Käärmejahdissa Kuuvassa

Viikon 18 alkupuolella kävin ystäväni Kimmo Lepa Lehdon kanssa Turun Ruissalon Kuuvassa. Tarkoituksena oli bongata käärmeitä, joita seudulla on kuulemma paljon. Itse en ole koskaan nähnyt siellä ainuttakaan, mutta kun kerran moni niin väittää, onhan se uskottava.

Sosiaalisen median välityksellä olen katsellut erään turkulaisen kirjastotädin kuvia, joissa  parikymmenpäinen rantakäärmerypäs kiemurtelee Kuuvassa rantakuusikon juurella. Vappuna Ruissalon Kolkannokassa tapaamani naisihminenkin kertoi Kuuvan käärmepaljoudesta.

Heti Kuuvan parkkipaikan välittömässä läheisyydessä on köydellä rajattu ja kyltillä merkattu alue, jossa on käärmeiden talvipesä. Kuulin tästä vasta noin kuukausi sitten. Ihme, ettei moinen ole ennen osunut silmiin tai varsinkaan kantautunut korviin.

Paikka näytti tutulta. Muistin, että vanhat ruostuneet peltiämpärit, renkaat ja muut rojut ovat joskus näkyneet TSTV:n Luonto Plus -ohjelmassa. Siinä tosin ei paljastettu tarkkaa paikkaa, puhuttiin vain Ruissalosta. Ohjelmanteon aikoihin käärmeitä suorastaan kuhisi montussa.

Kuten olettaa saattaa, ainuttakaan käärmettä ei näkynyt Kuuvan vierailumme aikana. Yritimme varta vasten oikein kuikuilla näkyykö missään mitään pitkää ja luikertelevaa tai kiepillä olevaa aurinkoa ottavaa kasaa. Mutta ei niin yhtään mitään.

En ole lainkaan käärmefani, pikemminkin poden käärmefobiaa. Mutta valokuvia mielelläni ottaisin jos niitä jossain näkisin. Oikeastaan kumma miten harvoin matelijoihin törmää, vaikka tänäkin keväänä monessa Facebookin ryhmässä on vallan vilissyt käärmefotoja. 

Kärmeksien sijaan Kuuvannokka toimii joka kerta maisemallisesti. Oikein silmä lepää kun katselee merelle ja istahtaa toviksi kalliolle.