Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskitysleiri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskitysleiri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. toukokuuta 2014

Krakovan matka osa 3 - Birkenau

Birkenau oli saksalainen tuohoamisleiri toisen maailmansodan aikana. Leiri tunnettiin myös nimellä Auschwitz II. 

Birkenau sijaitsee muutaman kilometrin päässä Auschwitzistä, Brezezinkan kylässä. Aikoinaan se oli 175 hehtaarin kokoinen ja siellä oli yli 300 rakennusta. Niistä 45 tiilistä ja 22 puista tehtyä on yhä jäljellä.



Kun Auschwitz oli lähinnä työleiri, oli Birkenau puolestaan tehty juutalaisten ja muiden saksalaisten ali-ihmisinä (homoseksuaalit, vammaiset, romanit, puolalaiset, venäläiset) pitämien tappamista varten. Paikalle kuljetettiin junavaunuilla ihmisiä, jotka päätyivät ensin kaasukammioihin ja sen jälkeen krematorioon.

Vankien lajittelu tapahtui Birkenaun ratapihalla. Lääkärin tarkastettua heidät ylimalkaisesti, annettiin osalle välittömästi kuolemantuomio ja heidät saatettiin kaasukammioon. Yleensä vauvat, lapset ja vanhukset kuuluivat tähän joukkoon. Heitä käytettiin myös epäinhimillisissä tutkimuksissa, joiden takana hääräsi muun muassa Kuoleman enkeliksikin kutsuttu lääkäri Josef Mengele.

Työkykyisiksi luokitelleet rähkivät sen minkä jaksoivat ja kuolivat joko työtahtiin, tauteihin, luoteihin tai päätyivät lopulta kaasutettaviksi. Auschwitz-Birkenaun keskitysleireille joutui arviolta 1,5 miljoonaa vankia.

Tammikuussa 1945 noin 58 000 Birkenaun vankia pakotettiin kuolemanmarssille kohti länttä, koska puna-armeija lähestyi idästä. Heistä harva selviytyi. Saksalaiset eivät ehtineet vetäytyessän tuhota kaikkia leirin rakennuksia, joten nähtävää riittää uteliaille turisteille tänäkin päivänä. Navettaa muistuttaviin taloihin sullottiin kerralla jopa tuhat vankia.

Tuhottujen krematoroiden numero 3 ja 4 välissä on vuonna 1967 paljastettu Kansainvälinen Auschwitzin uhrien muistomerkki. 







Auschwitzin kierroksen jälkeen opastettu retkemme jatkui Birkenaussa. Alue oli valtavan kokoinen. Auschwitzin pienuus sen sijaan pääsi yllättämään. Yleisin mielikuva keskitysleireistä onkin kai lähinnä Birkenausta peräisin; sähköaidat, piikkilangat, parakit ja junakiskot.

Kansainvälinen Auschwitzin uhrien muistomerkki oli melkoinen monumentti. Israelaisia sotilaita parveili kymmenittäin muistomerkin lähistöllä. Heistä osa oli erittäin reheviä naisia. Israelin armeijassa lieneekin muonituspuoli huomattavasti paremmassa kuosissa kuin näillä seuduilla aikoinaan.

Autokuskimme tiesi, että Israel lennättää sotilaitaan varta vasten keskitysleirejä katsomaan. Luullakseni turistiryhmissä oli muutenkin juutalaisia valtaosa, koska vähän sen näköistä pappaa ja mammaa tuli alueella vastaan.

Birkenaussa ei ollut käytössä Auschwitzin opaskierrokselta tuttuja kuulokkeita ja vastaanotinta. En oikein jaksanut keskittyä oppaan juttuihin, joita olisi pitänyt kuunnella melkein vierestä jos halusi saada selvää.  Liikuin ryhmämme lähellä ja otin valokuvia minkä kerkesin. Täten valtaosa hänen selostuksestaan meni ohi. Yksi kuva kyllä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.









Krematorion raunioiden takana oli kuoppa, jonka opas kertoi kaivetun joskus takavuosina arkeologisessa tarkoituksessa. Maa-aines oli osoittautunut polttouhrien tuhkaksi. Nyt veden täyttämästä lammikosta kuului äänekästä kurnutusta. Siellä uiskenteli kirkkaan vihreitä sammakoita.





Opastettu Birkenaun kierros päättyi tutustumiseen vankiparakkeihin. Samalla aurinko vetäytyi ja taivaalta alkoi tiputella vettä harvakseen. Lopulta sen verran paljon, että piti kaivaa sadekeppi esille. Sade sopikin paikan ankeaan tunnelmaan paremmin kuin aurinko ja voikukkanurmikko.








lauantai 18. toukokuuta 2013

Wolfsschanze - Sudenpesän reissu osa 2

Perjantaiaamu valkeni Liettuan Kaunasissa.

