Birkenau sijaitsee muutaman kilometrin päässä Auschwitzistä, Brezezinkan kylässä. Aikoinaan se oli 175 hehtaarin kokoinen ja siellä oli yli 300 rakennusta. Niistä 45 tiilistä ja 22 puista tehtyä on yhä jäljellä.
Kun Auschwitz oli lähinnä työleiri, oli Birkenau puolestaan tehty juutalaisten ja muiden saksalaisten ali-ihmisinä (homoseksuaalit, vammaiset, romanit, puolalaiset, venäläiset) pitämien tappamista varten. Paikalle kuljetettiin junavaunuilla ihmisiä, jotka päätyivät ensin kaasukammioihin ja sen jälkeen krematorioon.
Vankien lajittelu tapahtui Birkenaun ratapihalla. Lääkärin tarkastettua heidät ylimalkaisesti, annettiin osalle välittömästi kuolemantuomio ja heidät saatettiin kaasukammioon. Yleensä vauvat, lapset ja vanhukset kuuluivat tähän joukkoon. Heitä käytettiin myös epäinhimillisissä tutkimuksissa, joiden takana hääräsi muun muassa Kuoleman enkeliksikin kutsuttu lääkäri Josef Mengele.
Työkykyisiksi luokitelleet rähkivät sen minkä jaksoivat ja kuolivat joko työtahtiin, tauteihin, luoteihin tai päätyivät lopulta kaasutettaviksi. Auschwitz-Birkenaun keskitysleireille joutui arviolta 1,5 miljoonaa vankia.
Tammikuussa 1945 noin 58 000 Birkenaun vankia pakotettiin kuolemanmarssille kohti länttä, koska puna-armeija lähestyi idästä. Heistä harva selviytyi. Saksalaiset eivät ehtineet vetäytyessän tuhota kaikkia leirin rakennuksia, joten nähtävää riittää uteliaille turisteille tänäkin päivänä. Navettaa muistuttaviin taloihin sullottiin kerralla jopa tuhat vankia.
Tuhottujen krematoroiden numero 3 ja 4 välissä on vuonna 1967 paljastettu Kansainvälinen Auschwitzin uhrien muistomerkki.
Kansainvälinen Auschwitzin uhrien muistomerkki oli melkoinen monumentti. Israelaisia sotilaita parveili kymmenittäin muistomerkin lähistöllä. Heistä osa oli erittäin reheviä naisia. Israelin armeijassa lieneekin muonituspuoli huomattavasti paremmassa kuosissa kuin näillä seuduilla aikoinaan.
Autokuskimme tiesi, että Israel lennättää sotilaitaan varta vasten keskitysleirejä katsomaan. Luullakseni turistiryhmissä oli muutenkin juutalaisia valtaosa, koska vähän sen näköistä pappaa ja mammaa tuli alueella vastaan.
Birkenaussa ei ollut käytössä Auschwitzin opaskierrokselta tuttuja kuulokkeita ja vastaanotinta. En oikein jaksanut keskittyä oppaan juttuihin, joita olisi pitänyt kuunnella melkein vierestä jos halusi saada selvää. Liikuin ryhmämme lähellä ja otin valokuvia minkä kerkesin. Täten valtaosa hänen selostuksestaan meni ohi. Yksi kuva kyllä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Krematorion raunioiden takana oli kuoppa, jonka opas kertoi kaivetun joskus takavuosina arkeologisessa tarkoituksessa. Maa-aines oli osoittautunut polttouhrien tuhkaksi. Nyt veden täyttämästä lammikosta kuului äänekästä kurnutusta. Siellä uiskenteli kirkkaan vihreitä sammakoita.
Opastettu Birkenaun kierros päättyi tutustumiseen vankiparakkeihin. Samalla aurinko vetäytyi ja taivaalta alkoi tiputella vettä harvakseen. Lopulta sen verran paljon, että piti kaivaa sadekeppi esille. Sade sopikin paikan ankeaan tunnelmaan paremmin kuin aurinko ja voikukkanurmikko.
