten kassikaupalla lisää.