Yli 400 000 asukkaan kaupunki jäi reissun aikana totaalisen vieraaksi, vaikka vietimme siellä myöhemmin toisenkin yön. Syynä moiseen oli kiivas matkaohjelma, jonka puitteissa ei riittänyt aikaa kulmien omatoimiseen tutkimiseen. Minkäänlaista kaupunkikierrosta bussilla ei tehty, vaan aamuyhdeksältä kaara starttasi kohti Puolaa.


Ensimmäinen pysähdys oli kumminkin kaupungin laidalla, Kaunasin IX linnoituksella ja keskitysleirin muistomerkkillä. Alue tarkasteltiin valitettavasti vain yhdestä vinkkelistä, eikä rakennusten sisälle päässyt.

Linnoituksesta tuli toisen maailmansodan johdosta juutalaisten joukkomurhan symboli. Siellä listittiin noin 50 000 ihmistä.

Keskitysleirin muistomerkki oli hillittömän kokoinen. Se muistutti neuvostoaikaisia kommunismipatsaita, joita näin Budapestin lähellä Momento Parkissa elokuussa 2011. Puistoon oli koottu Unkarin merkittävimmät kommunismidiktatuurin aikaiset veistokset. Monissa muissa entisissä itäblokin maissa ne tuhottiin heti Neuvostoliiton hajottua.








Päivän toinen etappi oli Puolan puolella kaupungissa, jonka nimi jäi minulle vieraaksi. Erittäin hyvätasoinen Kaufland -elintarvikeliike sai matkaporukalta zloteja varmasti huikeat määrät. Itse ostin janojuomaa ja pikku purtavaa, tarttuipa mukaan pullo Jägermeisterin korvikettakin. Merkin ehdin jo unohtaa.

En huomannut kaupassa oikeastaan muuta eroa suomalaismarketteihin kuin halvat hinnat. Grillipihvejäkin sai pilkkahintaan verrattuna täkäläiseen lihatiskiin. Viinahyllyjä oli kymmeniä metrejä, eikä se liene Puolassa minkäänlainen ongelma. Suomen kaupoista ei saa ostaa edes keskiolutta ennen aamuyhdeksää.



Matkaohjelman mukaan Itärintaman linnoitusmuseon piti olla huomattavasti laajempi kuin mitä alueesta näimme. Paikalla piti olla myös asiantuntija kertomassa bunkkereista, mutta mies oli kuulemma loukkaantunut vakavasti ja joutunut sairaalahoitoon. Pikaista paranemista!

Kauniin maalaismaiseman keskellä oli vanha bunkkeri. Se oli tehty toisen maailmansodan aikana puna-armeijan torjumista varten. Paikallisoppaan avustuksella kohteesta olisi varmasti saanut paljon enemmän irti.













Seuraavaksi bussi kaartoi vanhan preussilaislinnakeen Feste Boyenin portille.

Kierrokseni linnakkeessa jäi jokseenkin torsoksi, koska jouduin kuluttamaan aikaani kasarmirakennuksen kellarissa sijainneessa vessassa. Harmittaa kun jäi näkemättä jylhiä muureja kiertänyt komea maisemareitti. Mutta parempi niin, kuin olla tortut housuissa kolmenkymmenen asteen helteessä!









Lopuksi kävimme Wilhemsdorfin lentokentällä. Sitä käyttivät toisen maailmansodan aikana Natsi-Saksan johto Sudenpesän ja Mauerwaldin päämajoista käsin. Operaatio Valkyyria -elokuvasta tuttu pommiattentaatti Adolf Hitleriä vastaan tehtiin juuri Sudenpesässä. Pommin virittänyt eversti Claus von Stauffenberg pakeni Wilhemsdorfin kautta Berliiniin.

Lentokenttävisiitti oli todella pikainen. Ilmeisesti vierailusta ei oltu etukäteen sovittu, eikä paikalle olisi saanut mennä ilmoittamatta. No, tulipahan sekin nähtyä.






Iltapäivällä majoituimme Ketrzynissa, vanhalta saksalaisnimeltään Rastenburgissa. Se vaikutti leppoisalta pikkukaupungilta. Talot ja kadut olivat päällisin puolin hyvässä kunnossa.

Entinen Itä-Preussin alue on kuulemma saksalaisille vastaavanlainen paikka kuin suomalaisille Karjala. Sodan päätteeksi asukkaat häädettiin sieltä pois Neuvostoliiton toimesta. Saksan kielen puhuminen kiellettiin, ja venäjää tuli molottaa pääkielenä puolan ohella. Nykyään saksalaiset tekevät turistimatkoja Itä-Preussiin kuten suomalaisetkin rajantakaiseen Karjalaan.

Lidl-tyyppinen kauppa, jolla oli leppäkerttulogo, sai toimia viimeisenä voiteluna ennen kuin rojahdin lopen uupuneena sängyn pohjalle. Päivä oli pulkassa.