Maaliskuisia mallikuvia osa 1

Leuto talvi on mahdollistanut malli- ja henkilökuvien ottamisen ulkomiljöössä. Toki ulkona voi kuvata melkein kelillä kuin kelillä, mutta saattaa sekä kuvattava että kuvaaja jäätyä tai kastua.

Varsinainen kuvausilma ei lämpötilansa puolesta ollut viikolla kolmetoistakaan, mutta se ei ollut esteenä Ruissalon visiitille. Mallina oli jälleen Heli, jonka kanssa olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana usein fotoilemassa. Yhteistyö tuntuu pelaavan varsin saumattomasti.

Kuvauspaikkana toimi Ruissalon Kansanpuiston ravintolan terassi. Olen sitä kerran aiemminkin käyttänyt miljöönä, mutta tuolloin pöydät ja tuolit olivat paikoillaan. Nyt paikka ammotti tyhjyyttään.

Savojärven kierros maaliskuun puolivälissä

Suunnittelin jo talvella tekeväni jossain sopivassa välissä Savojärven kierroksen, mutta silloin esteenä oli mahdollisesti liukkaat pitkospuut. Niillä kun ei paljon huvita kaatuilla. Sopiva tilaisuus lähteä Kurjenrahkan kansallispuistoon kuuluvalle Savojärvelle tarjoutui sunnuntaina 15. maaliskuuta.

Savojärven kierros on muutama vuosi sitten perustettu lenkki, joka nimensä mukaisesti kiertää Savojärven. Lähtöpisteinä voi käyttää Yläneeltä Säkyläntien läheisyydestä löytyvää Kurjenpesän taukopaikkaa tai sitten Savojärven toisella puolella Nousiaisissa sijaitsevaa Rantapihaa.

Matkaan lähtivät myös Merja ja Tony Lundberg. Harmi kyllä valitsin Rantapihan starttipaikaksemme. Matka metsien keskellä kohti Rantapihaa oli melkoista köröttelyä ja kuoppien väistelyä. Tie oli talven jäljiltä vielä huonommassa kunnossa kuin normaalisti. Autopesulayrittäjien kannattaisi pystyttää tienposkiin mainoskylttejään, sillä asiakkaita riittäisi aivan varmasti moisen kyydin jälkeen.

Ulkoilua harrastava naishenkilö kehuskeli eräällä keskustelupalstalla internetissä, että kylläpä oli kiva Savojärven kierros ja pitkospuutkin täysin sulat. Väitteisiinsä luottaen lähdin intoa puhkuen Rantapihan parkkipaikalta kohti metsää.

Parinkymmenen metrin jälkeen vastaan tulivat ensimmäiset pitkospuut. Ja tietysti paksun jään peitossa. Liukastuin välittömästi, jolloin toinen koipeni loiskahti nilkkaa myöten lätäkköön. Mutta mitäpä tuosta, onhan vettä kengässä ollut ennenkin. Harmitti vaan käppäillä vielä ainakin pari tuntia, kun vasta pääsi alkuun.

Savojärvi oli edellisistä käyntikerroistani poiketen nyt erinäköinen. Suurin syy moiseen oli tietysti vuodenaika ja jää, jota vielä tuntui riittävän.

Kuuden ja puolen kilometrin mittaiseen Savojärven kierrokseen meni aikaa melko tarkalleen kaksi tuntia.  Varmasti taas keväämmällä tulee kierrettyä se uudelleen. Paljon hienompaa ulkoilureittiä kun ei taida ollakaan.

Pursiseuran rannassa 15. helmikuuta

Helmikuun puolivälissä Turun Ruissalossa oli aurinkoinen talvipäivä. Oikeastaan hyvinkin keväinen, vaikka kalenteri näytti talvikuukautta.

Kävimme Helin kanssa Turun Pursiseuran rannassa ottamassa kuvia.

Saaronniemi maaliskuun puolivälissä

Lauantaina 14. maaliskuuta Ruissalossa oli melkoinen vilske kun aurinkoinen kevätpäivä sai ihmiset liikkeelle.

Saaronniemen parkkipaikan autopaljoudesta päätellen olisi voinut luulla porukkaa olevan rannoilla valtavat määrät, mutta ainakaan minun kuviini heitä ei juurikaan päätynyt.

Hiekkarantaa katsellessa oli jokseenkin vaikea uskoa, että oli vasta maaliskuun puoliväli. Kevät on monta viikkoa edellä. 

Kevät saapuu Katariinanlaaksoon

Turussa sijaitseva Katariinanlaakso on jalopuita kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut luonnonsuojelualue. Lehtojen lisäksi siihen kuuluu kuusimetsää, männiköitä ja ketoja. Suojelualueen eteläosa on Rauvolanlahteen rajautuvaa rantaniittyä.

Katariinanlaakson maisemissa kasvaa paljon tammea ja lehmusta sekä keväällä kukkivia lehtokasveja, esimerkiksi seudulla harvinaista keltavuokkoa. Linnunlaulussa vetää Katariinanlaakso vertoja jopa Ruissalolle.

Viikolla 11 maaliskuun puolivälin tienoilla alueella liikkui jonkun verran lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia sekä auringosta nauttivia ihmisiä.

Eräs nainen tutkaili rantakaislikkoa niin innokkaasti, että minun oli aivan pakko kysyä mitä siellä oikein näkyy. Hän arveli jonkun eläimen polskivan rantavedessä.

Alkuun vaikuttikin siltä, että kaislikossa tosiaan temmeltää hauki tai tai jokin nelijalkainen. Tovin ilmiötä seuratessani tulin siihen tulokseen, että tuuli ja virtaukset liikuttivat hienon hienoa jääpeitettä kohti rantaa. Jään murskautuessa syntyi rätisevää ääntä. Ontot korret sylkivät ilmakuplia pinnalle. Enpä muista moista ennen nähneeni.

Teijon ruukkialue osa 2 - Sahajärven luontopolku

Turun Sanomien verkkosivuilla julkaistava mainio Luonto Plus -ohjelma vieraili muutama viikko sitten Teijossa. Lähetyksessä tutustuttiin Sahajärven ympäristössä kiertävään luontopolkuun. Tästä innostuneena sain idean omaan Teijon reissuumme.

Sahajärven pohjoispuolelta, vanhan voimalaitoksen luota lähtee luontopolku, joka vie kulkijan kierrokselle kauniin luonnonsuojelualueen ympäri. Polku on pituudeltaan 1,3 kilometriä. Sen taivaltamiseen ei vaadita suuria ponnisteluja välillä vastaantulevista korkeuseroista huolimatta.

29 hehtaarin laajuisella Sahajärven luonnonsuojelualueella on tarjolla on tunnelmallisia lehtoja, vesiputouksia siltoineen ja kiviportaineen, jyrkkiä kalliorinteitä ja tietysti Sahajärvi.

Luonnonpuisto sisältää paljon harvinaisia, osin muualta tuotuja kasveja ja puita. Alueella on reheviä puronvarsi- ja pähkinäpensaslehtoja, alppiruusuja ja pöykkejä sekä douglaskuusia.

Sahajärvi rauhoitettiin yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi 1965. Metsähallitukselle se siirtyi 1994.

Luontopolku oli pääosin lumeton ja jäätön jo maaliskuun alkupuolella. Ilman liukastumisvaaraa pääsi etenemään melkein koko matkan.

Vanhalle voimalaitokselle johtava puro virtasi ja solisi voimakkaana. Tähän aikaan vuodesta se myös näkyi. Kesällä paikalla on puustosta päätellen niin tiheää pöheikköä, että virtaava vesi jäänee pääosin kuulohavainnoksi. Polun varrella on tosin muutama silta, joista vettä voi tiirailla tarkemmin.

Valokuvattaa polun varrelta löytyi paljon. Täytynee käväistä kesällä uudemman kerran.